Muisto Nuuskusta

Sinä kesäisenä päivänä aurinko tervehti meitä heti aamusta.

Lähdimme leppoisalle lenkille ja annoin sinun määrätä tahdin ja suunnan.

Hymyilytti, koska tiesin jo etukäteen, minne päin haluat lähteä kotipihasta.

Viipotit kovalla vauhdilla mäkeä alas, välillä vilkaisit taaksesi - varmistit, että tulin perässäsi.

Käännyit metsäpolulta rantaa kohti, hypähtelit ja nostit kirsusi nuuskimisasentoon: joki tuoksui jo!

Joenrannassa johdatit meidät sen kaukaisimpaan perukkaan, kaislojen ja vesiheinien keskelle. 

Monesti istuin rantatörmällä ja nautiskelin kesäpäivän lämmöstä. Sinä juoksit suinpäin veteen ja seisoskelit siellä autuaan näköisenä. 

Välillä juoksit rantaa edestakaisin - ihan vain sen takia, että belgistä elämäniloinen juoksentelu on aina paikallaan.

Saatoit juosta vedestä minua kohti ilkikurisen näköisenä, ja kun en ehtinyt pois alta, ravistelit läpimärän turkkisi vieressäni. Selvästi nautit, kun kiljuin ja työnsin sinua leikilläni kauemmas. 

Kun olit juossut tarpeeksi, tassuttelit rantatörmälle jalkoihini. Rapsuttelin sinua ja juttelin korvaasi lempeitä sanoja. 

Silloin kun minulle tulee sinua liian ikävä, kuvittelen, että olemme taas yhdessä kesäisellä rannalla. Katson kun tanssahtelet hiekalla. Kun tulet viereeni, silitän pehmeää turkkiasi ja rapsuttelen korvan takaa. Lopuksi rutistan vielä kerran, pidän hetken aikaa siinä ihan liki, ja vasta sitten päästän sinut menemään.

*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** 

Ellu kirjoitti minulle keskiviikkona kauniin tsempitysviestin, ja haluan liittää senkin tähän:

Mistähän sitä aloittaisi kuulumisten päivittämisen...? Aloitetaan epäsuomalaiseen tapaan iloisista asioista. Olin viikonloppuna kuunteluoppilaana Christa Enqvistin TOKO-kurssilla. Kirjoitin sivukaupalla muistiinpanoja ja treenivinkkejä - niin paljon kaikkea uutta kurssilta tarttui takkiin.  Ehkä kirjoitan kurssin annista tiivistelmän tännekin. Poppasen kanssa piti heti kokeilla uusien treenivinkkien toimivuutta, ja pelittäähän ne. Esimerkiksi luoksetulon pysäytyksiin sain kaksi uutta harjoitusta, jotka vaikuttavat Poppaselle sopivilta. Samoin noutoon ja seuraamiseen tuli hyviä idiksiä (seuraamisen käännösten ja suoran perusasennon harjoitteluun). 

Viime viikko, varsinkin viikon loppupuoli, oli TOKO-painotteinen: Torstaina tokoiltiin Kuuden koplalla ja viikonloppuna oli sitten em. TOKO-kurssi. Kurssin jälkeen kävin hakemassa Poppasen AD-hallille ja tokoilimme puolisen tuntia Sarin ja Jens-bortsun kanssa. Tänä aamuna kaasuteltiin Poppasen kanssa samaan paikkaan tokoilemaan, tälläkin kertaa bortsuseurassa (Rumba ja ohjaajansa Pauliina). Seuraavan kerran tokoilemme näillä näkymin ensi viikolla. Saa Poppiskin nyt lepuuttaa aivojaan hetken aikaa. 

Hipan kanssa olemme viihtyneet agin parissa, koska Hipattimen juoksu ei alkanutkaan vielä. Activen ja KAS:n harkoissa on ollut todella mukavaa, ja tuntuu siltä, että olemme edistyneet yhtäkkiä paljon muun muassa pujottelussa. Se on yllättänyt iloisesti, että olen jopa saanut itseni vääntymään ja kääntymään poispäinkääntöihin. Sanomattakin on selvää, että myös Hippaa hymyilyttää, kun en enää yritä juosta sen päälle poispäinkääntö-harkoissa. Huomenna liitelemme Activella.  KAS:n Putkihulluilut jäävät tänään pakkasen takia pois ohjelmasta, mutta voi olla, että piipahdamme kuitenkin AD-hallilla liitelemässä.

Suuria surujakin on odotettavissa... Olen itkenyt Nuuskun takia jo syksyllä, silloin kun sillä on ollut huonompia jaksoja lonkkansa ja selkänsä kanssa, mutta kohta surua tulee niin paljon kerralla, ettei sitä saa vähään aikaan surtua loppuun. Nuuskun elämä ei ole minusta enää belgin elämää lonkka- ja selkävian takia.  Nuu on edelleen kaikessa tekemisessä mukana, ja lenkillekin se lähtee innoissaan. Se kuitenkin keventää tai ontuu huonomman lonkan puoleista jalkaa makuultanousun jälkeen - tästä huolimatta se spurttailee metsälenkeillä.

Joskus kun Nuu innostuu leikkimään riehakkaasti Poppasen ja Hipan kanssa, se saattaa horjahtaa tai pahimmillaan jopa kaatua, kun takajalat lakoavat alta. Luulen, että takajaloissa on jo tässä viimevaiheessa jonkinlaista neurologista häikkää ja todennäköisesti  tuntohäiriöitä? Kipujaan tuo sitkeä sissi ei valita, vaikka sillä niitä nyt jo varmasti ajoittain onkin. Itkettää, kun huomaan Nuuskuun sattuvan, mutta Nuusku se vain jatkaa menoaan... se elää täysillä loppuun saakka. Onneksi oireiden paheneminen alkoi vasta nyt, eikä Nuun tarvitse kärsiä montaa päivää. Nuusku on siirtänyt kävellessään painoa takajaloilta etupäälle, ja tämän takia sillä oli viime viikolla selän yläosa ja kaularanka jäykkänä. Se ei meinannut päästä kunnolla kääntymään, koska kaula oli makuultanousun jälkeen toiselta puolelta niin jäykkänä.

Vaikka minulla on Nuuskun takia mieli maassa, olen yrittänyt elää koirien kanssa sitä hirmuista elämää, johon ne ovat tottuneet. Pääasia, että ollaan viimeisinä päivinä mahdollisimman paljon yhdessä: Käydään mukavilla lenkeillä ja koiraharrastuksissa, tai vaikka vaan istua lössötetään vierekkäin sohvalla. Eilen koirat pääsivät laavulle, ja kaikille kolmelle oli kuulemma makkara maistunut. Huomisellekin on laavureissu suunnitelmissa, koska Nuusku niistä niin kovasti tykkää, ja se pystyy niillä vielä käymään.

Meillä kotiväellä, samoin kuin vanhemmillani ja veljeni perheellä, tulee Nuuskua kauhea ikävä. Rakas Nuu.  Mutta kuten jo aiemmassa postauksessa kirjoitinkin, vielä ei ole surun ja surunvalittelujen aika. Surraan sitten, kun Nuusku ei enää ole fyysisesti täällä. Nyt eletään viimeiset päivät normaalia kolmen Hirmun arkea, vaikka sitten välillä hammasta purren ja itkua pidätellen. 

Meinaa blogin pitäminen hieman kärsiä, koska (minäkin) olen sukeltanut syvälle Facebookin ihmeelliseen maailmaan.  Uusia kuviakaan ei ole tullut otettua, kun valo ei tahdo riittää ulkona mihinkään. Silloin kun on ollut hyvä kuvausvalo, pakkasta on tietysti ollut yli -20 - eli ei mikään passeli kameranulkoilutuskeli sekään. Jospa päivät tästä pian pitenisivät ja mukavia luonto- ja koirakuvia saisi taas räpsittyä. Toisaalta kyllä nautin näistä rapsakoista pakkaspäivistä, talvi-ihminen kun olen. Hirmut eivät ole kylmänarkoja eli pakkasilla pystytään hyvin käymään normi metsälenkeillä.  

Tällä viikolla on ehditty mukavasti ulkoilla, agiliitää ja tokoilla.  Poppasen kanssa on tokoiltu niin paljon, että välillä mietin, tuleeko treeniä jo liikaakin. Ehkä myöhemmin keväällä pidetään muutaman viikon tauko harkoista, ettei Poppikoneelle ja minulle tule burnouttia.  Meidän tokoilumme noudattavat sellaista kaavaa, että torstain Kuuden koplan tokot menevät ihan miten sattuu ja perjantain Active Dogin TOKO-valmennuskurssilla Poppikone on mahtavassa vireessä - ainakin edellä mainittu kuvio on toistunut sekä viime että tällä viikolla. Karkin kanssa sovittiinkin, että torstain tokot voisivat jatkossa olla Poppasen pusihali- ja sylkkytreenit - kun siellä ovat Poppasen keskittymistä häiritsemässä ihanat sukulaistessut ja ihqut belgi-ihmiset - ja perjantain TOKO-valmennus olisi sitten totista tokon tahkoamista.  TOKO-valmennuskurssin harkoista on nyt kahden viikon tauko, mutta saimme sen verran kotiläksyjä, että niiden parissa kyllä riittää tauon ajaksi puuhaa.

Hipan Putkihulluilut jäivät maanantaina väliin, koska olin kuumeessa. Tiistaina kuumetta ei enää ollut, joten mitä tekee agihullu...? No, lähtee tietysti illalla agiharkkoihin!  Kannattipa lähteä! Tehtiin monenlaista "sykerrystreeniä" muutamalla esteellä, ja pystyin hyvin harjoittelemaan, vaikka en maanantain jäljiltä vielä aivan kunnossa ollutkaan. Edellisviikolla kuvittelin treenaavani Hipan kanssa poispäinkääntöä, mutta me tehtiinkin Pamun ja Hipan omia kuvioita. Kun aloimme harjoitella poispäinkääntöä, Mari tuli viereeni ja huomautti hienovaraisesti, että "tuo on jotain takaaleikkaamisharkkaa, ja vielä tosi vaikeasti tehtynä!"  Ihmettelinkin, miten poispäinkäännöt voivat muka olla niin kinkkisiä!  Ne sujuivat todella kivasti, kun lopulta tajusin, mitä ne ovat. Välillä harkoissa tulee tuollaisia nöyryyttäviä hetkiä, mutta se on vaan hyvä: siinä oppii nauramaan itselleen. 

Keskiviikkona pääsin töistä jo alkuillasta ja suuntasimme Pauliinan ja Rumba-bortsun kanssa Active Dogin hallille. Poppasen kanssa oli tarkoitus ottaa vain ruutua ja jotain pientä, mutta loppujen lopuksi tuli tahkottua kaikennäköistä. Merkin harjoittelu sotkee Poppasen ruutua, joten jätämme merkkiharkat nyt pois ohjelmasta. Tällaisen vinkin saimme myös Päiviltä TOKO-valmennuskurssilla. Hyppynouto oli todella hyvä, samoin jäävät, jotka tein idarityyppisesti. Loppuun vielä kontaktitreeniä Pauliinan häiriköidessä. Tämäntapaista häiriöharkkaa pitäisi Poppikoneen kanssa muistaa tehdä jokaisissa harkoissa. 

Hipankin kanssa keskiviikon harkoissa oli tarkoitus ottaa muutamia pikkujuttuja, mutta kuten arvaatte, ei ne harkat kovin lyhyiksi jääneet.  Kertailimme poispäinkääntöä ja valssia. Yksittäisinä esteinä harjoiteltiin kontakteja ja pujottelua. Lopuksi 10 esteen ratatreeni, jossa Hippa pääsi kunnolla irrottelemaan.

Pujottelun harkkaaminen ohjureiden kanssa ei ole Hipan juttu, ja unohdamme ohjurit nyt vähäksi aikaa. Olen yrittänyt väenvängällä mennä keppejä ohjureilla, mutta se ei onnistu. Hippa ei hoksaa, mitä sen pitäisi tehdä ja se yrittää hyppiä ohjureiden yli. Keskiviikon harkoissakin Hippa jäi kahdesti ohjurin päälle roikkumaan.  Hippa on onneksi niin kova, että se ei muistele ikäviä asioita tai kokemuksia kauaa. Hetken päästä se olisi ollut taas reippaasti menossa ohjureille. Keinultakin Hippis Huolimaton putosi, mutta kiipesi heti sinne takaisin.  

Huomisen ohjelmassa olisi tokoa (KAS:n harkat), mutta voi olla, että pakkasta on liikaa. Hippa ei ole aloittanut juoksuaan, joten saatamme päästä vielä maanantaina (Putkihullut) ja tiistaina (Active Dog) agiliitämään. Kivaa!  Torstaina Poppasella on ne Poppasen innolla - ja minun kauhulla - odottamat halipusi-tokoharkat Hiukkavaarassa.

Talvi - LURPS - tää tykkäis!!!

Kaikki kevätkauden ryhmät on korkattu, ja täytyy sanoa Martti Servon sanoin: "Tää hyvältä näyttää... Tosi hyvältä näyttää!"  KAS:n TOKO-treenejä en odottanut mitenkään innolla, koska ainakaan viime syksynä itseohjautuva TOKO-ryhmä ei pelittänyt. Sunnuntaisin itsekullakin oli paljon muita menoja ja harkoissa kävi vähän porukkaa. Sitä kautta itselläkin treenimotivaatio laski kuin lehmän häntä.  Lisäksi seuramme halli päätettiin tämän vuoden alussa puolittaa pressuilla, ja tämän takia TOKO:n pitkien liikkeiden (ruutu, luoksetulo) harjoitteleminen täysimittaisilla matkoilla on hankalaa. Iloinen ylläri: Saimme sunnuntaina VOI-EVL-poppoolla mainiot tokoilusessiot aikaiseksi ja pienellä ämppäämisellä pystyimme ottamaan hallissa pitkillä matkoilla ruutua ja luoksariakin. Sunnuntaitokoilut KAS:lla siis jatkuvat...! 

Poppasen toisen TOKO-ryhmän, Hiukkavaarassa harjoittelevan Kuuden koplan, harkkoihin pääsimme eilen mukaan. Viime viikolla sohvaperunoitiin Popsun masutaudin takia. Poppanen oli ekoissa Hiukkavaara-harkoissamme pyörällä päästään, koska samassa treenitilassa olivat sen rakkaat systerit sekä ihquistakin ihquimmat Karkki ja Sisi.

Vaikka Poppikoneen keskittyminen oli vähän mitä oli, minusta oli ihanaa nähdä Poppanen niin reippaana. Se veti hallille hihna soiden ja oli täpäkkänä hommassa mukana! Myös siitä tuli mahtava fiilis, että sain Poppasen pysymään lapasessa. Se ei edes yrittänyt lähteä systerien, Jens-bortsun tai Maikki-sakun luo. Vuosi sitten en olisi edes uskaltanut unelmoida tällaisesta edistymisestä. Ihan erikseen pitää vielä kehua Sari H:n suunnittelemaa Kuuden Koplan treeniohjelmaa, josta löytyy mitä mielikuvituksellisimpia harjoituksia. Uudet ja erilaiset harkat piristävät aina! Eilen kokeilimme esimerkiksi luoksarin pysäytyksiä agiputkien avulla. 

Tänään meillä oli Poppasen kanssa Active Dogin TOKO-valmennus. Harjoittelimme hyppynoutoa, kapulan pitoa, seuraamista ja erilaisia paikallaolovariaatioita. Odotteluaikana harjoittelimme lisäksi itseksemme metallinoutoa, liikkeestä istumista, idaria, ja jonkinlaisia kontaktiharjoituksiakin yritimme väkertää. Tänään Poppanen oli eilistä paremmin kuulolla. Kaikki liikkeet onnistuivat joko hyvin tai erinomaisesti, eli ei voi valittaa. Hallin toisella puolella treenattiin agilitya, mutta Poppikone ei ottanut agiliitäjistä pahemmin pulttia. 

Hipan agilityryhmien suhteen minulla oli paljon odotuksia ja toiveita, ja en joutunut pettymään: ryhmät ovat olleet juuri niin kivoja kuin odotinkin. Active Dogin agilityvalmennusryhmässä jatkamme samalla hyväksi havaitulla porukalla kuin syksylläkin.  Ekalla harkkakerralla koutsina oli Mari. Harjoittelimme poispäinkääntöjä ja yksittäisinä esteinä keinua, pujottelua, puomia ja pöytää.

KAS:n agilityn kimpparyhmä on sitten varsinainen terapiaryhmä minulle ja Hipalle.  Mukavien agiharjoitusten lomassa saan rupatella samanhenkisten, ihanien ihmisten kanssa. Ryhmässämme on leppoisa meininki, mutta ihan höpöttelyksi harkat eivät mene, vaan kyllä me saadaan treenattuakin... siinä jaarittelujen lomassa.  Maanantaina teimme pari rataharkkaa ja harjoittelimme myös pujottelua sekä kontaktiesteitä. Meidän kanssa yhtä aikaa treenaava ryhmä ei ollut omalla hallipuoliskollaan kuin max puoli tuntia, joten saimme sen jälkeen koko hallin käyttöömme. 

Tänä viikonloppunakin meillä piti olla Hipan kanssa ohjelmassa agihurjastelua, mutta taidan tulla kipeäksi, joten agit pitää unohtaa. Maanantaina ja tiistaina pääsemme Hipan kanssa vihdoin agiliitämään, jos Hippamacher ei aloita juoksua sitä ennen. Toivottavasti Hippa pihtaa juoksuaan ainakin keskiviikkoon asti.

Viikonloppuhauskaa teille kaikille!  

Olen ahnehtinut Hirmuille monenlaisia kursseja ja koulutuksia kevääksi. Jossain vaiheessa meinasi jo hirvittää, kun tajusin, että ohjattuja harkkoja tulee melkein joka päivälle. Viikko-ohjelmamme näyttää kevätkaudella tältä:

ma klo 20-21 Putkihullut agiliitää! (Hippa)

ti klo 18-19 Active Dogin agivalmennus (Hippa)

ke ommoo lommoo

to klo 19-20 Kuuden koplan hallitokot (Poppanen)

pe klo 19-20 Active Dogin TOKO-valmennus (Poppanen)

la ommoo lommoo

su klo 20-21 KAS:n TOKO-harkat (Hippa ja Poppanen)

Ohjelma keventyy kuukauden sisällä, kun Hippa aloittaa juoksunsa. Silloin joudumme taukoilemaan agiharkoista. Active Dogin TOKO-valmennuskurssiin kuuluu vain kuusi treenikertaa, joten loppukeväästä meillä taitaa olla viikottain jopa useita vapaapäiviä.  Silloin voimme käydä itseksemme harkkaamassa Active Dogin uudella hallilla. Kävimme viime viikolla tutustumassa halliin: agiliisimme ja tokoilimme siellä maanantaina ja lauantaina. Halli on niin upea, että tekisi mieli muuttaa sinne asumaan!!! Muonituspuolikin olisi kunnossa, koska hallin lähellä sijaitsee Putaan Pullan leipomo. Agiharkkojen jäähdyttelylenkillä leipomon sulotuoksut tulvivat nenuun, joten onnistuneet harkat kruunattiin viinereillä. 

Viime viikon harkkoja en ala sen kummemmin ruotimaan... Sen totean kuitenkin, että minulla on kaksi mahtavaa treenikamua: Hippis ja Poppis. Varsinkin eilisillan KAS:n TOKO-harkoista jäi älyttömän hyvä fiilis. Teimme paljon häiriötreeniä ja Poppanen ei paineistunut mistään! Hippa taas on ollut agihallilla elementissään: Se tekee rataa satalasissa, koska tietää saavansa palkaksi Poppasen ja Nuuskun motskarin. Ostin Hipalle kesällä sen kaliiberia olevan pienen kongi-lelun, mutta se ei kelpaa Hippamacherille palkaksi. Wanna-be-belgillä pitää olla belgin kokoinen lelu.  

Alla olevat kuvat ovat olleet blogissamme jo aiemminkin, mutta pistetäänpä näytille vielä uudelleen (kuvat on ottanut Ellu Keto). Hippamacher on omapäinen ja taistelutahtoinen sisupussi.   

Mahottoman mukavaa talavista viikkua!

T. Hurijat Hirmut

Nyt on kaikki selitykset Poppasen osalta käytetty.  Olen ajatellut rakastettavan ja raivostuttavan poppismaisen hurlumhei-meiningin johtuvan Poppasen iästä - pentumainenhan tuo on vielä - mutta enää pentuselitystä ei voi käyttää, koska BOING-BOING-POPPIS TÄYTTÄÄ TÄNÄÄN NELJÄ!

Synttäripusuja rakkaalle Poppaselle sekä Poppasen sisaruksille!

Niidenkin osalta pentuselitykset on nyt käytetty.

Selasin huvin vuoksi vanhoja Poppis-postauksia ja huomasin, että on Poppis sittenkin aikuistunut... epäilyksistäni huolimatta.  Käykääpä vilkaisemassa vaikka tätä postausta: 

 http://hirmut.vuodatus.net/blog/491796/patjasilppuri-iskee/  

Onneksi tuholais-Poppasta ei ole näkynyt enää vuosiin!!!

Muutamia kuvia pinkkipantaisesta synttärisankarittarestamme viime ja tältä talvelta.

Dr Jekyll...

(tässä vaiheessa kaikkia Poppasen tuntevia alkaa todennäköisesti hymyilyttää, koska te tiedätte, mitä on tulossa...) 

Ja Ms Hyde - Poppikone, joka ei koskaan hyydy!

Baskervillen koira...

ja Pamun oma soma hoplotipoploti, hassutassu, höpsöpöpsö (joulu)halipulla!  

PS. Poppis ja kotijoukot haluavat tässä samalla lähettää lämpöiset halipusiterkut Poppasen kasvattajalle sekä "kasvattajaperheelle" Moilasille! KIITOS IHANASTA POPPASESTA!