Vaihteeksi iloisempia uutisia...

Hippamacher täyttää tänään 5 v.!

Vuosien myötä Hippamacherin vauhti on vain kasvanut, samoin on käynyt gööttineitosen egolle.  Onneksi Hippa on niin kiltti - muuten sen egon paisuminen voisi jopa ärsyttää. Nyt se on vain hassua ja persoonallista.  

Kiitos Hippa, kun ilostutat elämäämme. Kotiväki pusii ja halii hurmaavaa synttärisankaritarta.

Olen ahnehtinut Hirmuille monenlaisia kursseja ja koulutuksia kevääksi. Jossain vaiheessa meinasi jo hirvittää, kun tajusin, että ohjattuja harkkoja tulee melkein joka päivälle. Viikko-ohjelmamme näyttää kevätkaudella tältä:

ma klo 20-21 Putkihullut agiliitää! (Hippa)

ti klo 18-19 Active Dogin agivalmennus (Hippa)

ke ommoo lommoo

to klo 19-20 Kuuden koplan hallitokot (Poppanen)

pe klo 19-20 Active Dogin TOKO-valmennus (Poppanen)

la ommoo lommoo

su klo 20-21 KAS:n TOKO-harkat (Hippa ja Poppanen)

Ohjelma keventyy kuukauden sisällä, kun Hippa aloittaa juoksunsa. Silloin joudumme taukoilemaan agiharkoista. Active Dogin TOKO-valmennuskurssiin kuuluu vain kuusi treenikertaa, joten loppukeväästä meillä taitaa olla viikottain jopa useita vapaapäiviä.  Silloin voimme käydä itseksemme harkkaamassa Active Dogin uudella hallilla. Kävimme viime viikolla tutustumassa halliin: agiliisimme ja tokoilimme siellä maanantaina ja lauantaina. Halli on niin upea, että tekisi mieli muuttaa sinne asumaan!!! Muonituspuolikin olisi kunnossa, koska hallin lähellä sijaitsee Putaan Pullan leipomo. Agiharkkojen jäähdyttelylenkillä leipomon sulotuoksut tulvivat nenuun, joten onnistuneet harkat kruunattiin viinereillä. 

Viime viikon harkkoja en ala sen kummemmin ruotimaan... Sen totean kuitenkin, että minulla on kaksi mahtavaa treenikamua: Hippis ja Poppis. Varsinkin eilisillan KAS:n TOKO-harkoista jäi älyttömän hyvä fiilis. Teimme paljon häiriötreeniä ja Poppanen ei paineistunut mistään! Hippa taas on ollut agihallilla elementissään: Se tekee rataa satalasissa, koska tietää saavansa palkaksi Poppasen ja Nuuskun motskarin. Ostin Hipalle kesällä sen kaliiberia olevan pienen kongi-lelun, mutta se ei kelpaa Hippamacherille palkaksi. Wanna-be-belgillä pitää olla belgin kokoinen lelu.  

Alla olevat kuvat ovat olleet blogissamme jo aiemminkin, mutta pistetäänpä näytille vielä uudelleen (kuvat on ottanut Ellu Keto). Hippamacher on omapäinen ja taistelutahtoinen sisupussi.   

Mahottoman mukavaa talavista viikkua!

T. Hurijat Hirmut

kaikille Hirmujen kamuille - niin tutuille kuin tuntemattomillekin! 

Täällä meilläpäin uuden vuoden juhlinta alkoi heti joulun jälkeen - siihen malliin raketteja on jo viikon ajan räiskitty. Hippa ja Poppanen eivät näytä noteeraavan raketteja, mutta Nuusku-pappa ei ole enää muutamaan vuoteen oikein pitänyt paukuista. Onneksi Nuusku ei mene rakettien takia paniikkiin, vaan se rauhoittuu saadessaan kyhnöttää omien ihmistensä vieressä. Huomenna meillä vietetään siis kyhnötyspäivää. 

Kaikille kolmelle Hirmulle kuuluu hyvää... Nuusku on ollut ihmeenkin hyvässä vedossa. Tänään käytiin reilun tunnin metsälenkki ja niin vain Nuu-pappa jaksoi mainiosti koko lenkin. Hippakaan ei ole enää ontunut ja viikonloppuna kävimme kokeilemassa agilitya.  Pientä murhetta on aiheuttanut Poppanen - mutta onneksi tosiaan vain pientä murhetta *kop kop*. Poppanen on juossut yhtä päättömästi kuin normisti, mutta sillä on ollut outoa nivelen/nivelten naksumista. Mitään kohtaa Poppis ei arista, eikä se onnu tai liiku epäpuhtaasti, joten yritän olla stressaamatta asiaa. Poppasen tokoilutauko ei ole pitänyt, vaan olemme käyneet pari kertaa hallilla ja vähän on treenitty kotosallakin. Kiitoksia harkkaseurasta vauhdikkaasti rumbaavalle beeceelle emäntineen!  

Kaikki kevätkauden treenikuviot eivät ole vielä selvinneet, mutta joitakin aikoja ja paikkoja on jo lyöty lukkoon. Maanantai-iltaisin agiliidämme Hipan kanssa Putkihulluissa, leppoisassa ja lupsakassa kimppa-agiryhmässä. Poppasen kanssa tokoilemme torstai-iltaisin Hiukkavaarassa. Kuuden koirakon TOKO-porukastamme löytyy belgi-, saku- ja beeceepoweria. Joulukuun alussa meinasi treenihyytymys vaivata, mutta nyt oikein jo odotan ensi viikkoa ja Putkihullujen sekä Hiukkavaaran TOKO-porukan ekoja harkkoja!  

Kovasti jaksuja kaikille paukkuaroille ja/tai rakettikammoisille koirille huomiseen taistoon!

Onnenpotkuja Vuodelle 2010!

Hirmut illan sinihämärässä, lumimyräkässä...

Hirmujen blogisihteerikön joulukuun loppu on kulunut työkiireiden merkeissä. Siirsin Nuuskun viimeistä eläinlääkäriaikaakin ensi vuoden alkuun, koska en pystynyt ottamaan lomaa joulukuulle niin kuin olin suunnitellut. Nuuskun oireet eivät ole pahentuneet, mutta haluan kuitenkin mieluummin päästää Nuuskun pois jo silloin, kun oireita ei ole jatkuvasti, ja Nuusku pystyy vielä liikkumaan. Usein tuntuu, että asiat menevät aina loppujen lopuksi niin kuin on tarkoitettukin, niin nytkin. Joulusta olisi tullut surkeaakin surkeampi, kun olisimme vain surreet Nuuskun poismenoa - nyt Nuusku on halittavanamme vielä joulun ajan. Edessä on ikimuistoinen joulu, kun Hirmuinen kolmikko on edelleen kolmikko.  

Työkiireiden ja Nuuskun tilanteen lisäksi stressiä on aiheuttanut Hippa. Hippa ontui viikko sitten päivän ajan oikeaa takajalkaansa ja on senkin jälkeen ravannut hieman epäpuhtaasti (keventää painoa oikealta takajalalta).  

Kävimme eilen osteopaatin vastaanotolla ja hänen mielestään Hipan alaselkä oli jumissa. Hän arveli Hipan liukastuneen ja jumittaneen selkänsä sen takia. Toivottavasti siitä on kyse eikä vanha pentuajan jalkavaiva ala antaa merkkejä itsestään *peukut pystyssä*! Hippa ei vaikuta onneksi ollenkaan kipeältä ja painaisi hangessa menemään satalasissa , jos emme rajoittaisi sen riekkumista. Yritän olla stressaamatta Hipan takia, vaikka se vaikeaa onkin. Hippa Hii Hipsuvarvas on niin ihqu, ettei sille toivoisi mitään pahaa. 

Huomenna alkaa kauan odotettu joululoma...! Aloitan tietysti lomani tunnollisen työntekijän tavoin kunnon flunssalla. Sekään ei latista fiilistä - pääasia, että saan olla möllöttää kotisoffalla rakkaiden ihmisten ja rakkaiden koirieni keskellä. Ihanaa!!!

Alla kaksi talvista lempparikuvaani Kolmesta Hirmusta. Varsinkin ekasta tykkään, koska hymyilevä ja huolehtivainen isoveli Nuu näyttää siinä johdattavan pikkusystereitään - juuri niin kuin se on koko elämänsä ajan tehnytkin.

Nuuskun hellyttävää talvikirsua tekee mieli suukottaa.  

Lopuksi vielä hurja ja hirmuinen joulutervehdys!

EDIT. 8.11. Poppasen viralliset kuvaustulokset tulivat kennelliitosta perjantaina. Annie Limanin mukaan lonkat A/A ja kyynärnivelet 2/1 - juuri niin kuin eläinlääkäri Kaisa Wickström arvioikin. Selkälausuntoa odotellaan seuraavaksi, ja sen tuleminen voi kuulemma kestää. Odotellaan siis rauhassa... 

Aloitetaan kuulumisten päivitys positiivisista asioista ennen kuin sukelletaan jäätävään lunta tupaan -osioon. Eilinen osteopaattireissu meni hyvin. Hippa ja Poppanen rentoutuivat osteopaatin käsittelyssä niin, ettei minua olisi edes tarvittu paikan päällä. Poppanenkin oikein kellahti oma-aloitteisesti Matin viereen odottamaan selän käsittelya. Poppiksella oli hieman jännitystä rintarangassa ja Hipalla lapojen takana - pahempia jumeja ei löytynyt kummaltakaan.

Tänään oli eläinlääkärireissun vuoro. Minulla oli Janne jelpparina, koska arvelin, että itseltäni loppuvat kädet kesken, kun häslään vastaanotolla kahden koiran kanssa. Kiitos Jannelle avusta! Sekä Hipan että Poppasen silmät peilattiin terveiksi.  Poppasen selkä näytti eläinlääkärin mukaan kuvissa priimalta, samoin lonkat. Lonkat lekuri arvioi A:ksi.

Kyynärien suhteen tulikin sitten lunta tupaan: niissä on isoja muutoksia.  Lekurin arvion mukaan kyynärät ovat joko 1/2 tai 2/2. Huonommassa kyynärässä on jo nivelrikkoa. Huonot kyynärät olivat ikävä ylläri, varsinkin kun Poppasen kaikkien sisarusten kyynärät ovat olleet 0/0!  Huomasimme kyllä jo Poppasen pentuaikoina, että sillä on liikkeessä kyynärissä väljyyttä, mutta ei sitä silti osannut ajatella, että jotain voisi olla vialla. Ajattelin asian myös korjaantuvan ajan myötä, väljyyttä kun on monilla koirilla kasvuvaiheessa.   

Tärkeintä on pitää Poppanen jatkossakin hoikassa sporttikunnossa ja huolehtia siitä, että se pääsee juoksemaan vaihtelevassa maastossa. Eläinlääkäri kehotti välttämään Poppasen turhaa hyppyyttämistä, eli agikentille emme enää mene edes hauskanpitomielessä. Mielenkiintoista nähdä, arvioidaanko Poppasen kyynärät kennelliitossakin kakkosiksi. Odotan myös selkäspesialisti Anu Lappalaisen arviota Poppasen selkäkuvista. Lonkat tulevat kaiken järjen mukaan olemaan virallisenkin arvion mukaan A/A, koska niissä ei näkynyt muutoksia.

En ala toppuutella Poppasen menoa, koska sillä ei ole ollut oireita. Agiliitokiidot jätetään väliin, mutta muuten kiidetään poppismaisella vauhdilla edelleenkin.  Aika vaikea Poppiksen menoa olisikin rajoittaa, koska Poppis nauttii liikkumisesta - varsinkin siitä, kun pääsee juoksemaan täysiä (päin puuta).  

Hirmulandiassa on vietetty hiljaiseloa, koska sairastuin flunssaan Opkyn tokokurssin jälkeen. Sunnuntaina tuli lisää lunta tupaan: Hippa alkoi ontua oikeaa takajalkaansa.  Hippa ei onnu liikkeessä, vaan ainoastaan hetken aikaa makuulta nousun jälkeen. Täällä oli sunnuntai-iltana pakkasta, ja luulen, että Hippa on venäyttänyt jalkansa juostessaan liukkaalla metsäpolulla.

Agiharkoista pidetään tietysti taukoa, ja muutenkin rajoitan gööttineitosen menoa. Metsälenkit ovat pannassa, ja käymme vain hihnalenkeillä. Olisin halunnut viedä Hipan Matin (osteopaatti) vastaanotolle, mutta hän on lomareissulla. Toivottavasti hoitoaika saataisiin ensi viikolle. Samaan syssyyn voisin käyttää Matin vastaanotolla Poppasen, Nuuskun ja itsenikin.  

Hippa ei onneksi vaikuta kipeältä, vaan hippamaisen iloiselta ja reippaalta.  Ontuminen on nyt loppuviikosta vähentynyt; toivottavasti sama suuntaus jatkuu.  Agiharkkoihin olisi jo kova hinku sekä koiralla että ohjaajalla, mutta harkkoihin mennään vasta sitten, kun Hip on _täysin_ terve. En halua ottaa Hipan kanssa riskejä sen taustan takia (pentuajan epämääräinen ontumisvaiva). Toivottavasti Hippamacher pääsee taas pikapuoliin kiihdyttelemään agiradoille!

PAKKO HEHKUTTAA!!!!

Poppasen häiriönsietokyky joutui toissapäivänä kovaan testiin. Harjoittelimme nopeita maahanmenoja, joista palkkasin Poppasta kävyillä. Lopuksi lyhyt paikallaoloharjoitus ensin maaten ja sitten istuen. Poppanen oli maannut paikallaan minuutin verran, kun seinänvierustan ruohikon keskeltä ilmestyi siili! Siili ohitti Poppasen kahden metrin päästä - ja Poppis makasi rauhassa paikallaan. Ai että olen ylpeä pikku Poppiksestani! Poppanen on luonteeltaan terävä, ja siksi kaikki yllättäen tulevat "action-tilanteet" ovat sille vaikeita. Paikallaolossa Poppis on ollut varma, koska olen pyrkinyt rakentamaan paikallaolon pomminvarmaksi. Kiitämme siiliä hyvästä häiriötreenistä - ei silti oteta samaa treeniä ihan heti uudestaan, jooko?  

GÖÖTTIHURJASTELUA

Tänään kävimme Tiinan ja Hipan kanssa Haukkukeitaalla seuraamassa agikisoja. Olipa mukava nähdä niin paljon gööttejä agiliitelemässä! Muutenkin pääsin taas agiliitofiiliksiin: kisapaikalla oli paljon vanhoja agituttuja vuosien takaa sekä uusia tuttavuuksia. Paljon onnea niin rotumestiksissä pärjänneille gööteille kuin kaikille muillekin hienoille gööttikoirakoille! Räpsin kuvia, mutta sellainen mututuntuma on, etten saanut säästä ja väärästä kameran putkesta johtuen kovin kummoisia otoksia.  Jos kelvollisia kuvia on sattunut räpsyjen joukkoon, niin lisään niitä blogiimme huomenna.

MITÄS HIRMUISTA ENSI VIIKOLLA?

Hipan ja minun agiliitelyt jatkuvat huomenna Active Dogilla. Poppis pääsee tiistaina Opkyn porukoiden kanssa metsäharkkoihin ja keskiviikkona Hippis ja Poppis tokoilevat "parkkisjengin" kanssa. Hippiksen kanssa hurjastellaan vauhdikkaita tokoliikkeitä (ruutua, noutoja) ja Poppiksen kanssa tahkotaan ei-niin-vauhdikkaita -liikkeitä (yök-kaukoja, henkilöryhmää, seuraamisen askelsiirtymiä). Viikonloppusuunnitelmiimme kuuluu sekä ei-koiramaista menoa että koiramainen laavureissu...!

Makeasti oravainen nukkuu sammalvuoteellansa... ja piirtää tassuillaan unikuvia.

Halittava Hippa Hii Hipsuvarvas!

Pamun kainaloinen, Piipaa Piipaa Poppis!  

  Nuu Nuu Nunnumanni, halipullista halipullin!  

HIPPIÄINEN AGILIITÄÄ

Hippa alkoi tehdä juoksua kuukausi sitten, joten otimme ennen juoksutauolle jäämistä loppukirin liitokiidoissa, ja kävimme Active Dogin hallilla kolmena peräkkäisenä yönä treenaamassa. Kaasuttelu- ja jarruttelulenkeillä olivat tietysti mukana myös Nuusku ja Poppanen. 

Hipalla on ollut radoilla mukavasti vauhtia. Minun ohjaamistani ei sen sijaan voi kehua. Millähän ilveellä saisin pidettyä ohjaavan käteni ylhäällä, enkä humpaisi sitä ylös ja alas?  Kun ohjaan Hippaa ei-tokopuolelta (Hippa oikealla puolellani), Hippa tulee todella lähelle minua, jos en saa pidettyä kättäni ylhäällä. Se tulkitsee käden laskemisen haltuunottokäskyksi. Noh, harjoitukset jatkuvat...! Ehkä saan käsiohjaukseni kuosiin, jos vaan jaksan sitkeästi panostaa asian treenaamiseen.  

Pujotteluun on tullut lisää varmuutta ja vauhtia, kun olemme harjoitelleet sitä wanhalla hyväksi havaitulla tyylillä. Uudemmat ja sujuvammat tyylit eivät sovi kaltaiselleni kaavoihin kangistuneelle agiohjaajalle.  

Keinuakin olemme harjoitelleet. Hippa juoksee keinun reippaasti, eikä hätkähdä rämähdystä - minä sen sijaan säikähdän keinun kolahdusta joka kerta. Pitää kai hankkia korvatulpat, etten pilaa omalla neurotisoinnillani koirani keinusuoritusta.  Olenkohan kehittänyt itsellenikin keinukammon, kun olen seurannut Nuuskun ja Poppasen keinukammoilua?  

Kaikista hauskinta niin Hipan kuin minunkin mielestä on vain mennä humputella hyppyrataa ja vähät välittää ohjausteknisistä kommenvenkeista. Mikko varmaankin palauttaa meidät humputtelijat ruotuun, kun menemme elokuussa Active Dogin agilitykurssille.  Mahtavaa päästä taukoilun jälkeen mukaan Active Dogin agiryhmään! Odotamme treenejä innolla...!

HIPPA HAUSKUUTTAA, POPPANEN MARATONSEURAA

Jännä, miten nuo nelijalkaiset ystävämme jaksavat päivästä toiseen ilahduttaa! Koomisia tilanteita tulee eteen koko ajan, ja koiramainen Carpe diem -elämäntapa tarttuu kuin huomaamatta omistajillekin. Muun muassa Hipan ilmeille, eleille ja käytökselle hihittelemme päivittäin. Samoin koiriemme törkeä itsekkyys huvittaa. Nuuskusta on tullut pappakoirana varsinainen sikapossu: se näyttelee tottelevaista.  Yleensä Nuusku haluaa tietysti tehdä jotain sellaista, joka oli aiemmin siltä kiellettyä. Säännöt joustavat, ei koira - Nuusku tuumaa. No, belgipappa on omat sikailuhetkensä ansainnut. En viitsi enää niuhottaa pikkuasioista ja pitää tiukasti säännöistä kiinni. Pappa possuilkoon sielunsa kyllyydestä.

Hippa hauskuutti meitä lauantaina. Olimme juuri lähteneet Active Dogin hallin viereiseen metsään jäähdyttelylenkille, kun Hippa alkoi kiljua kovalla äänellä. Se tosiaan huusi niin kovaa ja korkealta, että metsä raikasi. Hipalla on korkea kipukynnys ja se ei yleensä turhista valita, joten säikähdin tietysti sen reaktiota. Juoksin Hipan luo - samoin teki hallin pihalla ollut vartiointiliikkeen työntekijä - ja sydämeni löi tyhjää, kun minusta näytti siltä, ettei Hippa pystynyt liikkumaan kunnolla! Arvelin, että se on metsässä riehuessaan loukannut jalkansa. Kaikenlaiset kauhuvisiot kävivät jo mielessä. Kovin vakavasta vammasta ei kuitenkaan ollut kyse: Hipan takamuksesta roikkui heinä ja tämä oli saanut gööttineitosen kiljumaan kurkku suorana. Mikä draamaqueen!

Poppanen taas osoitti oivallista tilannetajua eilisiltaisella metsälenkillä. Kun olimme palaamassa autolle, päätin hölkätä loppumatkan (olisikohan autolle ollut matkaa kilsan verran?). En yleensä juokse kuin agilityharkoissa, ja tämän takia Poppanen päätteli meidän harjoittelevan juosten seuraamista. Se ravasi koko kilsan matkan vasemman jalkani vieressä ja piti tiukasti kontaktia.  Kyllä nauratti! Pitäisi varmaan hölkätä hieman useammin, ettei se olisi koirien mielestä niin epänormaalia?       

Alla Ellun ottamia kuvia Hipan pujottelutreeneistä. Välillä harjoittelemme pujoa edelleen hihnassa. Hippa ei ole kuvissa kuristumassa, vaan se runnoo menemään niin täysillä, etten meinaa pysyä (tälläkään kertaa) vauhdissa mukana.  

Into on Hippiäisellä hirmuinen!

TÖKS! Hipan jarrut toimivat ajatustakin nopeammin, kun se huomaa maassa makkaranpalan.

Hipan perusilme: maailmaa syleilevä "hymy". Hipan nauru tarttuu.

Olemme Hipan kanssa liitäneet ja kiitäneet uutterasti - enemmänkin olisi liidetty, jos minun selkäprkleeni olisi sen sallinut. Eteenpäin kuitenkin mennään hymyssä suin selkävaivoista huolimatta. Me ei anneta periksi stana, prkl ja kaikki muut suomalaiskansalliset voimasanat samaan pötköön!

Pujotteluun sain Outilta hyviä vinkkejä. Hippis ja Pamu kiittää! Jotenkin tuntuu, ettei tällä nykyisellä tyylillä päästä pujossa eteenpäin - ainakaan niin nopeasti kuin haluaisin - joten muutimme tyyliä. Jatkossa palkkaan Hippaa pujossa aina lelulla/repimispalkalla, ja harjoittelemme keppejä wanhalla ja warmalla tyylillä.   

Kontakteista A ja keinu menevät edelleen kivasti, yleensä puomikin. Puomilla palkkaan lelulla. A:lla ja keinulla makupaloilla, ettei Hippis ala rysäytellä niitä liian vauhdikkaasti.

Viimeksi teimme Activen hallilla 15 esteen rataharjoituksen. Yllättävän hyvin sain pidettyä paletin kasassa pidemmälläkin radalla. Haltuunottokohdissa Hipan vauhti hieman hidastui, mutta muuten meno oli sujuvaa. Hippa on tarkka hyppääjä: se ei tiputtele rimoja, vaan göötti liitelee esteiden yli ilmavasti. Hienoa Hippis von Höppis!

Seuraavan kerran liitelemme huomenna tai sunnuntaina. Jospa myöhemmin kesällä ehdittäisiin yhdessä liitämään Ellun, Jaden ja pikku Nerankin kanssa?  Jos Jenna ja Rami vain innostuvat, niin mielellämme otamme heidätkin mukaan liitokiitoreissulle? Raipe Helmisen dumbokorvat on kuin luotu agiliitokiitoon ja pikku-Nerppiksen piikkihampaat pureutuvat takuulla tiukasti ohjaajan lahkeisiin!

Olemme suunnanneet agitreenien jäähdyttelylenkeillä meren rantaan, että Hirmut ovat saaneet vilvoitella meressä. Hipasta on tullut varsinainen vesipeto uuden mustekala-vesilelun (Rovaniemen reissutuliainen) myötä! Aiempina kesinä Hippa on mielellään kahlaillut vedessä, ja on se uinutkin lyhyitä matkoja. Mustekala-lelun kanssa Hippa tekee piiiiiiitkiä uintikaarroksia - niin pitkiä, että minua meinaa välillä ihan pelottaa, vaikka hyvin Hippis näyttää pinnalla pysyvän.

Hirmuttaren merellisiä molskis ja loiskis -hetkiä

PS. Poppasen toko-, tottis- ja esineruuturaportit bongaa blogistamme lähipäivinä. Aloitimme keskiviikkona Opkyn esineruutukurssin.

Hauskaa viikonloppua!  

Tänään on historiallinen päivä: Jo kolmas postaus Hirmut-blogiin saman päivän aikana! Hyvästi elämä - muutamme Blogilandiaan!  En viitsinyt ängetä kaikkia treenikuulumisianne samaan postaukseen, vaan tein eri postaukset jälkiharkoille, tokolle & agille sekä näille yleisille turinoillemme seliseliseliseli.  

Kaikkea kivaa ja vähän vähemmänkin kivaa on Hirmuille sattunut... Perjantaina koutsasin viimeisen kerran ihania tokoryhmäläisiäni. Oli antoisaa koutsata aktiivisia koirakoita, siitä sai itsekin lisää motivaatiota.  Kiitos Pamun Tokotähtösille (sisäpiirin vitsi) mukavasta keväästä sekä "lahjuksista"! Sain ryhmäläisiltäni ylläripaketin: hierontalahjakortin ja karkkia.   

Hieman ikävämmästä ylläristä saimme nauttia Hirmuisen koirakolmikon kanssa perjantaiyönä, kun olimme agiliitojen jälkeen hallin viereisessä metsässä jäähdyttelylenkillä. Joku stanan tollo ampui keskellä kuivaa metsää raketteja!  Jotain positiivistakin rakettiepisodissa oli: yksikään Hirmuista ei reagoinut raketteihin. Mahtavaa!

Samaisessa metsässä koettiin jännittäviä hetkiä myös viime yönä. Eräs suicidal-jänis päätti lähestyä Hirmuja. Näin jänön hiekkamontun toisessa reunassa ja kutsuin Hirmut luokseni. Jänispä päätti leikkiä itsemurhakandidaattia ja lähti loikkimaan meitä kohti.  En ehtinyt ottaa koiruleita kiinni, ja tottakai ne ampaisivat salamina jänön perään, kun näkivät sen juoksevan edessään. Hippakin muka oikein haukkui kiihkeää ajohaukkua, meidän sitkeä jäniskoiramme.  Kutsuin koirat luokse, ja ne tulivat heti *röyhistää ylpeänä rintaansa*. Jospa seuraava Activen reissu sujuisi rauhallisemmin, ei enää raketteja tai suicidal-jänöjä kiitos!

Otin eilen Hippitiitisestä mustavalkoisia kuvia. Hirmujen belgijäsenet eivät aina jaksa innostua poseeraamisesta, mutta Hippis kokee valokuvamallin työn omakseen. Mikään mihin sisältyy lihapullien mutustelua, kehujen kohteena olemista ja auringossa köllöttelyä, ei ole tylsää.

VALOA JA VARJOA

VASTAVALOSSA

THE RETURN OF THE SHE-DEVIL

Kevääntulo aiheuttaa talvea rakastaville kaunosieluisille koirayksilöille suunnatonta...

stressiä,

tappijalkaturvattomuudentunnetta

ja ahdistusta.

Pahimmillaan kaunosielulla voi ilmetä jopa harakirimäisiä oireita!  

Hippa: "Pysy lumi maassa, pysy vielä vähän aikaa!"

Vaikka onhan siinä keväässä ja kesässäkin puolensa... Auringonpaiste lämmittää mukavasti göötin turkkia - ja masuakin, jos köllöttelee selällään.

HAU

HAU

HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ!

Kaikki kolme Hirmua kirkastuttavat ja ilostuttavat blogisihteerikön päivää, mutta tämänkertaiseen haasteeseen osallistumme kuitenkin vain  valovoimaisen Hippitiitisen kuvilla, koska niitä löytyy arkistoista eniten.

Hippitiitisotoksissa on monenlaista valoa, päivänvalosta iltahämärään - valokeilassa aurinkoinen Hippa.

Ihana valo

- niin on nimesi kaunis sana...

Ihana valo,

ihana

- sinä olet aurinko!

laudalla makasi. Lilleri lalleri laudalta putosi. Ei ole koko maassa sitä, joka lilleri lallerin parantaisi...

Mikä se on?

Vastaus: Hippa

Hippa on persoonallinen ja omapäinen pieni koira, jolla on hyvinhyvinhyvin erikoisia tapoja. Vanhempieni luona tehdäään remonttia. Hipan uusi lempparipaikka on käytävällä, laminaattipinon päällä. Hippa ei edes mahdu kunnolla pinon päälle ja pinossa olevat laminaatit eivät pysy paikallaan, mutta siihen Hippa silti aina vääntäytyy köllöttelemään.

Nea ja Kalle olivat laittaneet Hipan silmille suojalasit, joita veljeni käyttää raksahommissa. Hippis jatkoi tyynesti uniaan lasit silmillään.     

Tässä vaiheessa blogisihteerikkö riensi pelastamaan Hippaa, vaikka Hippa olisi itse vain jatkanut uniaan.  Hassu koiruus!

Helevetin harijotukset on vaihtunneet onnistumissiin, hymmyilyyn ja myhhäilyyn. On käyty Active Dogilla iteksemme akiliitämäsä ja tokkoilemasa Sarin, Diddin ja Duddin kansa, ja tiistaina oli ohojatut Activen agit a' la Mikko.

Activen harkoisa reenattiin puomia, joka tehhään vieläki niin, että Hippa on hihinasa. En halua sen himmailevan alastulola, vaa puomi vejetää alusta loppuu TÄYSILLÄ. Se o tavote. Siks hihinareeniä jatkettaa vielä. Samasta syystä myös pujua tehhään vieläki hihinasa. Hyvi ja vauhikkaasti suju eiliset puomi- ja pujoharkat.

Sitte tehtiin rattaa. Jos kiinnostaa, nii vilikase tuota töherrettyä ratapiirrosta tosa alla, josa toisesta putkesta tuli hirviän kapia. No, kyllä siitä yks göötti mahtu harkoisa läpi.  Rattaantutustumisvaiheesa tuntu, ettei hommasta tuu mittään. Me on reenattu takkaaleikkaamisia Hippiksen kans aivan liia vähä (ratalla piti leikata ennen nelosta ja ennen yhtätoista). Varmaan ainuastaan kaks tai kolome kertaa koko meijän "akiuralla". Toinen kinkkine paikka oli ratan loppuvaiheesa: ysi- ja kymppiesteitten välliin piti ehtiä valssaamaan ku oli ensi lähettäny koiran pussilta putkeen.

Taas eppäilin Hipan kykyjä turhaan: Hippamacheri eteni rattaa ku juna kiskoila, irtos esteile kaukaa ja takkaaleikkaamisetki onnistu iliman mittään ylimääräsiä pyörähtelyjä! Tuli niin onnistujaviilinki tuon ratan jäläkeen! Taisin jopa itekseni hymmyillä ja naureskella ku Sari kysy, että mitä nää oikeen naurat. Täsä maailmasa ehtii takkuulla itkiä ja surkutella. Sillon ku on kivvaa, nii pittää aiva ehottomasti hymmyillä, nauraa ja NAUTTIA! Se o Hirmuje motto!

Poppiksen tokkoiluisa on pietty hauskaa ilima mittään sen suurempia suunnitelmia. Poppis on muun muasa hyppiny akihyppyjä ja menny putkia ja pussia tokokapula suusa, että sen kapulaotteeseen tulis jämäkkyyttä - ja vitsi, että se tykkää tuollasesta hauskanpijosta. Metallinouto on alakanu taas pelittää, ku siihenki on haettu lissää intua. En ota metallia nyt ollenkaan liikkeenomasesti vaa annan Popsun karata kapulalle ja palakkaan kangaspäällysteiselä kongi-lelulla, joka on mun uus salane ase Popsun palakkaamisesa. 

Ruutua otettii kans tiistaina, Hipan akien jäläkeen. Hirviästi oli häiriötä (iha vieresä akiesteitä yms.), mutta Poppis löysi ku löysiki ruutuun. Jätin ruutureenin yhteen toistoon ku tuo eka lähetys onnistu nii täyvellisesti. Hain sitte Hippiksenki vielä autosta, ja otin sillekki ruuvun (lähetys vähä lähempää ku Popsulla). Tällä kertaa Hippis jätti ruutumerkit rauhaan ja paineli määrätietosesti ruutuun. Hyvä, hyvä Bomberos ja Hiberos!

Diin keinukammo vaikuttaa iha täysin kaonneen! Sen takia on tullu mieleen, kokkeilisinko keinua taas Poppiksellekki. Keinuha o Poppikselle aiva täys kammotus. Tekis mieli yrittää saaha Popsu voittammaan keinukammosa, vaikka meilä ei akisa mittään kisatavotteita ookkaa.

Tästä etteenpäinki jatkettaan HIRMUse hyvällä viiliksellä!

Tännään taas akia, hu tokokoutsaukset - ja toivottavasti rehevattaan myös Eppulia ja Jattusta - la Pohojosen Pelekien saunailta ja su ohojatut tokot.

PS. Niille, joita oulun murre ahistaa, mulla on helepottavvaa tietua: oon hokannu, että oulun puhumine o palijo helepompaa ku kirijottamine, jote jatkosa taijan kirijottaa plokijuttuni taas sillä ylleiskielellä.

Hirmuje motto: Ku on kivvaa, nii pittää muistaa hymmyillä, myhhäillä, nauraa ja NAUTTIA!

Synttärisankaritar tunnetaan myös seuraavilla nimillä:

Hicham el Guerrouj, Hibiscus, Hibero, Hippis-(Höppis), His(h)tamiini, Hima-tyttö, Hiddami, Huddami, Hippitiitinen, Hippiäinen, Hip, Hippa Hii Hipsuvarvas, Himis, Hipsu, Hisha(mi), Metku, Hipatin, Hirbu, Hippamacher, Ipa, Ima(y-ö), Ia, Girl from Ibanema, Queen-Hippa, Hishmanni.

Hishamii, hishamii,

Hii-ii-ii-ii-hishahamiii.

Himu, himu, hiiimu Hishahamiii...

(lauletaan Sakura, sakura kaikkialla kirsikkaa -japanilaisen kansanlaulun sävelellä).

Vauva-Hippiäinen

Kuulenko jo lahjapapereiden rapinaa...?

Haistanko jo synttärikakun huumaavan tuoksun?  

Hippis ja kotiväki toivottavat mukavaa synttäripäivää myös Hippiksen sisaruksille!  

Nyt alkoi lyyti kirjoittaa! Pumba heitti minulle haasteen. Ideana on täydentää muutamia minuun liittyviä lauseita. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että tuo ihmisblogisihteerikkö voi häipyä hetkeksi takavasemmalle. Tätä rumbaa pyöritän ja hyöritän nyt minä: Hippa Hii Hipsuvarvas!

Minun lauseeni, jotka liittyvät minuun ja jotka olen omin tassuin raapustanut:

1. Rakastan ylikaiken... Itseäni!!! Queen-Hippa is in da house! Joku yliviisas ihmiseläin on sanonut, että ensin pitää rakastaa itseään, vasta sen jälkeen voi rakastaa muita. Jos siis enää jaksaa vaivautua. Tai ei oo parempaakaan tekemistä.

2. Mä en yhtään tykkää... kynsien leikkaamisesta. Annan kyllä kiltisti äipän sohia saksillaan kynteni lyhyiksi, koska tiedän saavani makupaloja sen jälkeen. Mutta en mä niin hirveesti siitä hommasta tykkää. Jos saisin päättää, niin olisin pitkäkyntinen pantteri, jonka kynnet ei ois saksia nähneetkään.   

3. Mä tykkään tosi paljon... Tää oli helppo: Tykkään hirmusti repimis- ja saalisleikeistä!

4. Mä oon hieman mustis aina välillä... jos toi Poppanen unohtaa arvonsa (alimmista alin) ja valtaa mun sänkyni!

5. Mä rakastan... IHMISIÄ! Erityisesti pikkuihmiset on mun sydäntäni lähellä <3

6. Mun mielestä on... hauskaa herätä jokaiseen päivään. Mä elän niinku sillä periaatteella, että tydei is tö fööst dei of joor laif!

7. Mun lempilelu on... Poppasta retuutan mielelläni, samoin lambia ja motivointipatukkaa.

Haastan mukaan täydentämään koiramaisia lauseita: Diva-belgin, Kapu-göötin, Elmo-göötin, Ruttunen-ranskiksen ja Ringo-sakun. Jos innostutte ja ehditte, niin ei kun täydentämään lauseita!

Hippa - hymyn tuoja, rohkea rokansyöjä, kultainen kainaloinen - täyttää huomenna kolme vuotta!

Koska kyseessä on Hippa, on pakko laittaa yksi egoilukuvakin ;oD

Lämpöiset synttärionnittelut rakkaalle Hippitiitisellemme!

Paljon onnea myös Hipan systereille ja veljelle!

Syys synkkä saapui, kesä kaunis kaikkosi...

Hippa on joutunut syksyn tullen visaisen tilanteen eteen: Mitä syödä metsälenkeillä, kun mustikoita ei enää ole? Onneksi puolukoita sentään löytyy gööttisen matkaevääksi!

Nuusku ja Poppanen eivät kirpeisiin puolukoihin päin vilkaisekaan, mutta Hipalle ne maistuvat. Kuten myös kepit, lehdet, juuret jne. jne. jne.  ;o)

Eräretkeilijättären makoisa matkaeväs

"Ruokapöydän" tarjontaa tutkailemassa...

Nuusku erehtyy puolukoiden lähelle, mutta tajuaa nopeasti virheensä ja pakenee paikalta.

Kirpeitä marjoja popsitaan välillä hampaat irvessä, mutta kirpeyskään ei haittaa, kun on nälkä!

Ai että on hyvää!

Hippa: "Tämä puolukkametsä on tästä päivästä eteenpäin MINUN omaisuuttani. Hallitsen metsää despootin ottein, joten tänne on turha yrittää!!!"

Hippa was here before Kilroy!

Hirmut ovat viettäneet hellepäiviä sängyn alla, pöydän alla ja pihalle kaivamassaan vilpoisassa kuopassa. Tiistai-iltana kävimme tokoilemassa - ja totesimme, ettei näin kuumalla jaksa treenata. Mukana hikiharkoissa oli kolme belgiä (Poppanen, Jade ja Rulla) sekä Jamas-leonbergi ja Bella-lappari.

Tokoilun jälkeen kävimme Ellun ja Jaden kanssa hallilla agiliitämässä. Jade ja Poppanen innostuivat agilitystä, vaikka tokoiluun ei intoa ollutkaan riittänyt.

Tänään suuntasimme Hirmujen kanssa tassut ja jalat kohti rantaa. Kesken leppoisan uiskentelun koimme kauhunhetkiä: HIPAN KORVA KATOSI!

Hippa pohti pitkään, kastelisiko turkkinsa.

Ei kun sekaan vaan!

Etsintäkuulutus: "Yksi pieni harmaa göötinkorva kateissa!!! Korvan palauttajalle luvassa löytöpalkkio!"

Ravistelun jälkeen korva onneksi löytyi - ja Hirmujen valtakunnassa on taas kaikki hyvin :)

Hipan hukatessa ja löytäessä korvansa Nuusku ja Poppanen leikkivät kepillä.

Vihdoin myös Suuri Metsästäjä pääsi saaliin eli kepin kimppuun. Mustaturkit väistykööt!

Suuri Metsästäjä löysi piilopaikan, jonne se siirtyi juhlimaan saalistaan. Hetken blogisihteeri ehti jo pelätä hukanneensa koko koiran yhden göötinkorvan sijasta! Onneksi Hipan kuitenkin juuri ja juuri näki sen ollessa maastoutuneena "loistavassa" piilopaikassaan  ;-)   

Aloitetaan totuuden hetkistä ennen kuin siirrytään rentoutumaan höpötysosastolle. Kävimme lauantaina Hipan kanssa näytelmäreissun jälkeen vielä tokotreeneissä. Treenit pidettiin tällä kertaa ulkokentällä. Liekö se vaikuttanut vai päivän näytelmäreissu, mutta tuntui ettei Hipsuvarpaan seuraamisesta tahtonut tulla mitään.

Kesken täyskäännöksen neiti lähti esimerkiksi moikkaamaan viiden metrin päässä treenaillutta Otso-gööttiä. Välillä taas katseltiin muita samassa ryhmässä treenaavia koirakoita tai ihmeteltiin taivaalla lentäviä lintuja - ja pitipä yhdessä vaiheessa pötkähtää ja alkaa mutustella keppiäkin.

Taitaa olla viisainta vielä haudata kisahaaveet ja yrittää saada liikkeisiin (varsinkin seuraamiseen ja jääviin) lisää varmuutta sekä koiralle että emännälle.

Eilen olin aamulla seuraamassa Kassin tokokoetta. Sen jälkeen kävimme Hipan kanssa lenkillä koirakamumme Mytty-glennin ja Mytyn omistajan Niinan kanssa (lenkkikuvia tulee jossain vaiheessa HIRMUihin) Illalla oli tarkoitus mennä belgitokoon, mutta treenivuoro olikin peruttu. Treenasimme sitten itseksemme. Nyt seuraaminen sujui onneksi lauantaita paremmin. Otin paljon käännöksiä ja palkkasin motskarilla ja makupaloilla.

Mihinkään "tokomasennukseen" emme vajoa, vaan treenaamista jatketaan entistä motivoituneempina. Eiköhän me jossain vaiheessa sinne kokeisiinkin ehditä.

__________________________________________________________________

Höpötysosaston jutut liittyvät Hipan talvikauden lumikiitäjä -treeneihin. Olemme kateellisina seuranneet Jaxonville L -pentujen talvisia lumiliito- ja -kiitokuvia (etu- ja takajalat suorina liidetään pitkin lumen pintaa). Puolustaaksemme K-pentujen kunniaa aloitimme Hipan kanssa tiukat treenit ;-) Tässäpä Hipan talvikauden treenien satoa. Treenejä jatketaan kesäkaudella.

MATKANI LUMIKIITURIKSI

- HIPAN TARINA

Ennen treenejä on tietysti hyvä verrytellä hetken aikaa ja lämmitellä lihakset kiitokuntoon.

Sitten venytellään... Tässä vuorossa masu- ja kylkilihakset.

Jalkalihaksia ei voi koskaan venytellä liikaa (alla olevat kaksi kuvaa).

Venytyksissä voi hyödyntää myös jumppaparia. Jalat paria vasten ja kunnon venytys, joka tuntuu syvissä lihaksissa asti.

Sitten voidaankin aloittaa varsinaiset lumikiitoharjoitukset.

Hippa: "Äippä, en mä osaa! Näinkö?!"

Blogisihteeri: "Ei noin, venytä myös niitä etujalkojasi eteenpäin lumen suuntaisesti!"

Alla jo melko hyviä kiituriliitoja (tämä on jälleen kerran blogisihteerin puolueeton mielipide =D ) Vielä ei olla ihan L-pentujen kiitoliidoissa, mutta odottakaapa vaan ensi talvea  ;-)

Kovien treenien jälkeen lihakset on syytä verrytellä huolellisesti. Myös rentoutuminen on kovien treenien välillä tärkeää. Varsinkin verryttelyn ja rentoutumisen jalo taito on Hipalla hyvin hallussa, kuten alla olevista kuvista näkyy.

Mielikuvaharjoitukset menossa... Kesäkauden kiituritreenejä odotellessa...

HIRMUT-blogin koirakolmikko ja blogisihteeri toivottavat:

Sopivasti vappuhöpötyksiä ja muutenkin kivaa kevättä!

Viimeisiä talvikuvia heitetään kehiin ennen kuin HIRMUT-blogissa siirrytään keväisempiin ja pian jo kesäisempiin otoksiin.

Sain maaliskuussa ikuistettua  Suuren Metsästäjän Tärkeässä Työssään. Siis jäljestämässä riistaa... tai jotain muuta...

"Hmmm... mitäs tuolla on. Tätä pitää tutkia tarkemmin..."

"Tästä on varmasti mennyt hirvi! Joku iso eläin joka tapauksessa. Biisoni!!"

"Ei, kyllä tästä on sittenkin juossut poro."

"Vai onko se sittenkin pikkuinen rusakko?"

"Ihan selevä mettäpeura!! Puruluusta vetoa, että tästä on mennyt mettäpeura!!" (Blogisihteerin huomatus. Hippa esittää tässä ihanteellisen jäljestysasennon. Vasen etujalka on juuri oikealla tavalla koholla ja koiran ilme keskittynyt.)

No, löytyikö hirvi, poro vai rusakko? Vai kenties biisoni? Millaisen mahtavan saaliin Suuri Metsästäjä löysi?

MITÄHÄN

JÄLJEN

PÄÄSTÄ

LÖYTYI?

JÄNNITYS

TIIVISTYY

TIIVISTYMISTÄÄN...

Suuri Metsästäjä ja jäljen päästä löytynyt "saalis", josta yleensä käytetään nimitystä keppi. (Jälleen kerran blogisihteerin huomautuksessa on vähättelyn makua ja huomaa, ettei blogisihteeri ymmärrä Koirien elämän kohokohtien päälle.) 

Suuren Metsästäjän mielestä saalis maistuu aina yhtä makealle :)

HIRMUT-blogiin on tulossa lähipäivinä juttua ihan OIKEASTAKIN jäljestyksestä. Eilen Poppanen oli siskojensa ja äippänsä kanssa Jäälissä treenaamassa esineruutua ja pk-jälkeä. Diva-sisko ei päässyt mukaan, joten lähetämme hänelle HIRMUsti terkkuja!

Miten selviää göötti pääsiäishuumassa?

Kuinka käy pääsiäistipulle Hipan käsittelyssä?

(Pajun)KISSAN ja (Hippa)-KOIRAN taistelu - onko eloonjääneitä?

Vuorossa on Hirmut-blogin pääsiäissekoilujen huikaiseva päätösosa!

__________________________________________________________________

Hipan pääsiäisviikko alkoi leppoisissa merkeissä: maanantaina Hippa pääsi lempiystävänsä osteopaatti-Matin käsittelyyn. Kun Hipalla oli pentuna ontumista, käytin Hippaa Matin vastaanotolla pari kertaa kuukaudessa. Nyt Hippa visiteeraa osteopaatin luona kerran kuussa tai kahdessa. 

Kun hurautamme Matin pihaan ja päästän Hipan autosta, se viipottaa heti vastaanottotilan oven taakse. Hipan riemu on valtaisa, kun Matti tulee paikalle! Sitten Hippa jo oma-aloitteisesti lösähtääkin Matin jalkoihin, selkä Mattiin päin. Minä istuskelen tai seisoskelen osteopatiakäsittelyn ajan sivummalla, koska Hippaa ei tarvitse pitää hihnassa tms. Se nautiskelee hieronnasta silmät kiinni  :)

Tiistaina ja keskiviikkona kävimme oman perheen koirien kanssa "ottamassa aurinkoa" Annalankankaan metsässä. Tänään olemme menossa Hipan kanssa iltalenkille gööttiporukalla.

Myös Nuusku ja Poppanen pääsevät omien koirakamujensa kanssa pääsiäislenkeille: Nuusku näkee lauantaina vanhan ystävänsä Heta-aussin sekä jälkikasvuaan (belgi-labbismixit Remo ja Tini). Poppanen lenkkeili tänään aamulla Ringo-sakun kanssa ja perjantaina on vuorossa lenkki sukulaisseurassa (Poppasen kolme siskoa ja äippä). HIRMUsti lenkkeilyä siis luvassa!

Hippa ottaa aurinkoa tiistain metsälenkillä.

____________________________________________________________________________________________

Pelkkää leppoisaa oleskelua Hipan pääsiäiseen ei kuitenkaan kuulu. Pihallamme on jo käyty parikin tiukkaa pääsiäiseen liittyvää taistelua. Alla olevissa kuvissa ensimmäisen taistelun osapuolet: lady domina Hippa ja pääsiäistipu.

Blogisihteerillä välähti: hänhän voisi ottaa Hipasta ja pääsiäistipusta suloisia kuvia blogiinsa! Siispä koira komennettiin pihalle maahan ja sen kirsun eteen laitettiin tipu.

"Mitä mun pitäisi muka tehdä?! Koskea tuota suloisesti kirsullaniko - älä unta näe! Minähän en tällaiseen pääsiäishöpötykseen jonkun pienen keltaisen tekolinnun takia rupea! Äläkä yritä kaivaa taskustasi niitä makupaloja, mua ei saa MILLÄÄN houkuteltua mukaan tähän hoopoiluun!"

Ei saatu Hipasta ja tipusta söpöjä kuvia, ei sitten millään. Alla olevissa kahdessa kuvassa tipu Hipan käsittelyssä.

Tipun ja göötin kohtaaminen päättyi göötin voittoon. Göötti has left the building! Hävinnyt osapuoli jäi virumaan taistelutantereelle.

___________________________________________________________________________________________

Toiveikkaana blogisihteeri siirtyi kuvaamaan pihalla olevia pajunoksia; ehkä niistä saisi kauniita pääsiäisaiheisia kuvia blogiin. Mutta ei, vampyyrimainen KOIRA siirtyi vaanimaan pajunKISSOJAkin! 

KOIRA päätti käyttää pajunKISSOIHIN samaa hyväksi havaittua taistelutekniikkaa kuin pääsiäistipuun. Reipas puruote pajunoksista, niin että ne tietävät olevansa KOIRAN alueella! (kaksi yllä olevaa kuvaa)

Kun arvojärjestys oli selvitetty, ystävyys kuitenkin lopulta löytyi pajunKISSOJEN ja KOIRAN välillä (ks. alla oleva kuvasarja)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

....jotka hämmästyttää...

kummastuttaa pientä kulkijaa :)  _____________________________________

Vauhdikkaan vallatonta ja pajunkissojen pehmoista pääsiäistä!

Toivottaa team HIRMUiset

Tasan eivät käy onnen lahjat: Hippa ei pääse vielä huomennakaan tokotreeneihin juoksunsa takia. Poppanen sen sijaan vain mennä porskuttaa: Tänään leikittiin Jade-belgin kanssa, huomenaamulla leikitään siskojen (Sysisalaman Diiva, Diorina ja Donitsi) ja äipän (Taikurin Ultima Thule) kanssa. Sitten vielä mennään tokotreeneihin - ryhmään, jossa oikeasti treenaa hänen arvonsa Hippa.

EIIIIIII! MÄ EN KESTÄ! SE HÄSLÄÄVÄ POSSUKO ( = POPPANEN) VIE MUN TREENIPAIKKANI VIELÄ HUOMENNAKIN?!!

MÄKÖ EN TOSIAAN PÄÄSE HUOMENNA MUKAAN, VAIKKA KUINKA SÖPÖSTI TUIJOTTAISIN?! NO, ANNA EDES LOHDUTUKSEKSI PARI MAKUPALAA, JOOKO? LIHAPULLAT KÄY HYVIN :) PALVILIHAKIN MENEE, MUTTA VAAN JUST JA JUST...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

T. team H I R M U T