Koirakuvahaasteen aiheena on työ. Kaikki kolme Hirmua luovat uraa oman perheen halinalleina - siinä sitä työnsarkaa riittääkin! Mutta monenlaista muutakin työtä mahtuu Hirmuisten Koiraeläinten eloon...

Nuuskun työnä on pitää huolta pienemmistä.

Poppasen tehtävänä on aiheuttaa yleistä härdelliä...

ja metsästää Nuuskun kanssa viattomia lenkkeilijöitä, ;-)

Onneksi kaverikoirana toimiva Hippa korjaa metsästyksen jäljet. Lämpöinen hali auttaa kaikkiin vaivoihin.

Hipan turkkiin voi hukuttaa murheet tai höpöttää iloiset höpinät.

Kaverikoiran tärkeimpiä työvälineitä ovat avoin ja valoisa mieli sekä leveä hymy.

Juu on treenattu ja joo on ne treenit menneet välillä hyvinkin. Hipan treeneissä parasta on ollut se, että olen saanut Hipan tekemään treenit innolla, vaikka Hip on välillä paineistunut. Avon hyppy sujuu jo varsin mallikkaasti. Samoin ruutu, jota treenattiin pitkän tauon jälkeen viime viikonloppuna. 1-3 min. piilopaikallaoloja olemme harjoitelleet kotipihalla. 

Seuraamisharkoissa olemme ottaneet välillä pidempää suoraa seuraamispätkää ja välillä käännöksiä. Olen myös vaihdellut palkkaa. Joskus Hippis näyttää yllättäen innostuvan makupaloista, vaikka motskari onkin yleensä se ykköspalkka.

Menemme Hipan kanssa tänäiltana parin tutun kanssa tokoilemaan, kun emme töitteni takia ehtineet ohjattuihin tokoharkkoihin. Agiliitämään päästään huomenna Active Dogin agialkeiskurssilla.

Poppasen kanssa meillä piti olla taukoa tokoiluista, mutta ei me maltettu pitää taukoa kuin neljä päivää. ;-) Päivittäin on käyty hihnalenkeillä ja harjoiteltu nättiä hihnakäyttäytymistä.

Paikallaoloa on treenattu "BH-koetyyliin" eli pari pidempää paikallaoloa (5 min. ja 10 min.). Eilisissä Kassin tokoharkoissa treenasimme lisäksi piilopaikallaoloa ja paikallaoloa istuen.  

Ruutu sujui Poppiksellakin yllättävän hyvin, vaikka emme ole sitä pitkään aikaan harjoitelleet. Metallinouto oli ihan jees, vaikka eipä sitäkään ole harkattu. Henkilöryhmääkin harjoiteltiin eilen.

Huomisaamuna mennään treenikamujen kanssa Tassutörmälle tottistelemaan ja huomisiltana mennään agiliitämään. Loppuviikosta käydään uudestaan Tassutörmällä ja marketeillakin pitäisi käydä jossain vaiheessa rundaamassa. Siinäpä ohojelmaa tälle viikolle!

Tämän aamuisella lenkillä saimme lenkkiseuralaisen, jonka seurasta emme olisi niin välittäneet. Kuvailin juuri söpöä pikku tinttiä (alla oleva kuva), kun huomasin Hirmuisen koirakolmikon tuijottavan jotain polun vieressä olevaa...

Koirat olivat 30 metrin päässä edessäni. Kiinnitin ensin huomiota Poppaseen, joka hiipi kummallisen pelokkaanoloisena polun reunaa kohti. Hippa ja Nuusku haukkuivat ja tuijottivat samaan suuntaan - ja silloin äippään tuli vauhtia ja ÄÄNTÄ. En ole ennen nähnyt lenkkimetsässämme kyitä, mutta tuli heti mieleen, että siellä on takuulla kyy. Niin oudosti koirat käyttäytyivät. Ja kärmeshän siellä sihisi ja köllötteli auringossa.

Pelkään käärmeitä yli kaiken, mutta blogisihteerikkö minussa nosti päätään. Kytkin koirat kiinni ja lähdin vauhdilla kamera kainalossa käärmeen perään. Blogisihteerikkö elää ja hengittää blogiaan 24/7 ja hankkii blogiinsa kuvia - jopa käärmeenpuremien uhalla. ;-b

Harmittavasti kärmes oli juuri lempilenkkimetsässämme. Emme taida eksyä sinne vähään aikaan. Kun ilmat lämpenevät kunnolla, kyyt ovat vikkelämpiä ja ehtivät pois altamme. Silloin uskaltaudumme taas Hirmuisen kolmikon kanssa ko. metsään lenkille.

Minun mielessäni kyytapaus säilyy varmasti pitkään, mutta koirat unohtivat kärmeksen heti. Ajelimme autolla eri paikkaan lenkille ja siellä hirmuinen rallattelumeininki jatkui. :)

Hippa saa hepulikohtauksen...

samoin Nuusku.

Mättäällä on mukava kelliä ja kölliä.

En halua analysoida viimeisimpiä treenejämme kovin tarkasti, koska aihe ahdistaa liikaa. ;-) Keskityn siis tällä kertaa vain valittamaan ja vollottamaan, enkä yritäkään miettiä, miten  hankalissa asioissa päästäisiin eteenpäin. Joskus pitää valittaa ja nyyhkiä antaumuksella, sillä muuten ei jaksa olla järkevä (naisen logiikkaa). =o) 

Popan kanssa käytiin viime sunnuntaina tokoharkoissa, mutta tämä viikko pidetään tokoiluista taukoa. Sunnuntain harkkojen parasta antia olivat onnistuneet paikallaolotreenit. Halliin tuotiin kesken paikallaolon agikisojen esteitä, mutta Poppis oli rauhallisena paikallaan. Otimme yhden lyhyen paikallaolon istuen ja toisen pidemmän niin, että koirat olivat makuulla ja Teija kulki koirien ympärillä.

Uhkaavasti lähestyvän BH-kokeen takia olemme harjoitelleet Poppasen kanssa "markettirallia" ja käyneet lyhyillä hihnalenkeillä. Se järkevästi käyttäytyvä Poppanen on ollut kadoksissa. Marketeilla käpyttely on sujunut, koska Pop ei ota ihmisistä painetta. Mutta ne muut koirat.... *huokaus*. Pitkän aikaa toisten koirien ohitukset onnistuivat hyvin - nyt niissä on ongelmia. Pitänee kaivaa naksutin taskun pohjalta ja yrittää sen avulla rämpiä eteenpäin.

Ensi viikolla on tarkoitus käydä pari kertaa Tassutörmällä tottistelemassa. Ainakin paikallaoloa ja seuraamista ajattelin ottaa sekä motivointileikitystä. Markettirallikin jatkuu, samoin hihnalenkit.

Hipan kanssa olimme maanantaina ohjatuissa tokoharkoissa. Otin lyhyen piilopaikallaolon ja luoksetulon pysäytystä pallolla. Sen lisäksi harjoittelimme kaukoja ja noutoa. Kaikki liikkeet onnistuivat, mutta Hipan vire oli ajoittain kateissa. Hip näytti paineistuvan minusta ja jouduin tekemään töitä, että sain Hipan tekemään liikkeet reippaasti. Kun Hip paineistuu, minäkin paineistun. Yksi tuttu sanoi kerran, että Hippa on hieman ohjaajapehmeä koira ja minä olen erittäin koirapehmeä ohjaaja - ja juuri noin se taitaa olla.

En tiedä, ehdinkö saada Hippistä valmiiksi niihin kokeisiin, joihin olemme ilmoittautuneet. Kokeilemaan kuitenkin lähdetään. Kun nyt vain saisimme paikallaoloon ja kaukoihin vielä lisää varmuutta ennen kokeita.

Tiistai on Hirmut-jengiläisillä agilitypainotteinen. Hipan agialkeiskurssin harkat ovat tiistaisin klo 18-19 ja Poppasen agiryhmän harkat klo 20-21. Hipan ryhmän treenien jälkeen jäähdyttelen Hipan ja lämmittelen samalla Popan. Sitten ajelemme 25 km Ouluun Poppasen agiharkkoihin.

Aika järjetöntä rundaamista, mutta haluan käydä tämän kevään myös Poppiksen agiharkoissa. Poppasen ryhmää koutsaa Mari Kurttio, jonka koulutustyylistä tykkään kovasti. Hipan ryhmää koulutti eilen Mikko Aaltonen. Mukavasti sujuivat Hippiksenkin agiharkat. Ehdimme treenata paljon, vaikka oli vasta alkeiskurssin eka treenikerta. 

Viikonloppuna kävimme lenkillä Niinan ja Mytty-glennin kanssa. Kun Hippa ja Mytty tutustuivat, Mytty oli pienen pieni penneli. Luultavasti tämän syyn takia Hippa pitää yhteisillä koiralenkeillämme edelleen ohjat tiukasti tassuissaan. Kun Mytty yrittää innostaa Hippaa leikkimään, Hippa kääntää Mytylle tylysti kylkensä tai takamuksensa, jos Hippistä ei sillä hetkellä riehuminen innosta. Kun Hippa aloittaa leikin, on Mytty heti täysillä mukana.

Koirat rilluttelivat lenkillä kunnolla, kun löytyi "mukavan" mutainen oja, jossa pääsi pulikoimaan. Alla kuvia kaverusten rillutteluista sekä kuviin hyvin (epä)sopivia sananlaskuja ja elämänohjeita. ;-b

Jarrut pohjassa täysillä eteenpäin!

Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä.

En toivo matalampia esteitä elämäntielleni, vaan toivon kehittyväni estejuoksijana.

Asetu aina toisen asemaan miettiessäsi toimintamallia. 

Hymyile, niin koko maailma hymyilee sinulle.

Koskaan ei voi löytää uusia meriä, jos ei uskalla irtautua satamasta.

Elämä on laiffii - tai ainakin fifty-sixty. Jokaisessa meissä asuu pieni samurai. Menipä monimutkaiseksi. Tätä pitääkin pohtia hieman tarkemmin... ;-b 

Elähän hättäile. Kyllä tästä hyvä tullee.

Otsikko kuvaa hyvin Poppasen ja minun tämänpäiväistä tokokoetta - ykköstulos tosiaan leijaili pois ulottuviltamme. ;-)

En ehtinyt jännittää koetta ollenkaan, koska eilisilta meni terveysasioita murehtiessa. Sain ampiaisen pistosta allergisen reaktion ja kroppani oli täynnä nokkosrokkomaista ihottumaa. Kutinaa helpotti vain viileällä vedellä huuhtelu. Siispä kävin eilen lähes kymmenen kertaa suihkussa. Tämän seurauksena vilustuin ja jouduin avaamaan painoksissa ollutta ääntäni ennen tokokokeen alkamista. Enpä olekaan ennen joutunut tekemään do re mi so -harjoituksia ennen tokokoetta. ;oD 

Kokeen aikana aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja mittarissa oli +24. Viilensin Poppasta märällä pyyhkeellä, mutta silti Poppis läähätti kieli polvissa. Täällä ei ole vielä ollut talven jälkeen näin lämpimiä päiviä ja koirien taisi olla vaikea sopeutua helteeseen.

Helteen lisäksi meidän kokeessamme tärkeää roolia näyttelivät kaksi leijan lennättäjää, jotka tulivat leijoineen kentän toiseen päähän juuri ennen meidän vuoroamme - voihan änkerös! Poppiksen katse kääntyi aina välillä taivaalla lentävään leijaan. Onneksi Popsu ei sentään karannut kehästä ja mennyt pöhisemään leijan lennättäjien luo. Kun tulimme suoritusvuoromme jälkeen pois kehästä, yksi kokeen toimitsijoista kävi häätämässä leijajengin pois. Häiriöitä pitäisi kestää juu, mutta Poppaselle taivaalla lentävät leijat olivat tällä kertaa liian suuri häiriö. 

Osasuorituspisteet ja ne perinteiset selitykset ja jossittelut:

1. paikalla makaaminen 10 p. Paikallaolon onnistuminen tuntuu aivan mahtavalta, kun siinä on viime treeneissä ollut epävarmuutta. Mainio Popsukka!

2. seuraaminen taluttimetta 8,5 p. Tiivistä ja hyvävireistä seuraamista. Leijaa ihmetellessä jäi pari perusasentoa tekemättä. Samasta syystä yksi vasen käännös oli vähän kömpelö töksähdys.

3. maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 p. Pop kääntyi katsomaan minua, kun menin sen taakse. Maahanmeno oli kuitenkin nopea, joten olen tähän liikkeeseen erittäin tyytyväinen. 

4. luoksetulo 8,5 p. Tässä säikähdin! Poppanen ei katsonut minua, kun lähti laukkaamaan luokseni vaan tuijotteli takanani olevaa leijajengiä. Onneksi Pop kuitenkin pysähtyi merkistä, vaikka ottikin pari ylimääräistä askelta.

5. seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 p. Taattua Popaa.

6. noutaminen 9 p. Liikkuri tuli seisomaan minun viereeni ja tajusin heti, että ongelmia tulee. Emme ole harjoitelleet noutoa niin, että liikkuri seisoisi rinnallani. Pop nytkähti paikallaan, kun liikkuri sanoi "käsky", mutta malttoi kuitenkin odottaa käskyäni.

7. kauko-ohjaus 0 p. Kaukot otettiin niin, että Pop oli naama kohti leijajengiä. Ja voihan nenä: Poppis tollotti leijaa eikä mennyt sivultani maahan edes toisella käskyllä. Kolmas käsky nollaa liikkeen, joten plörinäksi meni. Tein kuitenkin liikkeen loppuun ja Pop teki asennonvaihdot normaalisti. Kyllä harmitti! Jos olisin saanut Poppiksen perusasennosta maahan ja olisimme saaneet tehtyä edes jonkin asennonvaihdon, niin ykköstulos olisi ollut plakkarissa. Kaukoissa kerroin on kolme eli liikaa pisteitä leijaili taivaan tuuliin, kun saimme liikkeestä nolla pojoa. Olen pitänyt kaukoja Poppiksen varmana liikkeenä, mutta näköjään liike on myös häiriöherkkä. Lissää häiriötreeniä siis tarvitaan!

8. estehyppy 10 p. Murheenkryyniliike ei näköjään ole enää murheenkryyni.

9. kokonaisvaikutus 8 p. Täytyy tunnustaa, etten ihan tarkkaan kuunnellut mitä tuomari tässä yhteydessä jutusteli. Ainakin seuraamisen perusasentopuutteet taisivat vaikuttaa? 

Pisteitä saimme kasaan 155,5 ja sijoituimme toiseksi. Kokeesta jäi hyvä fiilis, koska paikallaolo onnistui. Kokeen tuomaroi Olavi Pajala, josta pidin kovasti. Mukavan ja oikeudenmukaisen oloinen tuomari, joka antoi paljon palautetta. Nyt pidämme Poppasen kanssa tokoiluista taukoa ja keskitymme jälkiharkkoihin ja BH-koetreeneihin.

Kiitos Sarille kannustuksesta ennen koetta ja kiitos myös kokeen jälkeisistä lohduttavista sanoista! ;-D

Poppismaista rundailua hiekkamontuilla

Eilisissä tokoharkoissa Kaukovainion kentällä koitti Poppasen ja Hipan ohjaajalle karu paluu arkeen. Hippis ei noussut kaukoissa maahanmenosta istumaan, ei sitten millään. Onneksi seuraaminen ja luoksetulon pysäytys sujuivat mukavasti.  

Poppasen kanssa eilisissä harkoissa tökki kaikki muu paitsi henkilöryhmä - ja sekin tökki aluksi. ;-) Kun otimme henkilöryhmää, aioin ensin treenata niin, että Poppis on hihnassa. Paikalla olivat nimittäin Poppasen idolit eli Pena ja Sisi kahden Poppasen systerin kanssa. Päätin idioottimaisesti tehdä treenin ilman hihnaa - ja Poppanen sinkosi "yllättäen" rundille Penan ja Sisin luo. Kun sain Poppiksen ruotuun, henkilöryhmätreeni sujui ilman ongelmia.

Sen jälkeen harjoittelimme muun muassa noutoa ja seuraamista. Kunnes tuli seuraava töksähdys. Yksi treenikamumme harjoitteli lähellämme seuraamista ja hänen koiransa oli spurttaamassa erään toisen koirakon luo. Kun treenikamu kielsi koiraansa, Poppanen sinkosi salamana heidän luokseen. Sekä Pop että tämä toinen koira rähähtivät, mutta rähinä kesti vain pari sekuntia. Tästä huolimatta Pop säikähti, ja oli lopputreenien ajan poissa tolaltaan. Paikallaolo ei sujunut ollenkaan ja seuraaminenkin oli laahustamista. Tein kuitenkin lyhyen seuraamistreenin treenien loppuun ja palkkasin motskarilla, jota Poppis innostuikin repimään. 

Onnen hetkistä nautittiin sitten tänäaamuna. Hurautin ensin hallille, jossa harjoittelimme sekä Hipan että Poppasen kanssa avoimen luokan hyppyä pari kertaa. No probs! Hipan kanssa otimme myös pari suoraa seuraamispätkää. Palkkasin Hipsua motskarilla.

Hallilta kurvailimme Kaukovainion kentälle. Harjoittelin Poppasen kanssa kaukoja x 1, luoksetulon pysäytystä x 3 (pari kertaa pallolla ja kerran liikkeenomaisesti), noutoa x 1 ja paikallaoloa. Lopuksi otimme vielä pari suoraa seuraamispätkää.

Popa oli treenien ajan mainiossa vireessä ja seuraamispaikkakin oli just eikä melekeen. Eniten ilahdutti se, että Poppanen oli paikallaolossa itse varmuus, vaikka vieressä rymistelivät kaivuri ja kuorma-auto.

Tokoilujen jälkeen ajelimme Hirmuisen kolmikon kanssa Annalankankaalle metsälenkille. Lenkki sujui kivasti, aurinko paistoi - kunnes oli aika palata pilvilinnoista ja hyvistä treenifiiliksistä takaisin arkeen eli "Poppasmaahan". ;oD 

Kävelimme ison hiekkamontun pohjalla, kun paikalle ilmestyi kaksi vierasta koiraa (Suomen pystykorva ja joku ajokoirasekoitus?). Nuusku ja Hippa uskoivat pysähtymiskäskyäni heti, mutta Poppanen painoi vieraiden koirien perään sata lasissa ja vähät välitti huudoistani. Pystykorvaparka juoksi sen minkä kintuistaan pääsi ja Poppanen perässä. Poppanen sai pystiksen kiinni - tehtävä suoritettu - ja palasi sen jälkeen iloisena luokseni. Pop meni vieraiden koirien luo leikkimään, ei tappelemaan, mutta Poppasen käytös ärsytti silti kovasti. 

Juuri tuontapaisissa tilanteissa Poppasen terävyys näkyy: Pop tekee ratkaisunsa miettimättä, ja en usein ehdi edes tajuta tilannetta, kun Pop jo toimii. Syytän ongelmasta Poppasen kasvattajaa, joka laittoi koiran nimeksi Sysisalaman Dynamitti. ;oD Poppis on dynamiittia, ja ohjaajalla riittää Popsun kouluttamisessa haasteita vielä pitkään.   

Onneksi Boing Boing Poppis sekä Hippa ja Nuusku järjestävät omistajilleen päivittäin myös hymyn hetkiä. Eilisellä lenkillä hurtat päättivät yhteistuumin syöksyä jäiden sekaan pulikoimaan. Yritin ensin kieltää, mutta koirat syöksyivät siitä huolimatta hiekkarinnetta alas lammelle. Annoin niiden mennä kastautumaan, koska en olisi kuitenkaan ehtinyt alas niitä estämään. Kuvien laatu ei päätä huimaa, koska otokset on räpsitty 15 metriä korkean rinteen päältä.

Poppanen jaksaa aina yllättää... Pop lähti uimaan jäiden sekaan lammen keskelle. Ehdin jo säikähtääkin, koska Poppasen tempaus vaikutti aika vaaralliselta älynväläykseltä. Pelästyin kuitenkin turhaan, koska Poppasella oli jälleen kerran tärkeä tehtävä. Poppanen pulikoi useita kertoja keskelle lampea - ja haki sieltä jääpaloja?! ;-) Nuusku ja Hippakin vaikuttivat yllättyneiltä, kun tajusivat Popsun tuovan rantaan jäätä.

Oletteko muuten koskaan hoksanneet, miten paljon vesi venyttää koiraa?  ;-b

Vesiliikunta myös hoikistaa...

Uinnin päätteeksi on lokoisa makoilla auringossa, kuivatella turkkia - ja odottaa kesää tulevaksi.

Lokoisaa ja laiskaa viikonloppua!