Heinäkuun Koirakuvan aiheena on hellepäivän huvituksia. Hirmujen hellepäivän harrastuksista ehdoton ykkönen on U I N T I!

???Uintiaiheisia mysteerejä???

Miksi toisen vesilelu on aina omaa lelua parempi?

Ottaisko lelun suuhun vai eikö ottais? Kas siinäpä pulma!

Ottais... TIETYSTI!

Miksi vettä pitää pärskyttää niin paljon kuin mahdollista?

Hippa & Poppanen: "Mikset sä jo heitä sitä?!"

Miksi uiminen ja pärskyttely on Hirmuista niin ihanaa,

etteivät ne halua ollenkaan pois vedestä...?

Vastaus: Koska ne ovat mursuja!

Miksi, oi miksi, kesä on vain kerran vuodessa?!!

Eilen tapahtui outoja...! Äippä pisti mulle - mä oon siis Jaden pikkusysteri Nera - pääkallopannan kaulaan ja sanoi, että nyt me mennään tokoilemaan. TOKO, täh?!  

Tässä vaiheessa näytin tietysti hyvin kuuliaiselta ja tietäväiseltä, koska huomasin äipän tunkevan treenilaukkuumme nakkeja.  Samalla treenilaukusta tuli maailman tärkein kapistus, the treenilaukku. Mun puolestani sen voi jatkossa ottaa mukaan kaikkialle - ja ne nakit kans.  

Laukku on vielä mua isompi, mutta oottakaas vähän aikaa. Silloin jää taakse niin treenilaukut kuin isommat koiratkin...!

Kun yritin kysellä niiltä seitsemältä vanhemmalta TOKO-koiralta, mitä TOKO on, ne tuijotti mua kuin kummajaista... Sen takia mä päätin perehtyä ihan itse TOKOn saloihin.

Aika hauskalta TOKO kyllä vaikutti! TOKO tarkoittaa päätöntä juoksemista.  Sinne tänne sinkoilua voivat harrastaa sekä koirat...

että niiden omistajat! Tässä ton koiraparan piti istua rauhassa paikallaan, vaikka sen omistaja heilui sen ympärillä kuin heikkopäinen...

ja heitteli leluja ja hihnaa koiraparan kuonon edessä. Sen panin merkille, että paikallaan kannattaa istua tillottaa tai maata möllöttää, koska siitä saa palkaksi nakkeja!

Samoin omistajan sivulla kannattaa istua ja tuijottaa omistajaa silmä kovana, koska silloinkin nakinpalat lentää kohti kurkkua.

Yks koira - mun rotutoverini - olikin oivaltanu tän asian hienosti... Sillä oli koko ajan kita ammollaan, että omistaja sai helposti viskottua nakinpalat sen suuhun.

Kun mä harjoittelin kidan avaamista, äippä ei ollut oikein samalla aaltopituudella, vaan yritti sulkea mun suuni!   No, jospa äippä seuraavalla tokoilukerralla - joka on muuten jo tänä iltana! - hoksais, miksi mä sen kitani avasin ja terottelin hampaitani sen käteen ja lahkeisiin. Mähän vaan tokoilin!  

Tokoon näyttivät kuuluvan myös väliaikapusuttelut...

ja akrobaattiset väliaikapusuttelut.

Yks mua reilun vuoden vanhempi TOKO-koira vinkkas, että jos tokoilut alkaa kyllästyttää, kantsii levittää Dumbo-korvat ja liitää oman äipän syliin hetkeks lepäämään. 

Tätä vinkkiä mä jäin pähkäilemään pitkäksi aikaa... ku mulla ei oo niitä Dumbo-korvia!!!

Voiskohan ne liitokorvat korvata ballerinamaisilla äipän syliin -hypyillä?

Tai söpöllä tuijotuksella, joka saa äipän kulkemaan transsissa treenilaukulle ja lappamaan mun masun täyteen nakkeja?  

Loppuun vielä mun vastaanottama telepaattinen viesti Hippa-göötiltä... Se pyys sanomaan kaikille sitä kaivanneille, että sille kuuluu hyvää.  Sekin on päässy treenaamaan - itseasiassa se on lähdössä yökyöpeli-agiliitämään just nyt! Jos Hippa vaan osais, niin se päivittäis omaa agiliito-treenipäiväkirjaansa ku sen oma blogisihteerikkö ei näytä sitä tekevän.

Mitä ne blogisihteeriköt muuten on?! Liittyykö nakit niihin millään tavalla? *lipoo huuliaan toiveikkaana* Sitä asiaa mun pitääkin tutkailla seuraavaksi...

PS. Kiitoksia Ellulle noista kuvista, joissa Hirmujen blogisihteerikkö ja Poppanen tokoilevat. Kiitoksia hirmuisen hauskasta vertaistuki- ja treeniseurasta 2 X Tiina, Jenna, Ellu, Jaana, Sanna ja Birgitta!   

Kaksi vuotta sitten nimesin juhannuspostaukseni samalla tavalla kuin nytkin, silloin oli  kyseessä ensimmäinen juhannus Vikajärvellä, Rovaniemen kupeessa. Alla juhannushenkisiä kuvia Vikajärveltä. Pitkospuista piti räpsiä kuva tälläkin kertaa.

Meidän juhannusseurueemme, 10 ihmistä ja yhdeksän mustaa belgiä, taisi olla tänä juhannuksena ainut, joka nautti viileistä keleistä. Se johtui siitä, että vietimme keskikesän juhlaa treenien merkeissä. Viileä sää sopi metsätreeneihin mainiosti. Jo heti torstaina käytiin Perunkajärvellä harjoittelemassa esineruutua ja perjantaina metsässä meni 6,5 h. Lauantaina kävimme Rovaniemen juhannusnäyttelyssä ja sunnuntaina ennen kotiinlähtöä vielä jäljestettiin ja hakuiltiin. Sunnuntain harkkoihin ehtivät mukaan myös Minna, Jekku (Poppasen veli) ja Jane. Oli kiva nähdä hakukoira Jekku työn touhussa!

Ihan koko aikaa emme sentään treenanneet. Iltaisin oli mukava saunoa sekä istuskella kodassa grillaamassa ja juttelemassa. Olipa rentouttava - aivot narikkaan - juhannus! Kiitos seurasta Sisi, Pena, Karo, Sari, Jari, Saara, Jani, Minttu, Kimmo ja Minna! Ensi vuoden reissu on jo suunnitteilla...!

AVAINSANOJA JUHANNUKSEN AJALTA

Treenit menivät Poppasen kanssa mukavasti. Poppasella riitti motivaatiota vielä sunnuntainkin janalähtö- ja jälkitreeneissä. Eniten ilahdutti se, että Poppanen ei enää ota jäljestäessään tai esineruutuillessaan häiriötä mistään. Poppasta kiinnostavat vain ja ainoastaan kepit ja esineet - ei mikään muu. Perjantain harkkojen aikana lähistöllä ammuttiin, mutta niin vain Poppanen pystyi tekemään töitä paukkujen räiskeessä - mahtavaa!

Hakukoirakot palaverissa

Sunnuntaina askel alkoi jo painaa itsekullakin. Sisi ja Piu Perunkajärven piiiiiiitkällä taipaleella. Teimme janalähtöharjoituksia tienvarren metsikköön ja sinne on kaksikko suuntaamassa.

Näyttelypäivänä minulla oli vähän kuumeinen ja flunssainen olo, mutta näytelmäpaikalle kuitenkin selvittiin. Poppasen esitti Outi, ja hän sai Popsun esitettyä varsin mainiosti. Poppis sai ERIn, mutta ei sijoittunut. Kaikista parhaiten poppoostamme pärjäsi Poppiksen veli Jekku (Sysisalaman Dilledong), joka sai upeasti ekan sertinsä!

Blogisihteerikkö oli tänä juhannuksena ei-niin-skarppi. Tein muutaman kardinaalimokan: Unohdin kameran mökille, kun lähdimme näyttelyyn, ja sen takia sertikoira-Jekustakin jäi kuva ottamatta. En myöskään muistanut ottaa kameraa mukaan kuin sunnuntain metsätreeneihin. Kaikenlaisista ötököistä ja kasveista sekä juhannuskokosta sain räpsittyä kuvia.

Hassuja sattumuksiakin Vikajärven reissulle mahtui... Yhtenä iltana en esimerkiksi enää tunnistanut omaa koiraani. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan! Meidän kanssamme samassa mökissä olivat Sisi, Pena ja Karo koirineen. Joukossa siis myös Poppasen Doni-sisko, joka on samannäköinen kuin Poppanen. Useammankin kerran luulimme Popsua Doniksi ja päinvastoin.

Perjantaina istuimme iltaa kodassa, kun kodan oviaukkoon ilmestyi "Doni". Hetken päästä "Doni" häipyi ja luulimme, että Pena oli Donin kanssa lenkillä. Kului vartti ja "Doni" tassutteli taas kotaan. Minäkin höpötin jtn että: "Kenenkäs koiruli se täältä tulikaan?" Penaa ei näkynyt missään. "Doni" lähti taas omille teilleen ja vähän ajan päästä näimme sen tepsuttelevan pitkospuita pitkin rannasta. Koiruus oli käynyt itsekseen uimassa. Kun "Doni" tuli lähemmäs, tajusin, ettei se olekaan Doni vaan Poppanen. Joka oli siis ulkoillut itsekseen pitkän aikaa! Onneksi Poppis pysyi mökkialueella eikä lähtenyt kauemmas. Poppis oli livahtanut mökistämme ulos, kun Karo oli pissattamassa Pepiä ja Pupua. Jotenkin uskomatonta, etten tunnistanut omaa koiraani, vaikka Poppis tunki kodassa ihan iholleni! 

Tuliaisiakin tarttui mukaan näyttelyalueen myyntikojuista. Varsinkin uudet vesilelut otettiin kotona ilolla vastaan. Nealle ja Kallelle tuli riitaa mustekalanmallisesta koirien vesilelusta. *pyörittelee silmiään* Olisi pitänyt ostaa heillekin oma vesilelusetti, kun lelut olivat tarjouksessa: kympillä kolme!  Lisään blogiimme lähipäivinä Poppasen ja Piun uintikuvia. Belgikaksikko testasi uusia vesileluja Vikajärven vilpoisessa vedessä. 

Juhannuskokko oli aikamoinen yllätys! Mökkialueen isäntä pyysi meitä kokkoa katsomaan, ja mehän mentiin. Bensalla valeltu kalavaja = juhannuskokko! Löysin itsestäni pienen pyromaanin vajaa kuvatessani, niin hienolta liekkimeri näytti.

Hei hei kevät!

Tervetuloa kesä ja neiti kesäheinänenä!

Hilpeän hipsuttelevaa keskikesän juhlaa!

Perjantaina tokoiltiin lämpimässä ilta-auringossa, mainiossa seurassa. Pamun oma Popsukka oli ihan mieletön! Yhdessä liikkeessä annoin tuplakäskyn (luoksetulon pysäytyksen maahanmeno-käsky), mutta muuten pölkkäri mennä puksutti eteenpäin niin huolellisesti, ettei vielä koskaan ennen.  Popsun oivallinen vire johtui siitä, että olin tehnyt tarkan treenisuunnitelman, jota kerrankin noudatin ihan pilkulleen. Mitään ei jankattu, vaan pyrimme tekemään jokaisen liikkeen heti ekalla kerralla just eikä melekeen. Kun saimme liikkeet tehtyä, palkkasin Popsua taisteluleikillä ja vein samantien autoon.

Metallinoudossa Popsu haki hetken aikaa kapulasta otetta, mutta toi kapulan sitten reippaasti laukaten.

Ruutu löytyi, vaikka oli paljon häiriötä. Teimme lähetyksen ja seisahtumisen kahteen kertaan.  

Seuraamista harjoiteltiin tällä kertaa häiriössä. Seurautin Popsua treenikamujen lähellä; samalla tuli sopivasti henkilöryhmätreeniäkin. Popsun kontakti piti ja paikka pysyi hienosti.

Luoksetulo-liikkeen aluksi seisahtuminen lyhyellä matkalla ja sen jälkeen seisahtuminen ja maahanmeno koepituisella matkalla. Vapautin Poppasen maahanmenosta takapalkalle. Ekalla kerralla Poppanen ei mennyt maahan, ja toistin käskyn. Olisikohan ollut niin, että Pop ennakoi takapalkkaa ja jäi sen takia seisomaan? Joskus aiemminkin on käynyt samalla tavalla... hmm tätä pitää tuumailla tarkemmin, ja kokeilla seuraavalla kerralla erityyppistä harjoitusta. Olemme myös harjoitelleet paljon lt:n seisahtumisosuutta, mikä sekin saattaa sotkea maahanmenoa.

Popsu on siinä suhteessa omalaatuinen kapistus, ettei se ennakoi lt:n pysäytyksiä, vaan latoo joka kerta tulemaan sata lasissa. Välillä melkein toivon, että se ennakoisi pysäytyksiä edes vähän. Tässä liikkeessä kun belgimäisestä vauhtihurjastelusta ei saa extrapojoja.  

Hipan kanssa agihurjasteltiin eilisiltana Active Dogilla. Noudatin Hipankin kanssa samaa hyväksi havaittua kaavaa: ei jankkaamista, ei turhia toistoja! Hallilta poistuttiin siinä vaiheessa, kun sekä koiraa että ohjaajaa vielä hymyilytti. Jankkaamisesta tahtoo tulla itselle kökkö olo. Koiralla riittää onneksi intoa jankkaavasta ohjaajasta huolimatta.  

Ohjelmassa oli: 2 x puomi, 2 x pujottelu, 2 x A sekä 14 esteen rata, joka vedettiin kahteen kertaan. Loppuun vielä irtoamisharjoitus: hyppy-hyppy-putki. Pidemmällä radalla oli kaksi irtoamispätkää ja muutamia tiukkoja haltuunottokohtia. Hippa irtoaa hyvin, mutta tiukoista haltuunotoista gööttinaattori ei erityisemmin pidä. Hän tahtoisi tehdä rataa niin kuin Hän haluaa.  Haltuunottokohtien jälkeen Hipan vauhti hidastuu ja Hip tekee rataa puolivaloilla. Hoksasin eilen, että olemme harjoitelleet tiukkoja haltuunottoja aivan liian harvoin. Jatkossa Hän joutuu siis tottumaan tällaisiinkin harjoituksiin, vaikka Hän tekisikin mieluummin jotain muuta. 

KESÄILLAN TOKOILUHETKI

Sanna ja Kamu

Tiina ja Lilli

Alimmassa kuvassa mukana myös Jenna ja Rami.  

Katja ja Miro

Jenna ja Rami

Tätä mieltä Lilli oli kuvausjärjestelyistä:

Lilli: "Oli ihan kivaa joo...

mutta eiköhän tää ollu mun osaltani tässä!"

HAUSKAA JUHANNUSTA!

eli olemme käyneet Tassutörmällä tottistelemassa.  Lämmin ja kostea sää on saanut Tassiksen vieressä olevan metsän mäkäräiset ja sääsket heräämään. Nyt voi hyvällä omallatunnolla pitää harkat erittäin lyhyinä, koska ökkimökkisten takia kentällä ei tee mieli tököttää yhtään ylimääräistä minuuttia.

Tiistaina harjoittelimme liikkeestä istumista Helenan johdolla ja noutoa Kirsin valvovan silmän alla. Liikkeestä istumista harjoiteltiin liikkeenomaisesti ja seuraamisen osana (istu-käsky aina kun pysähdyttiin). Noudoissa meillä ei ole isoja ongelmia - mitä nyt Poppis keksi viikko sitten, että kapula palautetaan vinoon. Sain Kirsiltä ongelman selättämiseen kikkakolmosia (esimerkiksi jalka-apu), jotka tuntuivat auttavan. Itseksemme harjoittelimme hyppynoutoa ja A-estenoutoa. Teimme myös jäävät kertaalleen (idari).

Tiistain ohjattujen tottistelujen jälkeen paikalle tulivat myös Moilaset ja Reeta koiriensa kanssa. Menin Poppiksen kanssa hieman kauemmas, kun ammuttiin. Poppis ei säpsähtänyt tai yrittänyt paeta paukkuja, eli asian suhteen on vielä toivoa.  Ampumisen jälkeen kävimme kentällä leikkimässä, ettei Poppikselle jää sellainen mielikuva, että kentällä ammutaan aina kun olemme siellä.

Torstain harkkojen piti olla itseohjautuvat, mutta Ville ja Kirsi sattuivat paikalle, ja neuvoivat meitä kurssilaisia. Kiitoksia jelpistä! Vein aluksi Popsun lelun kentän toiseen päähän ja harjoittelimme sen jälkeen liikkeestä istumista, hyppynoutoa, A-estenoutoa ja seuraamisen täyskäännöksiä. Lopuksi otettiin eteenmeno. Poppis irtosi tosi vauhdikkaasti kentän toiseen päähän lelun luo, vaikka olin varma, ettei se enää muista koko lelua. Hyvä Popsu!

Hipan agiliidoista en ole kommentoinut mitään, joten päivitänpä treenipäiväkirjaa agilitynkin osalta. En tosin enää muista minkälaisia rataharjoituksia teimme viime viikon harkoissa, koska olemme mennä hölpötelleet monenlaisia pikku ratoja fiiliksen mukaan (ainakin irtoamista ja takaakiertoja on harjoiteltu). Jotain kuitenkin muistan... sen, että olemme käyneet Activen hallilla liitämässä itseksemme ja partiskamujen kanssa - ja liitäminen on ollut k i v v a a!

Kontakteja on otettu sekä yksittäisinä esteinä että 2-3 esteen radoilla. Hippis löytää pysäytyskohdan hyvin, mutta teen silti puomia välillä hihnan kanssa, että saan Hipan etenemään vauhdikkaasti stopille asti.

Pujottelussakin ollaan edistytty.  Olemme harjoitelleet pujoa puolikkaalla ja täydellä keppisarjalla. Lopussa Hippa saattaa yrittää fuskata, ja jättää viimeisen keppivälin pujottelematta, koska palkka kiinnostaa gööttinaattoria pujottelua enemmän. Tämän asian kanssa pitää olla jatkossa tarkkana. Kun en itse hönkötä, niin Hippa malttaa pujotella kepit loppuun asti.

Se on kiva, että renkaan suorittamiseen on tullut varmuutta, kun olemme harjoitelleet sitä naksun avulla. Yksi treenituttu ehdotti, että kieltäisin Hippaa, jos se hyppää renkaan ja kehikon välistä. En halua kokeilla kieltämistä, koska Hippa ei takuulla ymmärtäisi, mistä sitä kielletään. Naksutin toimii meillä, koska Hippis on yritteliäs ja oma-aloitteinen koirapersoona. Queeniä ei voi eikä uskalla kieltää, nih.

Olemme sääskien syötteinä ( = tottistelemme Tassutörmällä) seuraavan kerran tiistaina. Otan Hipankin mukaan, että saamme harjoiteltua hyppynoutoa. Agiliitämässä on tarkoitus käydä vielä ainakin kerran ennen juhannusreissua.

Alla satunnaisia räpsäisyjä tiistai-illalta. Valoa ei ollut enää kovin paljon, ja se vaikeutti kuvaamista. Tahtoo valovoimaisemman putken!!!! Perjantain tokoharkkakuvat tulevat blogiimme - kunhan saan kuvat kamerasta koneelle.

Karkki ja Pupu

Reeta ja Sinna

Oprista (Jummijammin Nightwish) tuli tottelevaisuusvalio maaliskuun lopussa. Vielä kerran paljon onnea Opa ja Teija!