Aloitetaan treenipäiväkirjaturinat kerpeles-osiosta - miten sitä voikin olla niin kärsimätön törppö...?! Kerpeles-hetki koettiin Hietsun maanantaisissa agiharkoissa. Hietsun maanantailiidoista on tullut jo perinne: Olimme siellä myös viime viikon maanantaina ja sama paikka kutsuu tulevanakin maanantaina.

Hipan agiliidot sujuivat jouhevasti, mutta kaikki muu sitten tökkikin. Lähdimme yhdessä lämmittelylenkille (Tiina & Lilli, Jenna & Raipe, Tupuna & Jakke, minä & Hirmut). Nuusku oli täynnä virtaa: Se veti hihnassa, hyppi ja pomppi. Terävääkin terävämpi Poppikone reagoi tähän ja puksutti ylikierroksilla.

Vastaan tuli yhtä aikaa useampia ulkoilijoita, joiden koirat räyhäsivät hihnanpäässä. Hirmuinen koirakolmikko ohitti vastaantulijat hienosti, mutta huomasin, että Poppasella jäi tilanne päälle. Minun olisi kannattanut  komentaa Poppanen maahan ja palkata - niin Poppasen saa helposti rauhoittumaan - mutta menin mukaan koiran häsellykseen karjaisemalla sille ja nyppäämällä hihnasta.  Tätä Poppanen ei kestänyt, vaan nappasi minua pohkeesta. Kielsin Poppasta ja se rauhoittui heti.

Tuollaista takapakkia ei ole tullut pitkään pitkään aikaan.  Eräs tuttuni nimittää Poppista Pöhölö-Popaksi. Minä olen kai sitten Pöhölö-Pamu - ja me kaks kärsimätöntä pöhölyä ollaan ku vakka ja sen kansi.  Tapauksesta selvittiin ilman fyysisiä vammoja, ja henkisetkin menivät ohi yhdessä illassa. Katseet, kirsut ja nenut on taas suunnattu eteenpäin.  

Koska Poppis on Dr Jekyll & Ms Hyde -persoona, tiistain tokoilut/tottistelut Tassiksella menivät tietysti paremmin kuin hyvin. Poppis oli rauhallinen, mutta teki liikkeet erittäin nopeasti ja täsmällisesti. Pk-noudotkin menivät ihan puhtaasti ja ilman apuja. Toivottavasti Poppikone on yhtä loistavassa vireessä lauantaina, kun menemme tokokurssille.

Tassis- ja Hietsuharkkojen lisäksi olemme käyneet Active Dogin harkoissa. On mahtavaa tehdä rataa Hipan kanssa, koska pystyn tällä hetkellä liikkumaan kunnolla. Selkä-prkl se aina välillä tuppaa vihoittelemaan, mutta reilun viikon ajan selkä on ollut lähes kivuton.  Activen ratatreenit ovat olleet kahdella viimeisellä kerralla varsinaisia vauhtiratoja, mutta olen silti pysynyt hyvin Hipan matkassa.  

Hirmulandiassa ei kiirehditä vain treeneistä toisiin, vaan on me retkeiltykin ja treffattu ihmis- ja koirakamujamme. Lähimmäispalveluvierailuilla on myös käyty. Sunnuntaina näimme pitkästä aikaa ystäviämme Heidiä ja Tilli-vipua. 13-vuotias Tilli on pirtsakka tapaus. Voi jospa Hirmutkin olisivat Tillin ikäisinä yhtä hyväkuntoisia ja elämäniloisia! Alla muutamia kuvia Tillistä ja Hipasta. Neitoset eivät jaksaneet poseerata kuin makkaran voimalla.  

Valokuvaushetki lenkin päätteeksi? EVVK!

Tilli ja Hippa ovat rakenteeltaan hieman erilaisia.

    

Tillin makoisa makupalahetki...

  

ja makupaloja mahan täydeltä myös Hipalle.

   

Hirmut lähettävät terkkuja suloiselle Tillille!

      

OSSAA SE LIITÄÄ!

Hippa oli maanantain agilityharjoituksissa koira paikallaan. Hii pinkoi sen minkä tappijaloistaan pääsi ja irtosi mahtavasti!  Harjoittelimme kymmenen esteen rataa, jossa oli muutama irtoamiskohta, tiukkoja haltuunottoja ja takaaleikkaamista - jopa takaaleikkaamiset menivät kerrankin sujuvasti, ilman töksähtelyjä. Pujottelussakin oli mukavasti vauhtia - tuntuu, että siinä on pitkästä aikaa päästy eteenpäin. Kontakteista syynin alla olivat A ja keinu. 

        

OSSAA SE JUOSTA!

Poppikone puksutti - tutusti ja takuuvarmasti - tiistain Opkyn harkoissa ylikierroksilla. Esineruudusta oli tarkoitus haetuttaa motivointihengessä vain yksi esine, mutta Poppiksella oli niin paljon virtaa, etten viitsinyt olla ilonpilaaja, vaan haetutin sillä kaikki kolme esinettä. Hyvin löytyi ja ruudussa spurttailu maistui Poppikselle.

Valitettavasti sama vauhtihurjastelu jatkui myös jäljellä.  Meillä ei ole ikinä ennen mennyt jälki yhtä persiilleen - mutta enpä jaksa sitä murehtia, koska hauskaa oli kuitenkin. Ja jäipähän nyt ainakin seuraavaksi kerraksi jotain ( = paljon!) parannettavaa.  Jaana tallasi meille M-kirjaimen muotoisen radan. Poppanen pysyi jäljellä, mutta liian kovan jäljestysvauhdin takia kaksi keppiä jäi metsään. Maasto oli suoraan sanottuna veemäinen: kaatuneita puunrunkoja ja risuja, joiden yli kompuroin liinannokassa. Maaston takia tuli sellainen fiilis, että jäljen halusi saada nopeasti pois alta. Siispä hölkkäsin Poppasen perässä kuin raivopäinen.  Jaana peesasi jäljen, eikä pysynyt perässämme, kun me tytöt pistettiin risukossa juoksuksi. Pääasia on olla ekana maalissa - ei niistä kepeistä niin väliä.   

         

OSSAA SE MENNÄ RUUTUUN JA/TAI HAJOTTAA RUUDUN ATOMEIKSI!

JA OSSAA NE BEAGLET OLLA IHANIA!!!!

Tämä päivä alkoi mukavasti: Pääsin vihdoin rapsuttelemaan kahta ihanaa beagleherraa, Rapea ja sen poikaa Konstaa.  Beagleissä vaan on sitä jotain! Päivä jatkui yhtä mukavana kuin alkoikin: illalla tokoilimme parkkiksella viidentoista koirakon voimin. Mukana oli joitakin uusiakin koirakoita, mikä on tosi jees. Saadaan kunnon häiriöharkat. Näistä toksuista jäi älyttömän hyvä mieli.  Kumpikin koira teki töitä täysillä ja Poppasen kanssa murheenkryyniliikkeetkin pelittivät. JIHAA!

Poppasen kanssa aloitettiin paikallaololla. Otimme ne evl:n tyyliin käskytettynä. Maahanmeno jees, samoin paikallaolo. Istumaan käskytettäessä Poppis reagoi Sarin käskyyn, joten teimme muutaman toiston niin, että palkkasin Poppasta rauhallisesti paikallaolosta, enkä edes pyytänyt sitä istumaan.

Sen jälkeen harjoiteltiin henkilöryhmää. Ajoittain Poppanen olisi voinut pitää paremmin kontaktia, mutta toisaalta se seurasi koko ajan oikealla paikalla, joten en viitsinyt nipottaa kontaktista. Sitten Poppis autoon ja Hippis kentälle!

Hipan kanssa harjoittelimme noutoa, joka oli hippamaiseen tyyliin vauhdikas ja riehakas.

Ruutu onnistui ekalla kerralla hyvin, mutta kun päätin ottaa ruudun toiseen kertaan, alkoi gööttimäinen sooloilu. Hippa juoksi ruutuun hau hau haukkuen ja repi ruudun reunanauhan mukaansa. Reunamerkkeinä olleet kartiot kaatuivat, kun Hishami purki ruudun atomeiksi.  Hipan tempauksille ei voi kuin nauraa. Ehkä se ei tee kaikkia liikkeitä tarpeeksi pikkutarkasti, mutta ainakaan Hipan kanssa tokoileminen ei ole koskaan tylsää!  

Tunnari, illan ilonaihe, onnistui täydellisesti sekä Hipalla että Poppasella. Tein kummankin kanssa tunnarin yhteen kertaan. Poppaselle sanoin ensin tunnari-käskyn liian hiljaisella äänellä, ja käsky piti toistaa, mutta on pääasia, että oma kapula löytyi.

Poppasen kanssa harjoittelin vielä lopuksi kaukoja (seiso-maa, maa-seiso), liikkeestä istumista ja ruutua. Ruutuun lähetyksessä Poppanen kiinnostui vieressä haukkuvasta Luru-belgistä, ja ehdin jo säikähtää, että Poppis lähtee lapasesta. Komensin Poppasen maahan, ja se totteli heti! Palkkasin kongin repimisellä. Olemme kesän aikana harjoitelleet tämän tyyppisiä tilanteita, koska ne ovat terävääkin terävämmälle Poppikselle vaikeita. Upijaa, mahtavvaa, että urakointi on kannattanut!  

      

   

JUOSTESA...

    

PUKKAA HIKIÄ!

 

HIPPIÄINEN AGILIITÄÄ

Hippa alkoi tehdä juoksua kuukausi sitten, joten otimme ennen juoksutauolle jäämistä loppukirin liitokiidoissa, ja kävimme Active Dogin hallilla kolmena peräkkäisenä yönä treenaamassa. Kaasuttelu- ja jarruttelulenkeillä olivat tietysti mukana myös Nuusku ja Poppanen. 

Hipalla on ollut radoilla mukavasti vauhtia. Minun ohjaamistani ei sen sijaan voi kehua. Millähän ilveellä saisin pidettyä ohjaavan käteni ylhäällä, enkä humpaisi sitä ylös ja alas?  Kun ohjaan Hippaa ei-tokopuolelta (Hippa oikealla puolellani), Hippa tulee todella lähelle minua, jos en saa pidettyä kättäni ylhäällä. Se tulkitsee käden laskemisen haltuunottokäskyksi. Noh, harjoitukset jatkuvat...! Ehkä saan käsiohjaukseni kuosiin, jos vaan jaksan sitkeästi panostaa asian treenaamiseen.  

Pujotteluun on tullut lisää varmuutta ja vauhtia, kun olemme harjoitelleet sitä wanhalla hyväksi havaitulla tyylillä. Uudemmat ja sujuvammat tyylit eivät sovi kaltaiselleni kaavoihin kangistuneelle agiohjaajalle.  

Keinuakin olemme harjoitelleet. Hippa juoksee keinun reippaasti, eikä hätkähdä rämähdystä - minä sen sijaan säikähdän keinun kolahdusta joka kerta. Pitää kai hankkia korvatulpat, etten pilaa omalla neurotisoinnillani koirani keinusuoritusta.  Olenkohan kehittänyt itsellenikin keinukammon, kun olen seurannut Nuuskun ja Poppasen keinukammoilua?  

Kaikista hauskinta niin Hipan kuin minunkin mielestä on vain mennä humputella hyppyrataa ja vähät välittää ohjausteknisistä kommenvenkeista. Mikko varmaankin palauttaa meidät humputtelijat ruotuun, kun menemme elokuussa Active Dogin agilitykurssille.  Mahtavaa päästä taukoilun jälkeen mukaan Active Dogin agiryhmään! Odotamme treenejä innolla...!

 

HIPPA HAUSKUUTTAA, POPPANEN MARATONSEURAA

Jännä, miten nuo nelijalkaiset ystävämme jaksavat päivästä toiseen ilahduttaa! Koomisia tilanteita tulee eteen koko ajan, ja koiramainen Carpe diem -elämäntapa tarttuu kuin huomaamatta omistajillekin. Muun muassa Hipan ilmeille, eleille ja käytökselle hihittelemme päivittäin. Samoin koiriemme törkeä itsekkyys huvittaa. Nuuskusta on tullut pappakoirana varsinainen sikapossu: se näyttelee tottelevaista.  Yleensä Nuusku haluaa tietysti tehdä jotain sellaista, joka oli aiemmin siltä kiellettyä. Säännöt joustavat, ei koira - Nuusku tuumaa. No, belgipappa on omat sikailuhetkensä ansainnut. En viitsi enää niuhottaa pikkuasioista ja pitää tiukasti säännöistä kiinni. Pappa possuilkoon sielunsa kyllyydestä.

Hippa hauskuutti meitä lauantaina. Olimme juuri lähteneet Active Dogin hallin viereiseen metsään jäähdyttelylenkille, kun Hippa alkoi kiljua kovalla äänellä. Se tosiaan huusi niin kovaa ja korkealta, että metsä raikasi. Hipalla on korkea kipukynnys ja se ei yleensä turhista valita, joten säikähdin tietysti sen reaktiota. Juoksin Hipan luo - samoin teki hallin pihalla ollut vartiointiliikkeen työntekijä - ja sydämeni löi tyhjää, kun minusta näytti siltä, ettei Hippa pystynyt liikkumaan kunnolla! Arvelin, että se on metsässä riehuessaan loukannut jalkansa. Kaikenlaiset kauhuvisiot kävivät jo mielessä. Kovin vakavasta vammasta ei kuitenkaan ollut kyse: Hipan takamuksesta roikkui heinä ja tämä oli saanut gööttineitosen kiljumaan kurkku suorana. Mikä draamaqueen!

Poppanen taas osoitti oivallista tilannetajua eilisiltaisella metsälenkillä. Kun olimme palaamassa autolle, päätin hölkätä loppumatkan (olisikohan autolle ollut matkaa kilsan verran?). En yleensä juokse kuin agilityharkoissa, ja tämän takia Poppanen päätteli meidän harjoittelevan juosten seuraamista. Se ravasi koko kilsan matkan vasemman jalkani vieressä ja piti tiukasti kontaktia.  Kyllä nauratti! Pitäisi varmaan hölkätä hieman useammin, ettei se olisi koirien mielestä niin epänormaalia?       

Alla Ellun ottamia kuvia Hipan pujottelutreeneistä. Välillä harjoittelemme pujoa edelleen hihnassa. Hippa ei ole kuvissa kuristumassa, vaan se runnoo menemään niin täysillä, etten meinaa pysyä (tälläkään kertaa) vauhdissa mukana.  

Into on Hippiäisellä hirmuinen!

    

     

TÖKS! Hipan jarrut toimivat ajatustakin nopeammin, kun se huomaa maassa makkaranpalan.

  

Hipan perusilme: maailmaa syleilevä "hymy". Hipan nauru tarttuu.

   

Tänään harjoiteltiin agilitya Hietasaaressa kauniissa auringonpaisteessa. Treenien päätteeksi koirat pääsivät mereen vilvoittelemaan. Hietasaari on varsin mainio treenipaikka, koska meri on ihan vieressä ja jäähdyttelylenkin varrella sijaitsee sopivasti jäätelökioski.

Alla reissukuvia. Lisää kuvia Ellun blogissa.

Hippa: "Jokojokojokojoko?"

      

"TAHTOO KENTÄLLE PRKL!!!!"

     

Hippis ja Poppis liitelevät (kuvien (c) Ellu), Jenna & Herra Raipe Heleminen pujottelevat ja pitävät omaa hauskaa, Lil' Devil lentää puomilla. Nerppukin sukelteli putkeen ja hilputteli esteiden yli, mutta en hoksannut kuvata Nerppiksen tähtihetkiä.  AGIHAUSKAA OLI KAIKILLA!   

Tiina suunnitteli meille radan, jota sitten sähläsimme kukin vuorollamme/yhtä aikaa toisen koirakon kanssa. Taisimme olla hankalia ja uppiniskaisia oppilaita.

  

Kesäinen bongauskisa: Bongaa blogisihteerikkö!

 

U I M A A N!

(Poppasen vesileikkikuva (c) Jenna)

  

Herra Raipe Heleminen kuvitteli kulkevansa Hippa-Hirmun kanssa yhdessä pitkin kuunsiltaa, kohti auringonlaskua ja vaikka mitä...

mutta kuinkas Raipen haaveille kävikään...?

      

Raipelle kävi Queen-Hipat!

 

Ah, mikä ihana auringonpaiste! Juuri tällaisena päivänä tekee mieli lähteä agiliitämään Hietasaareen, ulkokentälle. 

 

Ehdimme nauttia säästä lämmittelylenkin ajan - sitten alkoi pilipilipom sataa. Ellu ehti agiliidellä Jaden ja Neran kanssa ennen sadetta, Hippa, Poppanen ja minä kastuimme läpimäräksi. Ellu seistä tökötti sateessa katsomassa liitelyjämme, joten eipä hänkään kuivana selvinnyt. Sateesta huolimatta oli hurjan hauskaa - meidän poppootamme ei ole tehty sokurista!

  

 

Emme päässeet sadetta pakoon raparperin lehden alle, mutta onneksi kentältä löytyi A-este.  

  

Hipan kanssa mentiin kentällä olleita esteitä mielivaltaisessa järjestyksessä. Tällainen systeemi ei toimi Hipan kanssa. Jatkossa pitää jaksaa suunnitella edes jonkinlainen alustava treeniohjelma ennen kentälle menemistä.

Irtoamista tuli useammallakin radanpätkällä. Putkeen Hippa irtosi tosi kaukaa. Kontakteista tehtiin A ja puomi. Kumpikin ihan jees. Pujottelu tehtiin kertaalleen hihnassa. Rengas sujui yllättävänkin hyvin, vaikka siitä roikkui jotain teipinpätkiäkin koiraa häiritsemässä.

Tässä vaiheessa vein Hipan autoon - asia, jota Queen-Hippa ei voinut ymmärtää. Hippa ei tullut edes kutsuttaessa luokse, kun tajusi joutuvansa jättämään agikentän. Hippis von Höppis on mitä rakastettavin egoileva jästipää!  

Nera oli autossa häkissään, ja luulenpa, että Hipan kuuluva ääni kävi pikku Nerppikselle illan aikana tutuksi.  Hipan meininkiä katsoessa tuli mieleen, ettei kaikkia ole luotu sivustakatsojan rooliin. Hippa ei voi millään ymmärtää, ettei Hänen Gööttimäinen Korkeutensa ole koko ajan kaiken toiminnan keskipisteenä.  

Hippa oli myös hyvin hippamainen tutustuessaan Neraan, eli Hippa otti ohjat alusta alkaen tassuihinsa. Onneksi Nera näytti ymmärtävän gööttimäistä huumoria varsin hyvin. Vielä Nerppiksestä kesän aikana wanna-be-göötti koulitaan!  

  

   

Hipan huutojen säestämänä agiesteille pääsi Poppanen. Poppikone kävi kauheilla kierroksilla, mutta ei kuitenkaan napsinut minua käsistä tai lahkeista. Irtoamisia harjoiteltiin Poppasenkin kanssa. En ehtinyt kuin näyttää ekan esteen, niin Poppanen oli jo suihkinut viiden esteen yli palkalle (kongi).  Mitäs muuta me treenattiin...? Ainakin pujoa ja kasia kahdella hyppyesteellä. Puomi ja A tehtiin kumpikin kertaalleen.

Kesken Poppasen irtoamisradan kentän viereisestä pusikosta paikalle pölähti vieras koira (lapinkoira?). Poppanen ampaisi koiran luo. Karjaisin "EI!!!!" ja vieras koira kääntyi heti takaisin tulosuuntaansa. Poppanen paineli tietenkin sen perään. Kutsuin Poppasta, ja olipa iso ylläri: Poppis tuli välittömästi takaisin! Pamun oma muru!     

 

  

Hirmujen agivahvuudesta puuttui vain Nuusku. En ottanut Nuunuuta mukaan, koska sillä oli toinen jalka (huonomman lonkan puoleinen) vähän kipeänoloinen. Nuunuunkin pitää ehdottomasti päästä tänä kesänä esteille! En viitsi Nuuskua enää hyppyyttää, mutta putkea, pussia yms. pappakoirakin voi mennä.

Kiitos Ellulle, Jatsitytsylle ja Nerppikselle seurasta. Teidän kanssanne on aina niin rentoa ja hulvatonta mennä hölpöttää.   

  

kasaa täällä juuri treenikamoja autoon ja suuntaa Active Dogin hallille. Öitä ei kannata tuhlata nukkumiseen!  Kävin päivällä osteopaatin käsittelyssä, ja selkäni on mitä mainioimmassa agiliitokunnossa. Myös Hippa ja Poppanen pääsivät osteopaatti-Matin hoidettaviksi. Kummaltakaan ei löytynyt jumeja tai jännityksiä rangasta tai lihaksistosta.  

Yöagiliidot ovat tänään Hipan heiniä. Kaasuttelu- ja jarruttelulenkeille pääsevät Poppanen ja Nuuskukin mukaan. Toivottavasti hallilla on valmiina joku radantapainen, joka sopii irtoamisen harjoitteluun. Lisäksi ohjelmassa on pujottelu- ja kontaktitreeniä. Jospa pääsisimme loppuviikosta liitämään Ellun ja Jennan kanssa, että saisin Hipasta uusia agihirmu-kuvia *wink wink Ellun ja Jennan suuntaan*

 

Kävimme päivällä osteopaattikäynnin jälkeen uimassa. Alla polskimiskuvia Siikasaaren rannasta. Mukana menossa - taas kerran - Hirmujen uudet vesilelut.   

Kohde havaittu!

            

K I L L !!!!

          

  

SPLASH!  

        

Onnea on... omin pikku räpylöin ja hampain saalistettu vesilelu.

          

Belgi palaa bumerangina takaisin rantaan.

               

Mustekalalelu on kaikkien Hirmujen mielestä nro 1.

Hippa ja Poppanen "keskustelevat" siitä, kumpi mustekalan saa...

...keskustelu muuttuu hyvin pian gööttimäiseksi monologiksi ja mustekala tarttuu tietysti neiti Iso Egon tassuun.  

Olemme Hipan kanssa liitäneet ja kiitäneet uutterasti - enemmänkin olisi liidetty, jos minun selkäprkleeni olisi sen sallinut. Eteenpäin kuitenkin mennään hymyssä suin selkävaivoista huolimatta. Me ei anneta periksi stana, prkl ja kaikki muut suomalaiskansalliset voimasanat samaan pötköön!

Pujotteluun sain Outilta hyviä vinkkejä. Hippis ja Pamu kiittää! Jotenkin tuntuu, ettei tällä nykyisellä tyylillä päästä pujossa eteenpäin - ainakaan niin nopeasti kuin haluaisin - joten muutimme tyyliä. Jatkossa palkkaan Hippaa pujossa aina lelulla/repimispalkalla, ja harjoittelemme keppejä wanhalla ja warmalla tyylillä.   

Kontakteista A ja keinu menevät edelleen kivasti, yleensä puomikin. Puomilla palkkaan lelulla. A:lla ja keinulla makupaloilla, ettei Hippis ala rysäytellä niitä liian vauhdikkaasti.

Viimeksi teimme Activen hallilla 15 esteen rataharjoituksen. Yllättävän hyvin sain pidettyä paletin kasassa pidemmälläkin radalla. Haltuunottokohdissa Hipan vauhti hieman hidastui, mutta muuten meno oli sujuvaa. Hippa on tarkka hyppääjä: se ei tiputtele rimoja, vaan göötti liitelee esteiden yli ilmavasti. Hienoa Hippis von Höppis!

Seuraavan kerran liitelemme huomenna tai sunnuntaina. Jospa myöhemmin kesällä ehdittäisiin yhdessä liitämään Ellun, Jaden ja pikku Nerankin kanssa?  Jos Jenna ja Rami vain innostuvat, niin mielellämme otamme heidätkin mukaan liitokiitoreissulle? Raipe Helmisen dumbokorvat on kuin luotu agiliitokiitoon ja pikku-Nerppiksen piikkihampaat pureutuvat takuulla tiukasti ohjaajan lahkeisiin!

 

Olemme suunnanneet agitreenien jäähdyttelylenkeillä meren rantaan, että Hirmut ovat saaneet vilvoitella meressä. Hipasta on tullut varsinainen vesipeto uuden mustekala-vesilelun (Rovaniemen reissutuliainen) myötä! Aiempina kesinä Hippa on mielellään kahlaillut vedessä, ja on se uinutkin lyhyitä matkoja. Mustekala-lelun kanssa Hippa tekee piiiiiiitkiä uintikaarroksia - niin pitkiä, että minua meinaa välillä ihan pelottaa, vaikka hyvin Hippis näyttää pinnalla pysyvän.

 

Hirmuttaren merellisiä molskis ja loiskis -hetkiä

 

PS. Poppasen toko-, tottis- ja esineruuturaportit bongaa blogistamme lähipäivinä. Aloitimme keskiviikkona Opkyn esineruutukurssin.

Hauskaa viikonloppua!  

eli olemme käyneet Tassutörmällä tottistelemassa.  Lämmin ja kostea sää on saanut Tassiksen vieressä olevan metsän mäkäräiset ja sääsket heräämään. Nyt voi hyvällä omallatunnolla pitää harkat erittäin lyhyinä, koska ökkimökkisten takia kentällä ei tee mieli tököttää yhtään ylimääräistä minuuttia.

Tiistaina harjoittelimme liikkeestä istumista Helenan johdolla ja noutoa Kirsin valvovan silmän alla. Liikkeestä istumista harjoiteltiin liikkeenomaisesti ja seuraamisen osana (istu-käsky aina kun pysähdyttiin). Noudoissa meillä ei ole isoja ongelmia - mitä nyt Poppis keksi viikko sitten, että kapula palautetaan vinoon. Sain Kirsiltä ongelman selättämiseen kikkakolmosia (esimerkiksi jalka-apu), jotka tuntuivat auttavan. Itseksemme harjoittelimme hyppynoutoa ja A-estenoutoa. Teimme myös jäävät kertaalleen (idari).

Tiistain ohjattujen tottistelujen jälkeen paikalle tulivat myös Moilaset ja Reeta koiriensa kanssa. Menin Poppiksen kanssa hieman kauemmas, kun ammuttiin. Poppis ei säpsähtänyt tai yrittänyt paeta paukkuja, eli asian suhteen on vielä toivoa.  Ampumisen jälkeen kävimme kentällä leikkimässä, ettei Poppikselle jää sellainen mielikuva, että kentällä ammutaan aina kun olemme siellä.

Torstain harkkojen piti olla itseohjautuvat, mutta Ville ja Kirsi sattuivat paikalle, ja neuvoivat meitä kurssilaisia. Kiitoksia jelpistä! Vein aluksi Popsun lelun kentän toiseen päähän ja harjoittelimme sen jälkeen liikkeestä istumista, hyppynoutoa, A-estenoutoa ja seuraamisen täyskäännöksiä. Lopuksi otettiin eteenmeno. Poppis irtosi tosi vauhdikkaasti kentän toiseen päähän lelun luo, vaikka olin varma, ettei se enää muista koko lelua. Hyvä Popsu!

Hipan agiliidoista en ole kommentoinut mitään, joten päivitänpä treenipäiväkirjaa agilitynkin osalta. En tosin enää muista minkälaisia rataharjoituksia teimme viime viikon harkoissa, koska olemme mennä hölpötelleet monenlaisia pikku ratoja fiiliksen mukaan (ainakin irtoamista ja takaakiertoja on harjoiteltu). Jotain kuitenkin muistan... sen, että olemme käyneet Activen hallilla liitämässä itseksemme ja partiskamujen kanssa - ja liitäminen on ollut k i v v a a!

Kontakteja on otettu sekä yksittäisinä esteinä että 2-3 esteen radoilla. Hippis löytää pysäytyskohdan hyvin, mutta teen silti puomia välillä hihnan kanssa, että saan Hipan etenemään vauhdikkaasti stopille asti.

Pujottelussakin ollaan edistytty.  Olemme harjoitelleet pujoa puolikkaalla ja täydellä keppisarjalla. Lopussa Hippa saattaa yrittää fuskata, ja jättää viimeisen keppivälin pujottelematta, koska palkka kiinnostaa gööttinaattoria pujottelua enemmän. Tämän asian kanssa pitää olla jatkossa tarkkana. Kun en itse hönkötä, niin Hippa malttaa pujotella kepit loppuun asti.

Se on kiva, että renkaan suorittamiseen on tullut varmuutta, kun olemme harjoitelleet sitä naksun avulla. Yksi treenituttu ehdotti, että kieltäisin Hippaa, jos se hyppää renkaan ja kehikon välistä. En halua kokeilla kieltämistä, koska Hippa ei takuulla ymmärtäisi, mistä sitä kielletään. Naksutin toimii meillä, koska Hippis on yritteliäs ja oma-aloitteinen koirapersoona. Queeniä ei voi eikä uskalla kieltää, nih.

Olemme sääskien syötteinä ( = tottistelemme Tassutörmällä) seuraavan kerran tiistaina. Otan Hipankin mukaan, että saamme harjoiteltua hyppynoutoa. Agiliitämässä on tarkoitus käydä vielä ainakin kerran ennen juhannusreissua.

Alla satunnaisia räpsäisyjä tiistai-illalta. Valoa ei ollut enää kovin paljon, ja se vaikeutti kuvaamista. Tahtoo valovoimaisemman putken!!!! Perjantain tokoharkkakuvat tulevat blogiimme - kunhan saan kuvat kamerasta koneelle.

 

Karkki ja Pupu

 

Reeta ja Sinna

 

Oprista (Jummijammin Nightwish) tuli tottelevaisuusvalio maaliskuun lopussa. Vielä kerran paljon onnea Opa ja Teija!

  

    

Tällä viikolla on ehditty monenlaista... Maanantain tokot eivät olleet tehotreenit, vaan aloin treenisuunnitelmasta poiketen toistaa, toistaa ja vielä kerran toistaa liikkeitä. Kaikki liikkeet onnistuivat ihan mukavasti, mutta minulle jäi huono fiilis, koska jankkasin asioita liikaa ja painostin sillä tavalla koiraa.  No, tulipa testattua, että Poppis kestää minun taholtani painetta. Paineesta huolimatta Poppis yrittää sitkeästi, eikä ala piipata tai rauhoitella. Raasu seurasi hyvällä kontaktilla ja piti seuraamispaikan, vaikka kieputin käännöksiä käännöksien perään. Sitkeä Poppis!

Metallinoudossa sekoilin.  Metallinoutsikan toinen laippa irtosi, mutta lähetin Poppiksen hakemaan kapulaa. Poppis toi kapulan, mutta en tajua, mitä ajattelin lähettäessäni Poppiksen noutamaan rikkinäistä kapulaa?! Metalli on ollut Poppikselle viime aikoina yök, joten lisää vaikeutta liikkeeseen ei vielä tässä vaiheessa tarvita.

 

Eilisiltana kävimme Hipan kanssa Active Dogin hallilla harkkaamassa agia. Hippis oli vauhdikkaana: puomi hurautettiin täyttä laukkaa. Näyttää siltä, että stoppikin saattaa vauhtitassulla välillä unohtua. Sen kanssa saa olla jatkossa tarkkana. A:lla ja keinulla Hippa pysähtyy alastuloilla varmemmin.

Hallilla oli valmiina kymmenen esteen irtoamistreenirata. Harjoittelimme irtoamisen lisäksi takaakiertoja vähän kovemmasta vauhdista sekä tiukkoja valsseja. Yritän edelleen usein valssata "vanhan ajan tyylillä", eli jään seisomaan liian pitkäksi aikaa esteeseen päin, enkä tajua valmistella koiran kääntymistä jo ennen estettä. Tarpeeksi kun valsseja jaksaa tahkota, niin homma alkaa pelittää. Seuraavan kerran Hippitiitinen pääsee esteille ensi viikolla.

 

Tänään käytiin jäljestämässä Sarin, Karkin ja Sisin kanssa. Tein Pupulle jäljen ja Karkki Popsulle. Popsu pääsi vihdoin ajamaan sen lyhyen motivointijäljensä, jota en saanut sunnuntaina itse tallattua.  Janalla hyörimme ja pyörimme, ja Poppis otti takajäljen. Uusintalähtö meni hyvin ja jäljen suunta löytyi. Karolta sain vinkkiä Popsun virittelyyn ennen jälkeä - ja siihen, miten minun kannattaa janalla kävellä. Kävelykkää ei oo nii heleppua ku luulis!  Itse jäljestyksessä ei ole ongelmia. Kaikki kepit löytyivät ja Poppis pystyi keskittymään, vaikka häiriöitäkin oli.

Esineruutua harkattiin kapeiden kaistaleiden avulla. Kaistaleet olivat n. 50 metrin syvyisiä, mutta ainoastaan viiden metrin levyisiä. Tallasimme kolme kaistaletta, ja jokaisen perukoille vietiin yksi esine. Poppis oli hyvin kartalla: Juoksi suoraan kaistaleen päähän ja toi esineen minulle. Sama meininki jokaisella kolmella kaistaleella. Tämä me osataan.   

 

ETSI! Piu lähtee tutkimaan kaistaletta.

 

Yllä olevissa kuvissa esineitä kidättävät Piu ja Diva. Sisäpiirin vitsi, jonka Pohjoisen Belgien valokuvauskurssilla olleet ymmärtävät: Yllä olevat kuvat on pannattu. Hyvin sujuu pannaus!

 

Pupuselle makkaraa, kun keppejä löytyi!

 

Pupu on bongannut kuvaajan. P U P U V A A R A!!!!

 

Poppasen nenuun tulvii kiinnostavia tuoksuja, vaikka oma jälki on jo ajettu ja kaistaleet käyty läpi.

 

Jospa tuo Karkki heltyis pienen pusuttelun jälkeen viemään mut uudelleen esineruutuilemaan?  

 

Piu nautiskelee auringosta...

Autonmittari näytti peräti +16, kun ajelimme jälkimetsään!

 

 Duudson: Joko sait kuvat räpsittyä? Täällä tulee H I K I!

 

PS. Jos täälläpäin asuvat tutut saavat Pohjolan Työ -lehden käteensä, niin vilkaiskaapa lehden lemmikkisivuja - sieltä löytyy tuttuja.  Jutun aiheena on TOKO - ylläripylläri. Siitähän mulla juttua riittää.  

   

PÄIVÄN VISAINEN KYSYMYS:

MITEN SAADAAN KOIRA UNOHTAMAAN TUNNISTUSNOUTO-LIIKE?

Olimme aamulla Sarin, Divan ja Duudsonin kanssa Activen hallilla agiliitämässä ja tokoilemassa. Agiliitelyt onnistuivat kaikilla koiruleilla hienosti. Tokossa sain kuin sainkin kehiteltyä Poppikselle tunnariongelman.

Hipan kanssa harkkasin samanlaista lähtöä kuin viime viikon Mikon treeneissä. Valssit tein turkasen myöhään. Onneksi Hippis pelasti, jälleen kerran, ja jatkoi rataa minun töktöktöksähtelyistäni huolimatta. Hippis ei töksähtelytilanteissa edes komenna minua tai pysähdy, koska se on raasu ilmeisesti niin tottunut minun sekoiluihini, että olettaa niiden kuuluvan agilityyn.  Puomilla ja pujossa riitti mahtavasti vauhtia, ja renkaankin Hippis hyppäsi oikeasta välistä. Hjuva, hjuva Hii-Hii-Hishami!

Poppiksen kanssa tokoiltiin onnellisten tähtien alla - tunnaria lukuunottamatta. Harjoittelimme nopeita maahanmenoja (luoksaria silmällä pitäen), liikkeestä istumista, hyppynoutoa agihypyllä ja kaukoja (m-s- ja s-i-vaihdot). Hyppynoudossa Pop tarvii vielä apuja, että hoksaa hypätä esteen takaisinpäin, mutta se on pääasia, että noudoissa on nyt tekemisen meininki. Salainen ase Kongi-lelu toimii!  

Tunnari meni päin h e l e v e t t i ä.  Pop lähti kapuloille, mutta harhautui niiden vasemmalle puolelle haistelemaan ja toi tullessaan summanmutikassa yhden kapulan. Tunnari on ollut yksi Popsun pomminvarmoista liikkeistä!

Yritin helpottaa liikettä ja homma meni vain enemmän käteen. Tässä vaiheessa epätoivo taisi iskeä jo Sariinkin, joka kehotti minua tekemään JOTAIN, että liike saataisiin viimein loppuun ja Poppis toisi oikean kapulan.  Loppujen lopuksi Poppis oli tarjonnut minulle jokaista kapulaa.

Kotona tajusin, mikä tunnaritreenissä mätti - ja siinä vaiheessa alkoi kyrsiä! Olin hetkeä aikaisemmin treenannut Hipan kanssa puomia, ja puomin alastulon edessä meillä oli makupala-alusta. Ääliömäisesti pyysin Saria laittamaan Popsun tunnarikepit tähän samaan paikkaan - jota olin moneen kertaan lääppinyt ja jossa oli ollut Hipan makupaloja! Jätin vielä hallin seinustalle, metrin päähän tunnarikapuloista, Hipan makupala-alustan, että saisin tunnarin takuuvarmasti torpeedoitua - hohhoijaa ja prkl! Makupala-alustaa Poppis kävikin nuuskuttelemassa ennen kuin noukki ekan kuononsa edessä olevan kapulan ja toi sen minulle. Tyhymä, tyhymä minä!

Nyt tunnarissa palataan takaisin alkuun: yhden kapulan nuuskutteluun. Vasta kun se onnistuu normi tyylillä, lisätään kapuloita. Toivottavasti Popsun itseluottamus palaa - ja minä lopetan sössimiseni tähän megamunaukseen - että tunnari alkaa pelittää niin kuin ennenkin!

Siihen olen tyytyväinen, että tunnariongelmista huolimatta minulla riitti treeneissä kärsivällisyyttä ja pelihuumoria. "Treeniongelmatilanteessa" ei koskaan kannata purkaa omaa turhautumistaan koiraan. Joten takaiskuista huolimatta taistelemme tokoilun kuoppaisella tiellä hymyssäsuin eteenpäin!  Kirjoitin ensin vahingossa kuppaisella.

 

Viime lauantaina ei treenattu tai ratkottu treeniongelmia... Päivällä kävimme Beegiboogie-lenkillä Sysisalama-systerien, Pepi-äipän, Pupun ja Duudsonin kanssa. Illalla olikin sitten toisenlaiset boogiewoogiet - toisilla enemmän, toisilla vähemmän - kun oli Pohjoisen Belgien saunailta.

 H A U S K A A   O L I !!!!!

Mie vaan yökkö yksinnäin... Missä kaverit?

 

Täällähän minä, sun ikioma systerisi Dii!!! Vaanimassa kuten tavallista!

 

Ja kiven päällä kököttää lisää belggareita: Poppis, Dii - ja Dude Sarin avustuksella.

 

 

Jos Dii on vaanija, niin Poppis on lumisukeltelija-maastoutuja.

 

Ja Tonttu on linssilude!

 

Duddeli, kököttää kiven päällä, Sari-äipän turvallisessa kainalossa.

 

Puputin - pieni mutta pippurinen!

 

Piu Piu paistattelee päivää kevätauringossa...

 

Päivää paistattelemassa myös Pepsukka, Sysisalamien lempeä ja viisas äippä.

 

Meidän koirat... niin kilttejä ja suloisia!  Kuka tunnustaa omakseen alla olevat mustat paholaiset?!!!!!

 

Helevetin harijotukset on vaihtunneet onnistumissiin, hymmyilyyn ja myhhäilyyn. On käyty Active Dogilla iteksemme akiliitämäsä ja tokkoilemasa Sarin, Diddin ja Duddin kansa, ja tiistaina oli ohojatut Activen agit a' la Mikko.

Activen harkoisa reenattiin puomia, joka tehhään vieläki niin, että Hippa on hihinasa. En halua sen himmailevan alastulola, vaa puomi vejetää alusta loppuu TÄYSILLÄ. Se o tavote. Siks hihinareeniä jatkettaa vielä. Samasta syystä myös pujua tehhään vieläki hihinasa. Hyvi ja vauhikkaasti suju eiliset puomi- ja pujoharkat.

Sitte tehtiin rattaa. Jos kiinnostaa, nii vilikase tuota töherrettyä ratapiirrosta tosa alla, josa toisesta putkesta tuli hirviän kapia. No, kyllä siitä yks göötti mahtu harkoisa läpi.  Rattaantutustumisvaiheesa tuntu, ettei hommasta tuu mittään. Me on reenattu takkaaleikkaamisia Hippiksen kans aivan liia vähä (ratalla piti leikata ennen nelosta ja ennen yhtätoista). Varmaan ainuastaan kaks tai kolome kertaa koko meijän "akiuralla". Toinen kinkkine paikka oli ratan loppuvaiheesa: ysi- ja kymppiesteitten välliin piti ehtiä valssaamaan ku oli ensi lähettäny koiran pussilta putkeen.

Taas eppäilin Hipan kykyjä turhaan: Hippamacheri eteni rattaa ku juna kiskoila, irtos esteile kaukaa ja takkaaleikkaamisetki onnistu iliman mittään ylimääräsiä pyörähtelyjä! Tuli niin onnistujaviilinki tuon ratan jäläkeen! Taisin jopa itekseni hymmyillä ja naureskella ku Sari kysy, että mitä nää oikeen naurat. Täsä maailmasa ehtii takkuulla itkiä ja surkutella. Sillon ku on kivvaa, nii pittää aiva ehottomasti hymmyillä, nauraa ja NAUTTIA! Se o Hirmuje motto!

Poppiksen tokkoiluisa on pietty hauskaa ilima mittään sen suurempia suunnitelmia. Poppis on muun muasa hyppiny akihyppyjä ja menny putkia ja pussia tokokapula suusa, että sen kapulaotteeseen tulis jämäkkyyttä - ja vitsi, että se tykkää tuollasesta hauskanpijosta. Metallinouto on alakanu taas pelittää, ku siihenki on haettu lissää intua. En ota metallia nyt ollenkaan liikkeenomasesti vaa annan Popsun karata kapulalle ja palakkaan kangaspäällysteiselä kongi-lelulla, joka on mun uus salane ase Popsun palakkaamisesa. 

Ruutua otettii kans tiistaina, Hipan akien jäläkeen. Hirviästi oli häiriötä (iha vieresä akiesteitä yms.), mutta Poppis löysi ku löysiki ruutuun. Jätin ruutureenin yhteen toistoon ku tuo eka lähetys onnistu nii täyvellisesti. Hain sitte Hippiksenki vielä autosta, ja otin sillekki ruuvun (lähetys vähä lähempää ku Popsulla). Tällä kertaa Hippis jätti ruutumerkit rauhaan ja paineli määrätietosesti ruutuun. Hyvä, hyvä Bomberos ja Hiberos!

Diin keinukammo vaikuttaa iha täysin kaonneen! Sen takia on tullu mieleen, kokkeilisinko keinua taas Poppiksellekki. Keinuha o Poppikselle aiva täys kammotus. Tekis mieli yrittää saaha Popsu voittammaan keinukammosa, vaikka meilä ei akisa mittään kisatavotteita ookkaa.

Tästä etteenpäinki jatkettaan HIRMUse hyvällä viiliksellä!

Tännään taas akia, hu tokokoutsaukset - ja toivottavasti rehevattaan myös Eppulia ja Jattusta - la Pohojosen Pelekien saunailta ja su ohojatut tokot.

PS. Niille, joita oulun murre ahistaa, mulla on helepottavvaa tietua: oon hokannu, että oulun puhumine o palijo helepompaa ku kirijottamine, jote jatkosa taijan kirijottaa plokijuttuni taas sillä ylleiskielellä.

 

Hirmuje motto: Ku on kivvaa, nii pittää muistaa hymmyillä, myhhäillä, nauraa ja NAUTTIA!

Otsikko on hieman harhaanjohtava, koska Prinsessapäiväkirjojen toisen osan lisäksi postauksessa luodaan silmäys viime päivien treeneihin. Aloitetaan treeneistä ja päästetään vasta sitten pirsessa ja queen nukkumaan!

Ystävänpäivän belgilenkki tehtiin pikaisesti - ku oli kauhian kylymä - mutta lenkin jälkeiseen kahvitteluun ja herkutteluun keskityttiin antaumuksella. Vannomme slow foodin nimeen! Ja mitä tekevät koiraharrastajat? Alkavat kahvitteluhetken lopuksi puhua koiraharrastuksista. Sain hyviä vinkkejä kaukokäskyjen opettamiseen, ja seuraamisen askelsiirtymät sekä takapalkkauskin käytiin siinä samalla läpi. Poppikselta kiitospusu Karolle, joka jaksaa edelleen jelppiä meitä.

Ystävänpäiväniltaa vietimme Sarin kanssa Active Dogin hallilla. Piru oli irti! Oops, siis Hippa päästettiin irti (= radalle) juoksutauon jälkeen. Hippa oli hiiviöriiviö, joka kokeili purukalustoaan muun muassa äipän lahkeeseen. Puhuttelun jälkeen gööttineitonen tolkkuuntui ja pääsimme agiliitämään. Pujottelua harkattiin kuudella kepillä, yksittäisinä esteinä rengasta sekä keinua ja lopuksi pientä radanpätkää (valssausta jne.).

Poppasen kanssa meillä oli Activella lauantai-illan bailut: Heittelin Poppikselle palloa ja Poppis heittäytyi pallon saadakseen salamana maahan, istumaan, seisomaan, äipän eteen, äippää vasten, ilmaan, ympäri - mitä äippä vain keksi pyytää. Erikseen pitää mainita keinukenkkusen selättäjä Diva. Diilläkin oli ilmeisesti bailufiilis kohdallaan, niin reippaasti ja vauhdikkaasti beegineito suoritti keinukenkkusen! 

Tänään harjoittelimme Activella Mikon ohjauksessa 2-5 esteen radoilla pakkovalssia, takaakiertoa, twistausta ja poispäin kääntöä. Itseksemme otimme rengasta, irtoamista ja pujoa. Se oli yllättävää, että minulle noista "kieputuksista" kaikista vaikein oli takaakierto, niin että Hippa on vasemmalla puolellani. Olisin luullut, että juuri se on meille iisibiisi! Helpoimpia olivat twistaus ja pakkovalssi, vaikka etukäteen epäilin, etten saa twistauksessa kaikkia raajojani ja pääkoppaani yhteistyöhön. Treenien jälkeen kävimme Hirmukolmikon kanssa tunnin metsälenkillä. Pakkasta oli -19, mutta se ei Hirmuista menoa hidasta! Aavoilla paikoilla aurinko lämmitti niin mahtavasti, ettei pakkasta edes huomannut.

Innolla jo odotellaan seuraavia agiliitoja (torstaina?). Kiitoksia Sarille ja mustaturkeille treeniseurasta ja Mikolle mainiosta koutsauksesta! Ei me tokoakaan olla unohdettu - sitä puhutaan Hipan ja Poppasen kanssa päivittäin. Ohjatut tokotukset taas ensi sunnuntaina KAS:lla! Koutsina on silloin Kirsti Maja.  

Prinsessapäiväkirjat part II

Prinsessaunia

Hys, hys! Nyt hipihipihiljaa, kun prinsessat nukkuu... 

 

 

 

PS. Huolestuneille jälleen rauhoittavaa infoa: Hippaa ja Poppasta ei pueta prinsessa-asuihin päivittäin, vaan nämä(kin) kuvat ovat toissapäivänä otettuja.  Räpsin silloin koiruleista n. 150 prinsessahörhelökuvaa - eli prinsessapäiväkirjoja luetaan blogissamme jatkossakin.  

 

Toko on taas I H Q U A!

Nyt on taas päästy ohjattujen harkkojen makuun! Sunnuntaina oli KAS:n voi-evl-tokoryhmän (Hippa, Poppanen) kevätkauden ekat treenit. Menin harkkoihin mieli maassa, koska emme ole saaneet tehtyä tokon eteen juuri mitään viimeiseen kuukauteen. Harkkoihin ei ole ollut aikaa eikä jaksuja seuramme tokoasioiden pyörittelyn jälkeen. Sen takia päätin jättää tokovastaavan hommat tulevalla kaudella jonkun toisen hoidettavaksi ja keskityn tänä keväänä muiden koirakoiden kouluttamiseen (kaksi "omaa" tokoryhmää + kaksi ryhmää, joita koulutan 1-2kertaa/kk) ja omien koirieni treenaamiseen (yhdet ohjatut toko- ja agiharkat/vko). Eiköhän noissakin riitä tälle keväälle ohjelmaa.

Sunnuntain tokoharkoissa treeni-inspikseni onneksi palasi. Poppasen kanssa harjoittelin luoksetulon pysäytyksen seisahtumisosuutta, liikkeestä istumista, seuraamisen askelia (1-2 askelta oikeaan, vasempaan ja peruuttaen) sekä ruutua.

Kaikki sujui hyvin - ruutu oli loistava! Ehdin jo sanoa Popsulle "ruutuun suuntaamiskäskyn", kun toinen koirakko ottikin luoksetulon, ja jouduimme odottamaan vuoroamme sen aikaa. Yksi treenikamumme taas harkkasi ruudun lähellä kaukoja. Häiriötä siis riitti. Kun oli meidän vuoromme, Poppis juoksi salamana suoraan ruutuun, seisahtui keskelle ruutua ja meni käskystä, ilman ennakointia, nopeasti maahan. Hirmu taitava pikku Potsi! 

Hippiskin oli vireessä. Otin sen kanssa seuraamisen askelia sekä lisäksi kävely-hidaskävely-kävely- ja kävely-juoksu-kävely -treeniä. Harjoittelimme myös luoksarin pysäytyksen seisahtumisosuutta, joka on Hippamacherin bravuuri. Hippa etenee vauhdikkaasti minua kohti, ja pysähtyy kuin seinään, kun annan seisomiskäskyn.

 

AgiHipat & TokoPopit

Eilen kävimme itseksemme harkkaamassa Active Dogin hallilla. Hipan ohjelmassa oli agia: irtoamisia, eteenmenoa, pujoa, rengasta ja keinua. Poppiksen kanssa tokoiltiin: hyppynoutoa, seuraamista (motivointi, tempon vaihtelut) ja ruutua. Ihan jees harkat. Erityisesti ilahdutti taas Popsun ruutu ja Hipan hienot irtoamiset - tällä kertaa gööttinen irtosi kauaaaaaaas jopa sivusuunnassa! 

 

My ego is bigger than your ego!

Tänään oli Active Dogin agiharkat. Ennen niitä kolisivat kahden neitosen egot yhteen. Kävimme lämmittely- ja jäähdyttelylenkillä Sarin, Duudsonin ja Divan kanssa. Yhtäkkiä Hipalla ja Divalla loppui pelihuumori, ja neitoset meinasivat mitellä egojensa suuruudesta. Ihan ihme juttu: Kumpikaan kaksikosta ei ole todellakaan mikään riitapukari - ovat itseasiassa kumpikin erittäin sosiaalisia koiria - ja aiemmin Dii ja Hip ovat tulleet hyvin toimeen?! Onneksi kunnon matsia ei saatu aikaiseksi ja loppulenkki meni hyvin. Ehkä Hipan alkava juoksu kiristi hermoja? Muuta syytä en keksi neitosten "egotaistolle".

Olen odotellut Hipan juoksua alkavaksi kuukauden ajan, koska Hippa on nuuskutellut lenkeillä hajuja kauan ja antaumuksella. Viikonloppuna kävi mielessä, että pääsemmeköhän vielä tiistaina (tänään) mukaan agiharkkoihin, vai ehtiikö Hippa aloittaa juoksunsa. Kaikesta päätellen Hippis halusi mukaan agiharkkoihin: Harkat olivat päivällä, niiden jälkeen käytiin puolen tunnin jäähdyttelylenkillä ja ajettiin kotiin - tunnin päästä siitä Hipan juoksu alkoi. Hippis putkihöppis, ajoituksen mestari.  

Alla tämän päivän agitreenirata a' la Pamun vapiseva käsi ja kynä. Paria asiaa tahkosimme urakalla, esim. 3-4 -esteen välistäveto tuntui aluksi minulle motorisesti saavuttamattomalta. Muutama kerta piti yrittää ennen kuin saimme sen onnistumaan. Aina kun tuollaisen vaikeamman treenin saa onnistumaan, tulee ihan huippu hyvä fiilis! Jälkimmäisen radan (a-j) alussa Hippa paineli putken sijasta A:lle, koska minä ohjasin sen sinne.  Toisella yrityskerralla ohjasin Hipan putkeen vastakädellä, ja loppurata menikin sitten nollaratana! Joissakin kohdissa ohjaukseni oli myöhässä, mutta Hippis eteni silti rataa vauhdikkaasti - ja ennen kaikkea suoritti esteet oikeassa järjestyksessä.  

Rataharkkojen lisäksi harjoittelimme pujottelua sekä tiukkaa takaaleikkaamista yhdellä hypyllä ja vähän "normaalimpaa" takaaleikkaamista kolmen esteen radalla. Tästä jatketaan Hipan juoksutauon jälkeen! Poppiksen ohjelmassa on tällä viikolla kamukoiralenkkeilyä (Eppuli & Jippula), tokoilua Activella ja KAS:n tokoharkat.     

 

 

 

Kävimme tiistaina Active Dogilla agiliitämässä Sarin, Divan ja Duudsonin kanssa. Nuusku ja Poppanenkin olivat mukana lämmittely- jäähdyttelylenkeillä, mutta Hirmuista ainoastaan Hippa osallistui agikoulutukseen. Tosi kiva oli agiliitää ja lenkkeillä Sarin ja lauman kanssa! Koko lauma (neljä belgiä ja queen-Hippa) tulee mainiosti toimeen keskenään.  Ulkonäöllisesti Hippa eroaa pölkkäreistä, mutta luonteensa puolesta pieni mutta pippurinen Hippamacher sopii hyvin belgilaumaan.

Jäimme Hipan kanssa ilman Active Dogin agilityn valmennusryhmäpaikkaa, koska laitoin ilmolappuun, ettemme pääse harjoituksiin tiistaisin. Meillä piti alunperin olla silloin tokoharkat, mutta ne siirtyivätkin sunnuntai-iltaan. Ja tietysti kävi niin, että meidän tasoisemme agikoirakot sijoitettiin Activella tiistain ryhmiin. 

Ketutti kovasti, kunnes hoksasin, että voisin varata Hipalle ja minulle yksäriohjaustunnin tiistaille. Tämä sopi Mikko-koutsille. Sitten tuli mieleen kysyä, innostuisiko Sari ideasta. Sarihan innostui, ja nyt meillä on oma pikku ryhymä rämä, joka treenaa tiistaisin klo 11.15-12.15!   Yksäritunti maksaa jonkin verran, mutta olen varmaan (agi)hullu, koska en pidä hintaa kalliina - vaikka osa-aikatöissä käynkin, ja vaikka meillä ei edelleenkään ole agissa edes kisatavoitteita. Tuntuu, että saamme rahoillemme vastinetta. Koutsit ovat niin mainioita ja osaavat asiansa!

 

Tänään - tai oikeastaan viime yönä - iski varsinainen agihulluuskohtaus! En saanut yöllä nukuttua, koska tuettavalla perheellämme oli alkuyöstä kriisitilanne (toimimme yhdessä vanhempieni kanssa erään lapsiperheen tukiperheenä). Asiat jäivät mieleeni pyörimään, ja klo 3.30 totesin, etten saa unta. Nousin ylös, ja sain kuningasidean: kun ei kerran nukuta, on aivan sama lähteä agiliitämään! 

Pakkasin tavarat ja ajoin koirien kanssa Active Dogin hallille. Kun suuntasimme pimeään metsään lämmittelylenkille klo oli 4.15. Koirat olivat yllättävästä aamulenkistä aivan innoissaan! Minä kompastelin silmät väsymyksestä sikkurassa koirien perässä.

Hallissa oli valmiina jonkinlainen rata (kuva alla), jota hurjastelimme Hipan kanssa monella eri tyylillä, vapaasti agi-assosioiden.  Annoin Hipan karkailla hypyille ja putkeen. Idea vaikutti aluksi hyvältä, mutta sitten Hippa sai hepulikohtauksen ja alkoi juosta putkeen, putkeen, putkeen, putkeen ja vielä kerran putkeen!!! Kun neitonen lopetti putkirundauksensa, sillä oli vaahtoa rinnuksilla asti. Ja kova jano.  Tässä vaiheessa muistui mieleen, että Mari kehotti joulukuussa meitä pitämään "putki-taukoa", koska Hippis putkihöppis innostuu putkista hieman liikaa.   

Pujottelu onnistui hyvin, ja rengas, ainakin jos ohjaan Hipan "tokokoirapuolelta". Toiselta puolelta ohjattaessa Hippis saattaa tulla renkaan ja kehikon välistä. Lisää rengastreeniä siis tilaukseen. Kontakteista otin yöllä vain puomin, koska Mikon tiistain harkoissa keskityttiin kontaktiestetreeneihin ja pujotteluun.

 

 

Nukuin aamulla ennen hierojalle menoa 1,5 h - ja jatkoin unia hierontapöydällä.  Sitten töihin... Siellä sain ihme kyllä päivän työt jotenkuten tehtyä. Kotona huomasin unohtaneeni aamulla avaimeni, ja myös vara-avaimen, sisälle asuntoomme - eli ei kun soittamaan huoltomiehelle. Väsymyksestä huolimatta on vieläkin todella hyvä fiilis, agihulluus on niin häikäisevän I H A N A  tauti!!!! SUOSITTELEN!  

PS. Siitä huolimatta aion jättää tulevana yönä agiliidot väliin. Meidän pitää olla huomenna klo 11 Hipan kanssa skarppeina, kun menemme kaverikoiravierailulle ikäihmisten palvelutalolle.

 

EDIT. Pe 23.1. klo 14.

Tämänaamuisella kaverikoiravisiitillä oli hurjan hauskaa! Vierailupaikassa on paljon sellaisia asukkaita, joilla on itsellään ollut aiemmin koira. Koirajuttua siis riittää. Ja rapsuttajia - niistä Hippa tykkää! Sehän se on kaverikoirien tehtävä: Olla lähellä ja piristää sellaisten ihmisten päivää, jotka eivät itse pysty syystä tai toisesta ottamaan koiraa.

Hippis osaa minusta mainiosti "hienovaraisen manipuloinnin". Eräs asukas pötkötteli sohvalla, kun menimme Hipan kanssa tervehtimään häntä. Kun asukas laski kätensä lattian lähelle, Hippis siirtyi hipihiljaa ja varovasti lähemmäs asukasta, niin että tämän käsi ylsi "sattumalta" juuri sopivasti Hipan päälaelle - ja Hippa sai rapsunsa ja rapsuttelija hyvän mielen.  

Sellaisen jännän asian olen pannut merkille, että kaverikoirat osaavat yleensä sopeuttaa käytöksensä vierailupaikkoihin sopivaksi. Ylivilkas Hippiskin on vierailupaikoissa itse rauhallisuus. Jos joku pelkää koiria tai käyttäytyy vähänkään hermostuneesti, Hippa muuttuu vain entistäkin rauhallisemmaksi. Tämänpäiväisessä vierailupaikassa oli esimerkiksi yksi iäkkäämpi nainen, joka kertoi pelkäävänsä koiria. Juttelimme siinä asiasta, eikä Hippa yrittänytkään kerjätä naiselta rapsuja. Kun olimme jutelleet jonkun aikaa, Hippa käveli hitaasti haukotellen naisen luo ja laittoi sitten maahan tämän jalkoihin. Jostain tuo fiksu pieni koira tajusi, miten kyseistä ihmistä kannattaa lähestyä. Lopulta manipulaattori-göötti sai myös ne rapsunsa, kun nainen uskaltautui silittämään Hippaa.

Vierailulla olivat meidän lisäksemme mukana Inka-tolleri, Ama-sheltti ja Nella-bichon havanais ohjaajineen. Kivoja ja sosiaalisia koiruleita kaikki!

 

Viikonloppu hurahti Mikko Aaltosen agikurssilla, jonka seuramme järjesti. En osallistunut kurssille Hipan kanssa, vaan olin paikalla agitoimikunnan "työjuhtana" keräämässä kurssimaksuja, järkkäilemässä kurssilaisille kahvitteluja yms. Samalla sain seurata opetusta ja tutustuin ratoihin kurssilaisten mukana.

Olipa tosi antoisa kurssi! Kurssi oli tarkoitettu 1- ja 2-luokkalaisille, ja Mikko teetti kurssilaisilla paljon lyhyitä rataharjoituksia, joissa käytiin läpi perusohjauskuvioita. Takaakierrot, sylikäännökset, pakkovalssit yms. tulivat paremmin tutuksi minullekin. Niin moni asia on muuttunut niistä vuosista, kun harrastin agia Nuuskun kanssa. Oli mukava päästä agiohjauskuvioissa tälle vuosituhannelle. XD

Viikonlopun kurssin opit jäivät minulle takaraivoon liiankin hyvin, koska yritin eilisissä agiharkoissa tehdä Hipan kanssa kaiken vaikeimman kautta. Ensin tehtiin esteet 1-7 ja sen jälkeen a-f (kynäilty versio radasta alla).

Tein ekalla radalla olanyliheiton ennen vitoshyppyä, joka oli erittäin vaikeassa kulmassa. Ylläri, ylläri... Hippa ei tajunnut ideaani ollenkaan, koska emme ole tuollaista ennen treenanneet. Hippa kyllä ampui putkesta luokseni tuhatta ja sataa, mutta sen ilmeestä huomasi, että se oli ulkona kuin lumiukko - ja niin oli sen ohjaajakin. Onneksi toka rata onnistui hyvin, niin emme vajonneet ihan täydelliseen agilitymasennukseen.

Jatko3-kurssi alkaa ensi maanantaina. Olemme Hipan kanssa sellaisessa ryhmässä, joka harkkaa klo 10-11. Saadaan siis sopivasti yhdistettyä Hipan agiharkkojen lämmittelylenkki ja Hirmuisen kolmikon aamulenkki.

Ajattelin myös hankkia hallin avaimen, että pääsemme Hipan ja Poppiksen kanssa muulloinkin tokoilemaan ja agiliitämään. On luxusta päästä AD:n hallille treenaamaan. Iik, mitenhän me pakkasen puremat edes totumme treenaamaan lämpimässä sisähallissa?! ;-)     

 

Hippa odottaa agilityvalaistumista...

koska se tietää, ettei sen ohjaaja tule kokemaan sellaista, vaan kaikki toivo lepää Hipan gööttiharteilla. No, pääasia, että agiharkoissa on H A U S K A A! ;-)

      

 

  

    

Tämänaamuisella lenkillä Hirmuinen koirakolmikko joutui väistelemään hirvimiehiä. Varsinkin Poppasta punalakkiset ja -takkiset tyypit ihmetyttivät - outoja punatakkeja ja vielä meidän metsässämme?! ;-) Lenkin jälkeen lähdimme ajelemaan Oulua kohti ja nappasimme matkan varrelta kyytiin treenikamumme Ellun ja Jaden.

Sitten päästiin vihdoin - jappadappaduu - agiliitelemään ja lenkkeilemään!!!

 

Harjoittelimme hevosenkengän mallista rataa, jossa oli pari hyppyä ennen kaariputkea ja pari hyppyä putken jälkeen. Lisäksi otimme pujottelua ja puomia. Koirilla oli virtaa, ja se näkyi niin, ettei lähdössä maltettu odottaa ja esteille irrottiin turhankin oma-aloitteisesti. Mutta älyttömän hubaa oli!!! Kiitoksia Ellulle kuvista ja treeniseurasta! On mukavaa saada koiruleista agiliitokuvia muistoksi.

 

Agi saa suupielet kääntymään ylöspäin. :)

   

 

Boing-Boing-Bonkkis on liitäjäkiitäjä!

 

 

Paras palkka on raastavalla äänellä vinkuva pallo...

 

tai äipän tuijottaminen. ;-)

 

Sitten radan ottaa tassuihinsa agihullu-göötti!

 

HOP!

 

KIE, KIE, KIE!

 

SILTA!

 

Välillä intoa on niin paljon, että jalat menee zikinzokinzekaisin. ;-)

 

Paras palkka on kankainen motskari, jota voi repiä ja juoksuttaa ympäri kenttää.

 

Sitten piiiiiiiiitkän ajan päästä, kun vauhti himpun verran hiljenee, voi tutkailla hetken aikaa syksyn lehtiä. :)

 

 

 

 

Syksyn tulemisen huomaa siitäkin, että Hipan agiharkat pidetään jatkossa hallissa, ei enää ulkokentällä. Jatko 1 -kurssi Active Dogilla on takana, ja hurjasti on taas opittu. Kiitos Mikko-koutsille mainiosta opetuksesta ja ennen kaikkea kärsivällisyydestä!

Tykkään kovasti AD:n kursseista, mutta kurssien hinnat tuntuvat osa-aikatyöläisten budjettiin nähden suolaisilta. Ilmoittauduimme Hipan kanssa kuitenkin vielä jatko 2 -kurssille, joka alkaa lokakuun alussa. Katsotaan sitten sen jälkeen, jatketaanko AD:lla vai ilmoittaudutaanko Kassin tai OKK:n agiryhmään.

Jatko 1 -kurssin viimeisissä harkoissa sompailtiin parilla radanpätkällä (skannattu räpellys radoista alla), jotka vaikuttivat ensi näkemältä aivan hirveiltä. Hippiksellä kun on taipumusta jäädä taakseni, jos sen pitää olla oikealla puolellani. Olemme käyneet edellisten AD-harkkojen jälkeen pari kertaa itseksemme agiliitelemässä, ja jotain on tarttunut takkiin niin koiralla kuin ohjaajallakin, koska Hippis liikkui maanantain harkoissa sujuvasti myös oikealla puolellani. Taisipa olla eka kerta, kun saimme tehtyä molemmat rataharkat puhtaasti heti ensimmäisellä kerralla!

Sitten Mikko ehdotti muutamia pikku fiksauksia ohjaukseeni: Jätin ekalla radalla Hipan lähdössä kahden esteen päähän ja yritin tehdä valssin sujuvammin 2- ja 3-esteiden välissä ja edetä samalla. Radan lopussa yritin vedättää Hippaa  - ja näissä yritelmissä niitä ohjausvirheitäkin alkoi tulla.

Toisen ratatreenin (esteet a-g) lopussa sattui hauska juttu. Huusin kesken radan Mikolle, ettei Hippa ole mennyt pussia moneen kuukauteen, ja samaan aikaan Hippa jo suihkaisi ohitseni pussia kohti ja samantien siitä läpi. Tässä vaiheessa koutsi pyöritteli silmiään ja ihmetteli ohjaajan sekoilua. Koira hallitsee homman - kun vaan saataisiin ohjaajakin samalle kartalle koiransa kanssa. Siinäpä sitä tavoitetta riittääkin, loppuelämäksi. :-b 

Agiliitokiidot jatkuvat huomenna! Hiberoksella on ohjelmassa irtoamista ja sen yli-irtoavalla siskolla Bomberoksella taas haltuunottotreenejä. Ehkä uhmaamme Bomberoksen kanssa myös keinu-kenkkusta. Hipan ja Poppasen edellä mainitut lempinimet on muuten keksinyt isäni; Nuuskua isäni nimittää Hubertukseksi. Enää ei tarvitse ihmetellä, mistä olen perinyt omituisen huumorintajuni. ;-)    

 

Sen minkä yksi tekee hartaudella harkiten,

tekee toinen käskytyksellä kurvaillen.

Kolmas tekee saman hassusti humputellen ja wanhoja muistoja verestäen.    

 

Yllä oleva kuvaa hyvin tämänaamuisia agilitytreenejämme. Hirmuisen kolmikon lisäksi treenaamassa olivat Hirmujen ulkojäsenet Ellu ja Jade. Kiitämme kaksikkoa treeniseurasta!

Ekana agiliitämään pääsi Hippa. En ole ennen treenannut Hipan kanssa vain agilitya vaan olen ympännyt harkkoihin joko pelkkää tokoa tai tokoa "agimausteilla".

Hippa tykkäsi kovasti agiliidosta. Treenit tehtiin keskittyneesti ja suurella hartaudella. Hippa tuntui melkein kysyvän, että ihan tosissaanko minäkin saan tällä kertaa mennä esteitä. ;-) Jospa saisimme agiharkkojen avulla uutta tsemppiä tokoiluun - alku vaikuttaa ainakin lupaavalta. Agilityharkoissa Hippa ei paineistu ja kestää toistoja sekä käskytystä.

Ensin treenasimme Hipan kanssa kahta peräkkäistä hyppyä makupala-alustan avulla. Ujutin muutamia sivulletuloharjoituksia hyppyharkkojen lomaan ja Hippa tuli sivulleni iloisesti.

Sitten harjoittelimme puomia, jota on treenattu joskus ennenkin. Hippa muisti pysähtyä kontaktipinnoille. Ja kun puomi sujui, mentiin samoilla tulilla vieressä oleva keinukin. Pysäytin Hipan laskevan osan puoleen väliin ja annoin keinun rämähtää siitä alas. No probs :) 

Lopuksi vielä pari putkeen lähetystä ja palkaksi motskarin repimistä.

 

Poppanen vaikutti olevan vitipäätuulella, joten päätin etten anna sille yhtään löysiä, vaan treenit kurvaillaan läpi tiukalla käskytyksellä. Sillä tyylillä harkoista jäi hyvä mieli sekä Poppikselle että ohjaajalle.

Yhdistin kontaktiesteisiin ja pujotteluun 1-2 hyppyä (hyppy-A-hyppy, hyppy-puomi, hyppy-keinu, hyppy-pujo). Pop pysähtyi kontaktipinnoille ja suoritti jopa keinun tosi reippaasti. Toisella suorituskerralla Poppanen paineistui keinulla - ja lähti haahuilemaan ulko-ovea kohti. Sain Poppiksen kutsumalla luokseni ja palkkasin patukan repimisellä. Keinu mentiin heti sen jälkeen uudestaan.

Rengasta harjoittelimme yksittäisenä esteenä ja laitoin renkaan myös kolmen esteen radalle (putki-rengas-puomi).

Lopuksi teimme muutamia ratatreenejä. Joku oli treenannut hallissa aiemmin takaaleikkaamisia vajaan kymmenen esteen radalla, ja samaa rataa treenasimme mekin.

 

Paras kannattaa säästää viimeiseksi - eli vihonviimeisenä agiliitämään pääsi Pamun mussukka, Nuusku. Voi sitä riemua, kun agieläkeläinen pääsi pitkästä aikaa esteille!

Humputeltiin menemään puomilla, putkella, pujolla ja parilla miniminikorkuisella hypyllä. Piti myös kokeilla, mitä Nuu sanoo keinusta. Se oli aikoinaan Nuuskulle hirvityskammotus. Nyt Nuu köpötteli keinunkin reippaasti.

 

Jadella oli menossa vauhtitassubelgipäivä, kun neito ei ole päässyt pitkään aikaan treenaamaan Poppis-kamunsa kanssa. Tämä vauhtitassuilu aiheutti Jaden ohjaajalle päänvaivaa. Hallin ikkunasta urkkiessani näin, että Jade osaa alon hypyn jo vallan mainiosti ja seuraaminenkin näytti mukavalta. Ohjaajan ei siis tarvitse vaipua epätoivoon. Epätoivon sijaan kannattaa kaivaa kalenteri esiin ja merkata sinne seuraavien treenien ajankohta - ja ilmoittaa ajankohta treenikamuillekin. :)

 

   

         

Eilisiltana oli tarkoitus tokoilla sekä Hipan että Poppasen kanssa - mutta Hippa ei halunnutkaan tokoilla ;-) Kävimme eilisaamuna metsälenkillä ja Hippa löysi ketun peittämän raadon. Siinä oli tietysti pakko piehtaroida, ja minun piti pestä raadolta löyhkäävä Hippa. Hipan turkki ei ehtinyt kuivua enkä viitsinyt ottaa Hippistä pakkaseen tokoilemaan. Tokoareena oli siis yksin Poppasen.

Poppasen alkutreenit kuluivat tuijottaessa kauan muilla mailla viihtynyttä treenikamua, Koira-lagottoa. Jossain vaiheessa päästiin sitten treenaamaankin eikä ilta mennyt pelkäksi tuijotteluksi.

Pop oli hyvässä tokoiluvireessä. Harjoittelimme paikallaoloa, liikkeestä seisomista, seuraamisen käännöksiä, kaukoja ja ruutua. Liikkeenomaisesti otettiin noutoa.

Ruudussa törppöilin. Laitoin reunatötsät liian lähelle autojen lämmitystolppia, ja Poppanen oli omasta mielestään ruudussa, kun seisoi tötsien ja tolppien välissä. Muutin tötsät parempaan paikkaan, ja johan alkoi pelittää.

Tokoilut jatkuvat illalla; nyt myös Hippa-"raatolainen" pääsee mukaan.

Tänään aamulla kävimme Ellun ja Jatsitytön kanssa agiliitämässä. Ellun sanoin: "Tästä alkaa hillitön treenaaminen!"  Tai ainakin hillitön agiliitely ;-) Koirien meininki oli tänään HILLITÖNTÄ, JÄRJETÖNTÄ JA PÖLKKÄRIMÄISTÄ!

Poppasen pahempi puoli, Ms. Hyde, suoritti aamulla näyttävän paluun! Mistään ei meinannut tulla mitään. Minä huusin, karjuin ja voivottelin - ja Poppiksella oli omaa hauskaa.

Yritimme ensin treenata alla olevaa rataa (kuva). Paino tosiaan sanalla yritimme. 

 

Poppanen rytisteli haukkuen kaksi ekaa hyppyä ja siitä suoraan putkeen - ja sama uudelleen, uudelleen ja uudelleen... riippumatta siitä mitä minä tein.

Kun yritin sitkeästi varmaan viidennen kerran ohjata Poppista kolmostesteelle, Ms. Hyde nappasi kiinni käteeni. Tämän jälkeen Ms. Hyde-Poppanen lähtikin liitokiitoa jäähylle hallin ulkopuolelle. 

Jäähyn jälkeen päätin unohtaa radan jankkaamisen hetkeksi. Harjoittelimme puomia, A:ta ja keinua. Pop meni jopa keinun reippaasti. Pujottelussakin oli vauhtia.

Treenien lopuksi uskaltauduin kokeilemaan alun ratatreeniä, ja Poppanen oli tässä vaiheessa jo paremmin kuulolla. Minun oli vaikea saada Poppis kakkosesteeltä kolmoselle, mutta lopulta sekin sujui.

Jatsityttö pääsi rytistelemään Poppasen jälkeen. Jaden harkat sujuivat minusta hienosti, vaikka Jade ei ole pitkään aikaan agiliitänyt. Ms. Hyde nosti kuitenkin Jadessakin päätään - ja Jattunen päätti alkaa alittelemaan hyppyesteitä. Onneksi saatiin loppuun esteiden ylityksiä, eikä alittelumeininki jäänyt päälle.   

Jäähdyttelylenkin jälkeen istuimme Ellun kanssa autossa, ja totesimme, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä! Kiitos hirmuiselle rymyjengille, eli Poppikoneelle ja Jatsitytölle, jotka järjestävät uutterasti ja kekseliäästi emännilleen päänvaivaa  ;o) 

 

Kotoinen rymyjengini: Hippa ja Poppanen

 

Poppanen: "Hippa, sulla on mun luonto! Anna hali."

 

Halaus rymyjengityyliin

 

    

 

 

 

Kävimme Poppasen kanssa lauantaina ja sunnuntaina tokoilemassa ja agiliitämässä. Tokossa viikonlopun suurin saavutus oli se, että Pop pysyi paikallaolossa, vaikka vieressä olevat koirakot harjoittelivat luoksetuloa. Vitsi, että olen ylpeä Poppikoneesta!

Muutenkin oli mukava tokoilla Poppasen kanssa: liikkeestä maahanmeno, luoksetulo, nouto, hyppy, seuraaminen, perusasentotreenit - no probs :)

Agiliitämässä käytiin myös la ja su. Lauantaina keskityttiin kontakteihin ja pujotteluun, sunnuntaina oli kontaktien lisäksi pari lyhyttä ratatreeniä. 

Kontakteilla harjoittelimme lähettämistä. En ehdi Poppasen rinnalle esim. puomin ylösmenolle, joten Popin on suoritettava puomi itsenäisesti, kun minä ohjaan takaa. Pystyin lähettämään Poppasen puomille niin, että se ehti ylösmenolle noin viisi metriä minun edelläni - ja pysähtyi pinnalle odottamaan etenemiskomentoa.

Keinu takkusi viime viikolla, joten muutin hieman treenityyliä, ja nyt keinukin sujuu vauhdikkaammin. Edelleen keinu kuitenkin mennään hihnassa.

Rataharjoitus (kuva alla) vaikutti ensin todella helpolta. Se oli kuitenkin _täysin_ väärä vaikutelma, olihan koutsinamme sunnuntain harkoissa Jari T.  ;-)

Radan sai ensin tehdä omalla tyylillään, ja sen jälkeen Jari heitti muutamia ideoita, joiden mukaan rataa yritettiin rämpiä läpi toisella suorituskerralla.

Minusta Poppis suoritti radan sujuvasti ekalla suorituskerralla - tämä kävi selväksi Jarillekin, kun väittelimme asiasta treenin jälkeen =D 

3. ja 4. hypyn välissä tein "puolivalssiyritelmän", jolla sain Poppasen kääntymään tiiviisti neloselle. Siitä heitin Poppasen hypylle ja putkeen, jonne Pop irtoaa vaikka kolmen hypyn takaa, putkifanaatikko kun on.  

7- ja 8-esteellä ohjasin Popsua kahdella kädellä, että sain sen vedettyä tiiviisti vikalle esteelle.

Jari ehdotti, että ohjaisin esteet 5-9 niin, että lähetän Poppasen putkeen ennen vitosta ja vedän sen sitten kahdella kädellä ohjaten kohti seiskaa - ja tässä en käännykään vaan ohjaan "napa koiraan päin" esteet 7 ja 8 oikealla kädelläni. 8- ja 9-esteiden väliin väännän sitten vielä valssin.

En ole koskaan ohjannut Poppista tuolla tyylillä vaan omalla tutulla, turvallisella ja urautuneella tyylilläni. Oli jännä kokeilla täysin erilaista ohjaustapaa. Sain ohjattua Poppasta Jarin ehdottamalla tavalla, vaikka oikealla kädellä ohjaaminen tuollaisessa radan kohdassa ei tunnukaan minun jutultani. Oli todella antoisat agiharkat - siitä huolimatta, että ajoittain pukkasi jopa tuskanhikeä otsalle.

Nostalginen fiiliskin tuli, koska ekaa ryhmää, jossa olen Kassilla treenannut, koulutti juuri Jari. Vuosi oli 1999 ja hihnan päässä rakas Nuuskuni, joka on jo pitkään ollut harrastuksista eläkkeellä.

Hipan ja Poppasen tokoilut jatkuvat tänään ja huomenna yhteistreeneissä tokoilukamujen kanssa. Agiliitämään päästään huomenna hyvässä seurassa  :)

 

 

 

 

 

Kävimme tänään agiliitelemässä Ellun ja Jattusen kanssa. Krokobelgit Pee ja Jii olivat loistovireessä! Emännät eivät siis törmänneet krokotiilihampaisiin kesken treenien eikä emäntien myöskään tarvinnut vuodattaa krokotiilinkyyneleitä.

Harjoittelimme Poppiksen kanssa rengasta. Läpi mentiin niin että viuhahti! 

Kepeillä harjoiteltiin Piiun oppien mukaan kepeille menoa - piece of cake, tuumivat Jatsityttö ja Poppikone.

Keinukenkkunen sujahdettiin vauhdikkaasti ilman paniikkitärinöitä. Keinun räminäänkään Poppis ei reagoinut juuri lainkaan. 

Puomin ja A:n otin pitkästä aikaa ilman hihnaa. Vauhtia oli tälläkin esteellä, mutta kontaktipysähdykset muistettiin silti.

Lopuksi viiden esteen rata: pari hyppyä, lähetys mutkaputkeen ja sen jälkeen pari hyppyä, jotka olivat suorassa linjassa peräkkäin putken jälkeen. Huomaan kääntyväni lähetystilanteissa liian aikaisin seuraavia esteitä kohti, ja tämän takia Pop saattaa pudottaa riman tai jättää jonkun esteen suorittamatta. Pitää yrittää skarpata.

Agiliitely jatkuu sunnuntain harkoissa. Huomenna Hirmuihin on tulossa tiukkaa tokoanalyysiä viikon tokotuksista.

 

Poppanen: "Äippä, mitä ne sellaiset ongelmakoirat tai koiraongelmat on?!! Onko ne jotain syötävää?"

 

Äippä: "Joskus sellaisia ongelmakoiria on ilmestynyt meidänkin puutarhaamme. Ne saattavat liittyä krokobelgeihin, joita myös putkahtelee pihalle aina silloin tällöin"  ;o) 

 

 

 

 

 

Puutarhastamme löytyi eräänä päivänä isohampainen krokotiilibelgiagiliitäjä. Kyseinen otus oli viime sunnuntain agilityharkoissa upeassa vireessä.

Silloin treenattiin pujottelun sisäänmenoja. Saimme Piiulta niin hyviä treenivinkkejä, että Poppis oppi melkein samantien hakemaan itse oikean pujotteluvälin. Kiitos Piiu!

Okseri ylittyi liidellen. 

Yhdellä hypyllä treenasimme kasia ja hypyn hyppäämistä takaa - no probs!

Puomi ja keinukenkkunen suoritettiin nopsaan belgityyliin unohtamatta kontaktipinnoilla pysähtymisiä.

Agiliidot jatkuvat torstaina, jolloin menemme liitelemään hauskassa seurassa. Treeniseuranamme ovat silloin Speedy-partis ja Liisa sekä Jattunen-belgi ja Ellu.

Tänään, huomenna ja perjantaina on tokottelun vuoro - vailla vertaa olevassa vertaistukiseurassa tietty  :) <- raporttia tulossa Hirmuihin.

 

Krokobelgi ja HAMPAAT!

 

PS. Krokobelgi hurmasi tänään uudet naapurimme - ei terävillä hampaillaan, vaan hyvällä käytöksellään. Olin tosi ylpeä Poppiksesta: Pöhinät unohdettiin tyystin ja näytettiin miten mallikas koirakansalainen käyttäytyy. Bong bong Bonkkis rulaa!

 

 

 

 

 

Poppanen liitää ja kiitää agilityradalla, vaikka minä en kipeän polveni takia pysty samaan. Poppanen testasi pari päivää sitten reaktionopeuttani, kun olimme metsälenkillä. En ehtinyt väistää Poppasta, ja se törmäsi täyttä vauhtia minua päin. Polveni on ollut vähän kipeänä, mutta mistään pahemmasta ei ole kyse. Lepo auttaa/auttaisi tähän vaivaan. Eilen piti päästä agiliitämään - vaikka sitten pää kainalossa - joten harkkoihin mentiin.

Piiu oli suunnitellut kivan radan (kuva alla). Tarkoitus oli katsoa, miten koirat irtoavat esteille. Poppanen irtosi esteille hyvin ja suoritti radan sujuvasti, vaikka kompura-ohjaaja ei pystynyt ohjaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. 

Piiu ehdotti, että treenaisimme kotona yksittäisiä hyppyjä pallon avulla, että Pop oppisi hyppäämään hypyt kaikista kulmista. Olemme treenanneet yksittäisiä hyppyjä ja hypyille irtoamista pallon avulla, mutta lisätreeniä tarvitaan edelleen, koska aion ohjata pääasiassa takaa. Poppasen pitää oppia hakemaan hypyt itsenäisesti.

Kontaktiesteistä treenasimme A:ta ja puomia. Ne menivät ihan jees. Merkkasin tällä kertaa pysäytyskohdat naksun avulla.

Keinua harjoiteltiin myös. Olen laittanut makupalat liian alas keinun kontaktipinnalle. Piiu neuvoi siirtämään makupalakasaa keskemmäs. Tämä toimikin hyvin, ja Poppanen käveli keinun reippaasti läpi. Pop sai myös hyvää siedätyshoitoa: Muut ryhmäläiset suorittivat keinua ja antoivat laudan rämähtää maahan. Treenasin Poppasen kanssa samaan aikaan seuraamista ja maahanmenoa. Palkkasin repimisleikillä. Pop kesti keinun rämähtelyn paineistumatta ja malttoi keskittyä tokoiluun  :)

~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~

Eilisissä seuranmestaruuskisoissa Sari ja Diva (Sysisalaman Diiva) VOITTIVAT möllikisan!

Paljon onnea! Meijän omat akiliti-itolit  :)

 

En ole vielä saanut eilisiä agiliitokuvia koneelle, mutta jälleen kerran arkistot auttavat. Löysin kesäisiä belgiliitely- ja riehuntakuvia Divasta, Jadesta ja Poppasesta. Miten niin joukossa tyhmyys tiivistyy?

  

 

Mustaturkit ottivat välillä iisimminkin. Alla "belgiasetelmia".

 

Riehunnan jälkeen suunnataan tietysti Finskillä illaksi kotiin  ;-)

 

 

 

 

 

 

 

 

Kävimme tiistaiaamuna Ellun ja Jaden kanssa agiliitämässä. Keskiviikkoiltana agiliidot jatkuivat Kiikon ohjatuissa harkoissa.

Aloitetaan kommentointi iloisimmasta asiasta: Keinu kenkkumainen sujui molemmissa treeneissä mainiosti. Kiikon keskiviikon treeneissä keinu tehtiin ensimmäisenä eikä Poppis paineistunut yhtään! Aion silti treenata keinua jatkossakin hiljaa hyvä tulee -periaatteella, koska keinu on edelleen Poppaselle vaikea este.  

A-estettä treenasimme molemmissa harkoissa niin, että Poppis oli hihnassa. Pop pysähtyy kontaktipinnoille oma-aloitteisesti.

Rengasta treenataan myös hihnassa, että Pop suorittaa jatkossa renkaan aina heti ekalla kerralla oikein eikä vasta yrityksen ja erehdyksen kautta.

Pujottelussa käytän käsiohjauksen lisäksi sanallista komentoa jokaisella keppivälillä. Oikea pujottelurytmi alkaakin jo löytyä. Kotitreeneissä olemme harjoitelleet pelkkää pujon sisäänmenoa kahden kepin avulla.

Puomia treenaamme samalla tyylillä kuin A:ta. Puomille menoon on tullut hieman epävarmuutta, koska Pop varmistaa, onko kyseessä puomi vai keinu. Onneksi Pop kuitenkin menee parin "varmistusaskeleen" jälkeen puomille reippaasti ja suorittaa esteen sen jälkeen niin kuin ennenkin.

Pituus oli Kiikon harkoissa osana neljän esteen rataa. Samalla radalla oli myös pussi. Pussia Poppis hetken ihmetteli, koska pussin suuaukko oli pienempi kuin Kassin pussiesteessä.

Muuria otimme tiistaina. Seuraavissa treeneissä taidan kokeilla yhdistelmää muuri-hyppy ja sama toisinpäin.

Kiikon treeneissä harjoiteltiin myös kulmia parin esteen avulla. Otin Poppasen vastaan ekan esteen takana ja ohjasin vasemmalle/oikealle.

Lopuksi harjoiteltiin kolmen esteen rataa (alla oleva kuva). A-C -rata onnistui hyvin, mutta 1-3 -rataa kokeilimme muutaman kerran ennen kuin sain Poppasen ohjattua kolmosesteelle. Osaan ohjata paremmin, kun koira on vasemmalla puolellani. 1-3 -radan jouduin kuitenkin ohjaamaan esteiden vasemmalta puolelta (Poppis siis minun oikealla puolellani), koska en saanut muuten Poppista irtoamaan viimeiselle esteelle. Aika kömpelöltä ohjaaminen tuntui; oikea puoli välillä takkuaa, joten lisää treeniä tarvitaan. 

En ottanut agilityharkoissa kuvia, mutta arkistojen kätköistä löytyi spurttikuvia, jotka sopivat minusta vauhdikkaaseen aiheeseen hyvin.     

 

HIRMUISIA SPURTTEJA A'LA NUUSKU, HIPPA JA POPPANEN  

 

Hirmujen yhteiset "juoksuharjoitukset"

 

 

 

 

 

 

Tokoharkkojen jälkeen oli 1,5 tunnin agiliidon vuoro. Kahdella ekalla kerralla treeneissä käydään läpi yksittäisiä esteitä ja tarkistetaan, mikä kunkin koirakon taso on. Tämä on minusta erittäin hyvä idea, koska juuri yksittäisten esteiden osaaminen on agilityssä tärkeintä. Jos koira ei osaa tehdä esteitä itsenäisesti, ohjaamisen suhteen joutuu tekemään liikaa kompromissejä. 

Aloitimme puomista. Teimme puomin hihnassa, koska haluan varmistaa, ettei kontaktiesteillä tule takapakkia. Myös coach-Piiun mielestä kontaktien ottaminen hihnassa on tässä vaiheessa järkevää. Poppanen pysähtyi hienosti sekä ylös-, että alasmenokontaktille. Puomi tehtiin pari kertaa.

Sitten odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin... Varsinainen testi kärsimättömälle ohjaajalle ja koiralle  ;o) Odotteluaikana juoruilimme ryhmäläisten kanssa, kävimme lämmittelylenkeillä ja treenasimme parin koirakon kanssa paikallaoloa. Lopulta oli meidän vuoromme treenata A-estettä. Teimme sen hihnassa samalla tyylillä kuin puomin. Pysäytykset ylös- ja alasmenoilla. Ne sujuivat hyvin. A tehtiin pari kertaa.

Lopuksi me keinuongelmaiset olisimme voineet vielä harjoitella pikaisesti keinua. Jätin keinutreenin väliin, koska seuraavan ryhmän koirakot olivat jo tulleet halliin ja oli kauhea kiire. En halua pahentaa Poppasen keinukammoa niin tyhmän syyn kuin kiireen takia. Otamme keinun seuraavissa harkoissa, kun voimme treenata rauhassa.

Se harmitti, että odottelua oli eilisissä harkoissa niin paljon. Harkat etenevät varmaan sujuvammin sitten, kun teemme pidempiä rataharjoituksia ja hallissa on yhtä aikaa kaksi treenipistettä. Eilisissä harkoissa oli joka tapauksessa erittäin mukavaa. Kouluttaja on osaava ja jämäkkä  :)

Treenien jälkeen kävimme lenkillä Leevi-tollerin kanssa. Kun pääsimme kotiin, Poppanen oli uupunut ja hihnanjatke vielä uupuneempi.

Meillä oli viime viikonloppuna lapsivieraita. Heidän kanssaan puuhastelu on aina yhtä hauskaa, mutta mehut se imee sekä meistä kaksijalkaisista että Hirmuisesta koirakolmikostakin. Alla kuvia heistä, joilta tarmo ja tekemisen into ei ihan heti lopu. Terkkuja ikiliikkujille eli Nealle, Kallelle ja Mirjamille! 

 

 

 

 

Pappa osoittaa Nealle ja Kallelle puussa olevaa oravaa.

 

 

 

 

 

 

Poppanen ja Ransu-corgi saivat yksilöllistä opetusta eilisiltana Kiikon agilityharkoissa - muita koirakoita ei ollut paikalla.

Aluksi treenattiin pujottelua ja sen jälkeen rengasta. Poppis suoritti esteet hienosti, ilman apuja.

Coach-Johanna oli suunnitellut meille sopivan haastavan radan (kuva radasta alla). Minulla ei ole ratapiirrosohjelmaa, mutta kyllä tuosta käsinpiirretystä ratapiirroskyhäelmästäkin saa selvää.

Ensin tehtiin esteet 1-5 ja sitten sama rata toisinpäin. Ohjasin Poppasta ekalla radalla 1- ja 2 -esteiden oikealta puolelta ja lähetin putkeen kakkosesteeltä. Poppanen irtosi hyvin ja ehdin valssaamaan nelosesteen ja muurin väliin. Puujalkana en ehtinyt valssata kunnolla, mutta onneksi nopsajalka-Poppis ei siitä välittänyt, vaan suoritti muurin minun puutteellisesta ohjauksestani huolimatta. 

Seuraavana oli vuorossa... jännitys tiivistyy: keinu. Vein Poppasen lihapullilla kuorrutetun keinun eteen ja sanoin estekäskyn - ja Poppanen käveli reippaasti keinulle  :) Kun Poppis oli suorittanut keinun, se oli vähän epävarman oloinen. Pyysin Poppiksen istumaan ja palkkasin repimisleikillä, että paniikkifiilis saatiin nopeasti unohtumaan.

Lopuksi tehtiin vielä puomi. Se meni hyvin. Pee ei sekoita ainakaan vielä keinua ja puomia toisiinsa; puomi mennään yhtä reippaasti kuin ennenkin.

                  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~

Tänään aamulla suuntasimme Hirmuisen kolmikon kanssa metsälenkille ja sen jälkeen Kassin hallille. Poppanen ei kestä yhdellä treenikerralla keinuesteellä toistoja. Kun toistoja on kuitenkin saatava, aion käydä treenaamassa keinua useita kertoja viikossa. Yhdellä treenikerralla keinu tehdään vain kerran.

Tänään treenasimme Poppiksen kanssa ensin yksittäisiä esteitä (A, puomi, rengas, keinu). Treenit menivät muuten hyvin, mutta renkaan Poppanen yritti suorittaa joko renkaan yläpuolelta tai sivuilta, joten otimme renkaan pari kertaa niin että Poppis oli hihnassa. 

Keinulla Poppanen paineistui, eikä syönyt edes makupaloja, mutta suoritti esteen kuitenkin reippaasti. Keinun jälkeen lähetin Poppasen putkeen ja palkkasin repimisleikillä. Sen jälkeen treenasimme pujottelua, koska se on yksi Poppasen lempiesteistä. Pujottelu meni ihan mukavasti.

Lopuksi teimme kaksi rataharjoitusta (kuva radasta alla).

 

Emme ole juurikaan treenanneet hyppyjä, jotka hypätään takaa (este 4). Poppanen irtosi esteelle 3 hyvin, ja 4-estekin löytyi hienosti.

Tein ensin esteet 1-6 ja sen jälkeen saman radan toisinpäin. Jälkimmäisellä radalla huomasin, että Poppanen kääntyy helposti putken jälkeen minuun päin ja minun oli vaikea saada sitä irtoamaan putken jälkeiselle hypylle. Jouduin käyttämään ohjauksessa vastaista kättä, että Poppis kääntyi suoraan ja hyppäsi nelosesteen. Kolmoseste löytyi hyvin ja ehdin jopa valssata 3- ja 2-esteen välissä.

Poppanen oli treenien päättyessä todella innoissaan. Oli mukava lopettaa treenit iloisissa tunnelmissa  :) Seuraavan kerran agiliidämme sunnuntaina Kassin jatkoryhmän treeneissä.

 

Alla pari kuvaa Nea-Nepukatista, Hipattimesta ja Poppiksesta.

 

 

Ökkimökki-ilme... Prinsessahuntu on jokaisen 5-vuotiaan tyttösen vakioasuste!

 

Kukkaistyttö tällä kertaa hunnuttomana.

 

   

 

 

 

 

Tuleekohan tästä päättymätön tarina... Kenkkumainen keinu part 3, 4, 5, 6, 7... 124  ;-) No, toivotaan, ettei kenkkumaisia juttuja jankata loputtomasti. Suomalaisella sisulla ja puttaalaisella puhdilla yritämme nujertaa Poppasen keinukammon.

Kävimme aamulla agiliitämässä Poppasen ja vertaistukiryhmämme Ellun ja Jaden kanssa.

Poppiksella ja Jadella oli samanlainen treeniohjelma: Ensin yksittäisiä esteitä (rengas, pujo, keinu, muuri, A) ja lopuksi pieni ratatreeni. Radan suunnittelin niin, että saimme treenattua irtoamista ja putkeen lähettämistä sekä vastaisen käden käyttöä ohjauksessa.

Treenit sujuivat mainiosti - kunnes oli kenkkumaisen osuuden vuoro. Vinhan Elinalta saimme eilen hyvän vinkin keinun treenaamiseen. Käytän metodista nimitystä liiskamakkara  ;-) Makkaraa siis jonoon keinun päälle; alastulokontaktille makkarat "liiskataan", että ne pysyvät siinä. Ihan keinun alastulokontaktin päähän sitten iso kasa liiskattua makkaraa. Liiskamakkarametodista oli apua.  

Poppanen kävelee keinun hihnassa ilman pakitteluja ja syö keinulta makupaloja. Kun se saa luvan tulla pois keinulta, se muuttuu pelokkaaksi. Epävarma paniikkifiilis tulee siis jälkikäteen ja jää Poppasella päälle. Kun otimme keinun jälkeen muita esteitä, Poppis lähti pallon kanssa pois paikalta, eikä tullut kun pyysin sitä luokse. Minusta sen kiertely ja kaartelu oli jonkinlaista sijaiskäyttäytymistä. Aion seuraavilla treenikerroilla palkata Poppasta motskarin repimisellä enkä pallolla, että saan Poppiksen pysymään lähelläni.

En ole missään vaiheessa antanut keinun rämähtää, vaan lasken keinun laskevan osan kädelläni maahan. Tämän takia ihmettelenkin, mistä Poppiksen keinukammo on tullut? Tänään huomasin, että Poppanen pelkää erityisesti keinun ääntä. 

Jadelma-Vadelma näytti mitä mieltä on kenkkumaisista keinutreeneistä ja pissasi treenikassiini  =D Ensin meinasin tehdä Jadesta makoisaa belgimakkaraa, mutta lepyin sitten kuitenkin ja annoin Jadelle anteeksi. Sovimme siis samalle treenikentälle jatkossakin  :) 

 

En ottanut tänään kenkkumaisia keinukuvia, mutta arkistojen kätköistä löytyi kesätaivaskuvia. Suomen luonto on kaunis, mutta kameran linssin läpi olen huomannut, että voi se pelkkä taivaskin olla upea! Laitan goottihenkisiä yötaivaskuvia blogiimme joskus myöhemmin, kun on tarvetta tavallista suurempaan synkistelyyn  - siis seuraavien keinutreenien jälkeen  ;-)

 

 

 

 

 

 

 

Taustaa: Poppasella on menossa murkkuikä nro 2. KAIKKI mikä on joskus osattu, on aktiivisesti unohdettu. Ärsyttävintä on junnata taas hihnakäyttäytymistä. Emännän mielestä hihnassa ei ole tarkoitus sutia hihna luotisuorassa ja yrittää saada taluttajan olkapäätä pois paikaltaan. Poppiksen mielestä eteenpäin olisi päästävä ja lujaa!  

Tokoilut tuntuvat polkevan paikallaan: Neiti Peen pieneen päähän mahtuu paljon hauskempiakin ideoita kuin tylsä tokoilu.

Yllätys olikin melkoinen, kun meillä oli eilisiltana Poppasen kanssa TÄYDELLISET TREENIT. Eilisen mukavaa treenifiilistä ja onnistumisia muistellaan sitten, kun homma (taas) tökkii.

Illan agilitytreeneissä otettiin puomia ja A:ta. Molemmat sujuivat hyvin ja Poppanen pysähtyi hienosti kontaktipinnoille.

Uutena esteenä harjoiteltiin keinua. Poppanen meni sen reippaasti ja pysähtyi kontaktipinnoille oma-aloitteisesti ennen komentoa.

Ratatreeninä oli kolmen hypyn ja kulmaputken yhdistelmä. Poppis irtosi esteille ja kesti jopa vedättämistä, vaikka sitä ei olla ennen harjoiteltukaan.

Lopuksi treenattiin pujottelua vinokepeillä (12 keppiä). Olen tähän asti ohjannut Poppasta kepeillä kädelläni; nyt neiti Pee osasi yhtäkkiä pujotella itsenäisesti. 

Kun odottelimme vuoroamme, treenasin Poppasen kanssa seuraamista ja jääviä. Palkkasin pallolla. Pop oli innoissaan ja yritteliäs. Osaa tuo rakas rentun ruusuni siis olla välillä Prinsessa Ruusunenkin, vaikka joskus epäusko tahtoo vallata emännän mielen.

Tänään ja maanantaina mennään nätoharkkoihin. Viikonloppuna on ohjatut toko- ja agilityharkat. Toivottavasti Ruusunen on paikalla noissakin treeneissä  :)

 

Rakas renttahelekkuni

 

"Saat multa horsman, se rentun ruusu on..."  ;-)

 

 

 

 

 

 

Team HIRMUT ei nuku lomallakaan =D On taas tokoiltu, agiliidetty, jäljestetty ja nätoiltu - sekä nautiskeltu Suomen kesästä. Hipan ja Poppasen kesän tokoiluista ja syksyn tokotreenisuunnitelmista tulee Hirmuihin juttua myöhemmin. 

Meillä on Ellun ja Jaden kanssa menossa agiliitelyn tehokuuri. Tavoitteena on ollut kerrata kaikki esteet ja tehdä 3-5 esteen ratatreenejä ennen syyskauden ohjattujen agilitytreenien alkamista. 

Parin viime viikon aikana treenaaminen on sujunut hyvin, kun on ollut sopivan viileitä treenikelejä. Tällä viikolla me innokkaat himotreenaajat siirryimme yötreeneihin, kun ainoastaan silloin on viileää. Eilisyön agilitytreenien jälkeen veimme Poppasen ja Jaden uimaan - ja seisoimme itse rannalla sääskien iltapalana.

Kovin kummoisia kuvia en saanut yöllä otettua, kun oli niin hämärää. Arkistoista onneksi löytyi kuvatäydennystä. Jaden ja Poppasen riehumiskuvat on ottanut Elina Elsinen.

 

 

   

 

Mustaturkit yöuinnilla.

 

Lintu ilmestyi ihmettelemään öisiä kulkijoita.

 

 

 

 

 

Olimme Poppasen kanssa keskiviikkona Kiikon agiliitotreeneissä. Treenasimme mm. puomin kontaktipysäytyksiä, pujoa, rengasta, A:ta - kaksi neljän esteen rataharjoitustakin tehtiin.

Poppasella on jo muutaman esteen radoillakin niin paljon vauhtia, että ohjaaja jää seistä tököttämään kuin suolapatsas. Vauhtitassu ja tönkkö eivät ole agiliidossa paras mahdollinen pari, mutta tönkkö yrittää kompuroida koiransa perässä. Meillä on hauskaa, vaikka meno ei aina niin sulavaa olekaan  :) 

Huomaan vertaavani agilitytreeneissä Poppasta Nuuskuun, jonka kanssa agilityn harrastaminen oli joskus hankalaa Nuuskun arkuuden takia. Poppanen on toista maata: A-esteenkin se suoritti ekaa kertaa ennen kuin sain edes kaivettua makupaloja esiin. Poppasta ei tarvinnut houkutella esteelle; se käveli A:n rauhallisesti läpi kahteen kertaan - ja odotti palkaksi makupaloja.

Agihurahdukseni on niin totaalinen, että löysin eilisiltana itseni seuraamasta OKK:n epävirallisia agikisoja. Kisaseuranamme oli Mytty-glenni omistajineen. Hipan ja Mytyn hulvattomista leikeistä tulee myöhemmin juttua Hirmuihin.

Tänään kävimme aamulla liitämässä Kassin hallilla. Otin Poppasen kanssa uudestaan ohjaamistreenit, joita keskiviikkona tehtiin, kun ne eivät kaikki silloin onnistuneet. Hippakin pääsi kokeilemaan esteitä.

 

Oodi agilitylle

 

Poppanen agilitykentällä liitää.

Sen silmissä esteet siintää.

 

Se haluaisi mennä vauhtia tulista,

mutta silloin alkaisi hidas ohjaaja perässä ulista.

 

Hop, hop, hop,

esteen ylittää Pop!

Sitten sulavasti putkeen karkaa,

se on agilitykoiran työnsarkaa.

 

Kontaktipintojen yli pomppia on pakko,

vaikka siitä napsahtaakin kisoissa sakko.

 

Keppien kaikki välit voisi oikeaoppisesti kiertää,

mutta sepäs taitaisi koiran turkkia ikävästi hiertää.

 

Pop välillä ohjaajan pohjetta haukkaa

ja säntää sitten pakoon täyttä laukkaa.

Turhaa on huuto, itku ja poru

- eihän koira ole kone - 

älä suotta siis koiraa toru!

 

Agilitykentällä unohda kotiin pipo tiukka,

muuten voi agilityn anti olla niukka.

 

On agility yhtä juhulaa,

siis kentälle mars!

Älä enää yhtään hetkeä tuhulaa!

 

 

 

Pääsipä agiliitämään Hippakin.

Älkää unohtako mua, jos aiotte liitää ja kiitää!

 

 

Ja koska Hippa on Hippa, sen on PAKKO tarkistaa, onko treenaajilla tippunut halliin makupaloja ;o)

 

Joskus makupaloja on irronnut myös tiukalla tuijotuksella  ;o)

 

 

 

 

     

Viime viikon keskiviikkona agiliidettiin Poppasen kanssa Kiikon treeneissä. Tällä kertaa treenattiin yksi koirakko kerrallaan, muiden odottaessa omaa vuoroaan. Tämä tyyli sopii meille mainiosti, jeeee! Nyt ei tarvinnut pelätä, että Poppanen lähtee "moikkaamaan" lähellä treenaavia koirakoita tai että joku toinen koira tulee "moikkaamaan" meitä.

Ensin otettiin muutamia kertoja puomia, niin että ohjasin esteen molemmilta puolilta. Pysäytykset sujuivat hyvin; varsinkin alastulopysäytys onnistui paremmin kuin aiemmin.

Sitten treenattiin kolmen hypyn yhdistelmää (kaksi peräkkäistä hyppyä ja kolmas hyppy 90 astetta vasemmalle). Käskytin myöhään, koska en luottanut siihen, että Poppis suoriutuu hypyistä. Hyvin neiti P. homman hoiti, vaikka käskyt tulivatkin ohjaajan suusta mihin aikaan sattuu.

Hyppy-yhdistelmä tehtiin myös niin, että vika hyppy oli oikealla.

Sitten vielä uutena esteenä pituus ja sen jälkeen pituus-putki -yhdistelmä.

~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~

Torstaina menimme Elinan ja Jaden kanssa Sarin ja Divan vieraiksi Oulunsaloon. Agiliisimme Sarin ja Jarin pihalla ja kävimme sen jälkeen lenkillä Salonpäässä. 

Sari oli suunnitellut meille tiukat agilitytreenit ;-D Ensin ihailimme Sarin ja Divan sulavaa agiliitoa ja sitten treenasimme Sarin johdolla. Kiitos hyvistä treenivinkeistä!

Vähän meinasi Poppiksella olla hyppykulmien kanssa vaikeuksia, mutta hyvin saimme hyppy-hyppy-putki -yhdistelmänkin onnistumaan. Sen verran agilitykoiraa Poppasesta jo löytyy, että se karkasi putkeen, kun olisi pitänyt suorittaa putken edessä ollut hyppyeste.

Jade ei ollut aiemmin tutustunut agilityesteisiin ja homma ihmetytti Jadelmaa aluksi. Sitten hypyt ja putki jo sujuivatkin mallikkaasti - taisipa agikärpänen puraista tätäkin koirakkoa?

Kävimme Poppasen kanssa vielä eilenkin agiliitämässä, koska halusin kertailla Kiikon viime treeneissä tehtyjä ohjausharjoituksia. Puomin pysäytyksiä otettiin myös.

 

Alla agiliitämässä Sari ja Diva, joka on agilitynimeltään "The Pujotteluässä"  

Meillä oli näköjään yleisöä. Tien toisella puolella sijaitsevan rauhanyhdistyksen talkoolaiset seuraavat Sarin ja Divan agiliitoa. Kannatti keskeyttää talkoot hetkeksi, niin hienosti Sari ja Diva rataa suorittivat! 

 

Seuraavana ovat vuorossa Poppanen "The putkiiiii" ja blogisihteeri.

 

Kolmantena agilityn saloihin perehtyvät Elina K. ja Jade " The hophophyppy"

 

On IHANAA agiliitää ja -kiitää, varsinkin mukavassa seurassa. Meidänhän ei pitänyt Poppasen kanssa edes aloittaa agilityharrastusta. Agikärpäsen puraisun jälkeen ei ole näköjään paluuta  ;o)