Aamulenkillä Isoniemellä... Koirakolmikko kiipeili harjuilla ja yhtäkkiä tajusin, miten kauniilta Poppanen näytti, kun selän takaa paistava aamuaurinko ikäänkuin "reunusti" sen. Poppanen ei ole näyttelytähtönen, mutta minun silmissäni se on kaunis ja ylväs. 

Mallasin Hipankin samalle harjulle, mutta kuva jäi hieman tummaksi. Tästäkin kuvasta kuitenkin tykkään, koska kuva on jotenkin niin graafisen ja pysähtyneen oloinen.  Hippa Hii Hipsuvarvas ja Boing-boing-Poppis - minun muruseni.  

PS. Seuraavaksi tulossa pläjäys Lumikki-kuvia

Lokakuun alussa veljeni perheeseen saapui gööttipentu Lumikki.  Facessa Lumikki-kuvia onkin jo ollut moneen kertaan, mutta laitetaanpa nyt yksi pläjäys tänne blogiinkin.

Lumikki on reipas, vilkas ja oppivainen pentu. Veljentyttöni Nea on jo opettanut Lumikin istumaan, menemään maahan, antamaan tassua ja kierimään. Melkein mikä vaan onnistuu, koska Lumikki on niin järjettömän ahne.  Pentu on innoissaan, kun sen kanssa puuhataan.

Blääh vaan sullekki!

  Lumikki  

Hipan pikku perskärpänen,  jolla on varsin omalaatuinen leikkityyli

Poppasenkin kanssa leikit sujuvat kivasti. Pop on yllättänyt meidät täysin, koska se osaa kohdella Lumikkia silkkihansikkain. Olin aivan varma, ettei Pop ymmärrä pennun ja aikuisen koiran eroa, mutta olin onneksi väärässä.

Hipan kanssa leikitäänkin sitten "hieman" eri tyylillä.

Blogihaaste Katilta ja tollerijengiltä

1. Kiitos Katille tunnustuksesta.

- Rakastan carpe diem -elämää

- Haaveilen belginpennusta

- Lievitän pentukuumettani rapsuttelemalla veljen perheen gööttipentua, Lumikkia.

- Kaikenlainen omituinen ja älyvapaa huumori on aina paikallaan.

Liikkuroin tänään ALO- ja AVO-luokat ensimmäistä kertaa virallisessa TOKO-kokeessa. Jännitti varmaan enemmän kuin ikinä missään, vaikka olen liikkuroinut ja tuomaroinut kymmenissä episkokeissa. Kun mainitsin kokeen tuomaroineelle Veijo Kinnuselle, että en ole ennen liikkuroinut, hän koitti kannustaa ja sanoi olevansa hyvin ymmärtäväinen ihminen.  Liikkuroinnit onnistuivat hyvin ja kokeen jälkeen Veijo totesi, että sehän meni melkein kuin elokuvissa.  Hauska tyyppi - ja hyvä tuomari!

Kun sain ALO:n ja AVO:n liikkuroitua, oli Poppasen EVL-koitoksen vuoro. Ekana tehtiin idari-zeta. Poppis oli siinä jotenkin epäpoppismainen lahna, seurasi huonosti. Saimme idarista kuitenkin kasin. Päätin viritellä Poppista kunnolla ennen seuraavia liikkeitä, koska Pop oli idarissa niin outo. Revitytin wubbaa yms., mitä en yleensä tee, ettei Poppis kävisi liian kierroksilla. Sain sitä mitä tilasin - eli virittelyn jälkeen Poppis oli... virittynyt.  Mopo keuli ja pahasti. Seuraamisessa Pop kyllä seurasi, mutta teki istumiset hitaasti, koska ennakoi wubba-palkkaa. Luoksarin viimeisessä kutsumisessa Pop oli aika täpinöissä, mutta stopit olivat aivan mahtavat - varsinkin murheenkryynimme seisominen. Ruutu oli muuten bueno, mutta merkille lähetyksessä Pop haukahti. Noita haukahduksia on tullut aniharvoin, mutta pitää varmistaa, etteivät ne jää tavaksi. Haukuttomuus- tehokuuri siis käyntiin! Ajattelin aloittaa ongelman työstämisen muutaman viikon päästä Hanna Helmisen TOKO-kurssilla.  

Ennen vikan osion liikkeitä pistin Poppiksen kiinni seinään ja syötin sille kourallisen makkaraa. Ohjattu olikin hiljainen ja täsmällinen. Parasta Poppista! Myös tunnari ja metalli olivat hienot. Onkohan me ikinä saatu metallista kymppiä? Nyt saatiin.  Kaukot muuten jees, mutta Pop bongasi kesken kaiken yleisöstä jotain ja teki yhden vaihdon huonosti. Kaukoista kutonen. Kun muista liikkeistä tuli pääsääntöisesti ysiä, parista kasi, pisteet riittivät ykköstulokseen.

Pisteitä 279,5, sijoitus 1/5 ja KP!   

Sylintäydeltä onnea ykkösen tahkonneille ihanille harkkakamuillemme (Ellu & Nera, Pauliina & Rumba, Teija & Peppi sekä Jenna & Rami)!

Muutama viikko ennen Tornion koetta pukkasi stressiä, koska sairastuin keuhkoputken- ja poskiontelontulehdukseen, vaikka olisi pitänyt saada Poppasen kanssa vielä treenejä alle. Jotkut liikkeetkin alkoivat levitä. Ohjatussa noudossa Poppis oikoi mutkia suoriksi ja jäi seisomaan merkin etupuolelle - katse kohti noudettavaa kapulaa. Pääasia tietysti, että Poppis meni merkille, mutta alkoi hirvittää, jääkö se jo kohta liiankin kauas tötsästä.

Koepäivänä päätin ottaa aamulenkin yhteydessä motivointina metallinoudon, koska se on ollut yksi Poppiksen lemppariliikkeistä. Paino sanalla ollut. Poppis ei suostunut nostamaan kapulaa maasta. Lirkuttelemalla ja kehumalla sain Poppiksen lopulta noutamaan Hipan minikokoisen metallikapulan. Ekaa kertaa "TOKO-uramme" aikana harkitsin, että peruisin osallistumisemme koepäivän aamuna. Onneksi en perunut, vaan päätin lähteä kokeilemaan, miten liikkeet sujuvat.

Koe oli meidän unelmiemme koe. Kaikki natsasi! Poppis oli itse varmuus ja teki liikkeet (sysi)salamannopeasti ja täsmällisesti. Istuen paikallaolossa viereinen koira lähti livohkaan, mutta Poppis istui paikallaan kuin tatti.  Idari, tunnari, ohjattu ja kaukot eivät ole ikinä menneet kokeessa niin täydellisesti kuin nyt. Tuttuni kuvasi kaukot kännykameralla ja Poppis liikkuu niissä yhteensä ehkä sentin. Huippua! 

Alla kokeen osasuorituspisteet. En olisi itse antanut seuraamisesta kuin 8 p., koska Poppis painoi käännöksissä ja hitaassa kävelyssä. Ruudusta saatiin 10 p., mutta minusta 9 p. olisi ollut passeli pistemäärä. Poppis kävi kierroksilla merkille lähetyksessä ja vingahti ampaistessaan kohti tötsää. Muuten ruutu oli vauhdikas ja suoraviivainen. 

1. Istuminen ryhmässä 10 p. 

2. Paikalla makaaminen ryhmässä 4 min.  10 p.

3. Seuraaminen 9 p.

4. Idiootti-zeta 10 p. (napakat pysäytysasennot ja hieno seuraaminen!)

5. Luoksetulo 9 p. (parasta mitä meiltä on nähty puoleen vuoteen)

6. Ruutu 10 p.

7. Ohjattu noutaminen 10 p.

8. Metallinouto 10 p. (Tehtiin minikapulalla, jonka Pop nosti!)

9. Tunnistusnouto 9,5 p.

10. Kauko-ohjaus 10 p.

311,5 p. sijoitus 1/5 -> FI TVA!

Kiitokset kaikille kouluttajillemme, ihanille treenikamuillemme ja tietysti kotijoukoille! Erityiskiitokset Poppasen emän ja sisarusten omistajille, Ellulle, Oulun Seudun KAS:n TOKO-porukalle ja "parkkistokoilijoille" ! Kiitos myös rakkaalle vauhtitassu-Poppaselle tästä huikeasta TOKO-seikkailusta, joka jatkuu edelleen...

Pitkästä aikaa TOKO-pohdintaa tänne blogiinkin. Olemme Poppasen kanssa tokoilleet uutterasti ja vähemmän uutterasti.  Huomaan, että meinaan sortua vanhoihin jankkaamiskuvioihini eli tulee tahkottua liikaa samoja liikkeitä. Odottelen vain kesäkuun alun koetta enkä jaksa suunnitella harkkoja samaan tyyliin kuin ennen. Onneksi Poppanen on TOKO-fanaatikko eikä se raasu edes huomaa, että harkoissamme on liian vähän vaihtelua.

Eiliset tokoilut Tassutörmällä menivät täysin penkin alle, ja hyvä niin. Juuri tällaista herätystä kaipasinkin. Nyt on PAKKO suunnitella harkat kunnolla etukäteen, että ehdin vielä pelastaa sen mitä pelastettavissa on ennen kesäkuun alun koetta. Heti harkkojen alussa Poppanen yllätti sinkoamalla harkkakamun koiraa moikkaamaan. Harkkakamu heitteli koiralleen palkaksi patukkaa, ja ilmeisesti se oli Poppaselle liian paha häiriö. En ehtinyt kieltää ennen kuin Poppanen lähti, koska ei tullut mieleenkään, että se voisi vielä tehdä tuollaisia tempauksia. Näköjään voi. Koska se on Poppanen.

Tunnistusnouto oli pitkään hyvä ja varma liike. <- Muistaakseni olen kommentoinut tunnariamme samoilla sanoilla ennenkin. Eilen Poppanen nosti oman kapulan, mutta tiputti sen ja varmisteli ja varmisteli, onko kapula varmasti oikea. Samanlainen meininki oli viime viikollakin. Asialle tarttis siis tehrä jotain. Koitan helpottaa liikettä, että saisin sitä kautta Poppaselle lisää varmuutta. Ainahan Poppanen on ollut sillä tavalla herkkä nenästään, että sen keskittyminen tahtoo herpaantua, jos on paljon hajuja. Tassutörmällä hajuja on. Paljon.  

Hajujen perässä mentiin ruutuunkin. Tein vaikean ruutuharkan, kun sijoitin ruudun viereen hyppyesteen ja otin siinä ensin metallinoutoa ennen ruutua. Poppanen kävi kierroksilla jo ennen hyppynoutoa ja sen jälkeen se olikin lähteä lapasesta. Olisi pitänyt tässä vaiheessa rauhoittaa tilannetta, mutta halusin elää vaarallisesti ja vein Poppasen ruudun lähetyspaikalle. Hirmuisella vauhdilla Pop kiisi hypylle, hyppäsi sen ja päätyi ruutuun. Ainakin melkein. Sitten toistoa, toistoa ja toistoa, että ruutu onnistui hyvin. Onneksi Pop ei ole ruutu-toistoista moksiskaan, koska se on sen lemppari. Mikäs sen ihanampaa kuin että saa juosta ruutuun monta kertaa peräkkäin.    

Seuraaminen oli eilen paikallaolojen lisäksi niitä harvoja liikkeitä, joihin olin tyytyväinen. Otimme seuraamista heti Poppasen karkaamistempauksen jälkeen. Ehkä se olikin hyvin kuulolla juuri sen takia, kun olin hetkeä aikaisemmin pitänyt sille puhuttelun.  Tein käännöksiä eri nopeuksissa ja hyvin pysyi paikka.  Sotkin myös jääviä seuraamisen lomaan ja nekin onnistuivat.

Iltalenkin yhteydessä otin Poppasen kanssa luoksarin pysäytyksiä ja kaukoja. Kaukot olivat varsin mallikkaat. Luoksarissa seisominen vähän valuu, maahanmeno ja loppu ovat hyviä. Pallopalkka ei passaa Poppaselle seisomisstoppiin, koska se palloa odotellessaan steppailee/hivuttautuu eteenpäin - eli nyt pallo pannaan. Takapalkalla mennään.  

Nyt ei oikein voi todeta, että tästä jatketaan hyvillä mielin ja itsevarmoina kohti koetta. Yritetään kuitenkin parhaamme. Heti tänä iltana otan kynän käteeni ja suunnittelen meille harkkaohjelman näille viimeisille koetta edeltäville viikoille. Tarkoituksena on käydä ensi - ja luultavasti sitä seukillakin - viikolla Tassiksella pari kertaa ja varmaan kerran yo:n parkkiksellakin.