Vuoden viimeiset jälkiharkat pidettiin viikko sitten. Lunta alkoi sadella harkkojen alussa, mutta saimme kuin saimmekin jäljet ajettua. Poppasen kanssa pähkäiltiin janalähtöjä. Hoksasin uuden ja toimivan tyylin lähetykseen: janalle suoraan vauhdista, ilman suuntaamista. Tällä tyylillä jatketaan keväällä!  Harkkojen jälkeen juotiin Donin ja Divan valiokahvit Moilasilla. Lahjuksiakin jaettiin... Poppis tahtoo kiittää Saria uudesta ruokakupistaan. Tyylikäs belgipossunpinkki ruokakuppi meiltä vielä puuttuikin!  Kiitos Karolle, Sisille, Penalle ja Sarille kaikista tämän vuoden jälkiharkoista. Hyvä seura, hyvä ruoka = parempi mieli!  

Vuoden viimeiset Active Dogin agilityt on myös liidelty. Välillä käy mielessä, että meidän kannattaisi Hipan kanssa lopettaa agility, koska olen niin kömpelö tämän selkäni kanssa. Harkkojen jälkeen olen päivän tai parin ajan jäykkä "robottikävelijä", eikä selkä meinaa taipua mihinkään suuntaan. Kun agiharkoissa tulee onnistumisia, selkävaiva häipyy kuitenkin heti ajatuksissa taka-alalle.  Ei me olla agia pois heittämässä... Jatkamme liitelyitämme, koska meillä on agiharkoissa niin älyttömän hauskaa!  

KAS:n kauden viimeiset TOKO-harkat ovat ensi sunnuntaina. Kävimme tänäänkin Poppasen kanssa hallilla tokoilemassa, vaikka tiesin, etteivät treenikamut ole tulossa paikalle - pakkasta kun oli -16.  Oli kerrankin aivan armoton treenifiilis, joten hallille mentiin purevasta pakkasesta huolimatta. Kannatti mennä...! Poppis oli mahtivireessä. Harkkojen aluksi otimme luoksaria takapalkalla. Takapalkkana ollut kongi sai Poppasen innostumaan, ja belgineitosella oli liikaa vauhtia. Vauhtiin nähden pysähdykset olivat täpäköitä, joten ei voi valittaa. En usko, että vauhtia tulee olemaan kokeessa noin paljon. Ruutu on yksi Poppasen suosikeista - ja minunkin - koska siinä ei ole ongelmia.  Ruudun jälkeen harjoiteltiin vähän merkkiä, hyppynoutoa, seuraamista ja kaukoja. Kolmessa ensin mainitussa Poppanen kävi ylikierroksilla, mutta ei kuitenkaan äännellyt, joten keskityin vain nauttimaan siitä, että Poppanen teki kaiken niin täysillä. Kiva kun koiralla on kivaa!  Kaukoissa teimme ekaa kertaa s-m- ja m-s-vaihdot pitkällä matkalla (n. 15 m). Ne onnistuivat heti, joten en uskaltanut ottaa niitä toiseen kertaa.  Loppuun vielä tunnaria (vieraat kapulat kasassa, oma yksinään kasan takana), ja kun sekin sujui ongelmitta, kiirehdimme äkkiä pois hallilta. Lähdimme niin kiireessä, että lukitsin vahingossa avainnippuni hallin sisälle.  

Jotain treenilöitä on vielä luvassa tämän vuoden puolella, mutta joulun aikaan on tarkoitus hetken aikaa hengähtää. Olen haalinut kevätkaudelle liikaa treenejä - esimerkiksi TOKO-harkkoja taitaa keväällä olla 3 krt/vko - joten hengähdystauko on tosiaankin tarpeen ennen kevään koitoksia.  Loppuun vielä kuvatunnelmointia viime viikolta...

  

Talvisena iltapäivänä Kasinolla...

 

on odottavan jännittynyt tunnelma.

   

 Ehtiikö tulla jo ilta ja pimeää...

    

ennen kuin makkarat kypsyvät...?!

  

  

Hippa on istahtanut kivelle ja näyttää sattumalta hyvin kuvaukselliselta...

  

vai onko kyse sittenkään sattumasta...? Onko Hippa vain laskelmoiva linssilude, joka makkaraa tai muita makupaloja nähdessään alkaa taktisesti poseerata kuvaajalle, koska se tietää, että sillä tavalla makupaloja varmasti irtoaa?! Enkeli  vai demonitar , päättäkää te... Hipalle kumpikin vaihtoehto käy paremmin kuin hyvin, koska molemmista saa palkaksi makkaraa!

   

   

kolomio- vai neliötraama?

 

Hirmuinen kaksikko hetki ennen hepulia...

  

... vai odottaako Hirmuinen nelikko sittenkin vain blogisihteerikkö-kuvaajaa, jonka takia paluureissu ei taaskaan suju tarpeeksi sukkelasti?

  

   

Sunnuntai-iltapäivä Kasinolla...

  

kului mukavissa ja makoisissa merkeissä, joten sinne mennään taatusti toistekin!

 

OSSAA SE LIITÄÄ!

Hippa oli maanantain agilityharjoituksissa koira paikallaan. Hii pinkoi sen minkä tappijaloistaan pääsi ja irtosi mahtavasti!  Harjoittelimme kymmenen esteen rataa, jossa oli muutama irtoamiskohta, tiukkoja haltuunottoja ja takaaleikkaamista - jopa takaaleikkaamiset menivät kerrankin sujuvasti, ilman töksähtelyjä. Pujottelussakin oli mukavasti vauhtia - tuntuu, että siinä on pitkästä aikaa päästy eteenpäin. Kontakteista syynin alla olivat A ja keinu. 

        

OSSAA SE JUOSTA!

Poppikone puksutti - tutusti ja takuuvarmasti - tiistain Opkyn harkoissa ylikierroksilla. Esineruudusta oli tarkoitus haetuttaa motivointihengessä vain yksi esine, mutta Poppiksella oli niin paljon virtaa, etten viitsinyt olla ilonpilaaja, vaan haetutin sillä kaikki kolme esinettä. Hyvin löytyi ja ruudussa spurttailu maistui Poppikselle.

Valitettavasti sama vauhtihurjastelu jatkui myös jäljellä.  Meillä ei ole ikinä ennen mennyt jälki yhtä persiilleen - mutta enpä jaksa sitä murehtia, koska hauskaa oli kuitenkin. Ja jäipähän nyt ainakin seuraavaksi kerraksi jotain ( = paljon!) parannettavaa.  Jaana tallasi meille M-kirjaimen muotoisen radan. Poppanen pysyi jäljellä, mutta liian kovan jäljestysvauhdin takia kaksi keppiä jäi metsään. Maasto oli suoraan sanottuna veemäinen: kaatuneita puunrunkoja ja risuja, joiden yli kompuroin liinannokassa. Maaston takia tuli sellainen fiilis, että jäljen halusi saada nopeasti pois alta. Siispä hölkkäsin Poppasen perässä kuin raivopäinen.  Jaana peesasi jäljen, eikä pysynyt perässämme, kun me tytöt pistettiin risukossa juoksuksi. Pääasia on olla ekana maalissa - ei niistä kepeistä niin väliä.   

         

OSSAA SE MENNÄ RUUTUUN JA/TAI HAJOTTAA RUUDUN ATOMEIKSI!

JA OSSAA NE BEAGLET OLLA IHANIA!!!!

Tämä päivä alkoi mukavasti: Pääsin vihdoin rapsuttelemaan kahta ihanaa beagleherraa, Rapea ja sen poikaa Konstaa.  Beagleissä vaan on sitä jotain! Päivä jatkui yhtä mukavana kuin alkoikin: illalla tokoilimme parkkiksella viidentoista koirakon voimin. Mukana oli joitakin uusiakin koirakoita, mikä on tosi jees. Saadaan kunnon häiriöharkat. Näistä toksuista jäi älyttömän hyvä mieli.  Kumpikin koira teki töitä täysillä ja Poppasen kanssa murheenkryyniliikkeetkin pelittivät. JIHAA!

Poppasen kanssa aloitettiin paikallaololla. Otimme ne evl:n tyyliin käskytettynä. Maahanmeno jees, samoin paikallaolo. Istumaan käskytettäessä Poppis reagoi Sarin käskyyn, joten teimme muutaman toiston niin, että palkkasin Poppasta rauhallisesti paikallaolosta, enkä edes pyytänyt sitä istumaan.

Sen jälkeen harjoiteltiin henkilöryhmää. Ajoittain Poppanen olisi voinut pitää paremmin kontaktia, mutta toisaalta se seurasi koko ajan oikealla paikalla, joten en viitsinyt nipottaa kontaktista. Sitten Poppis autoon ja Hippis kentälle!

Hipan kanssa harjoittelimme noutoa, joka oli hippamaiseen tyyliin vauhdikas ja riehakas.

Ruutu onnistui ekalla kerralla hyvin, mutta kun päätin ottaa ruudun toiseen kertaan, alkoi gööttimäinen sooloilu. Hippa juoksi ruutuun hau hau haukkuen ja repi ruudun reunanauhan mukaansa. Reunamerkkeinä olleet kartiot kaatuivat, kun Hishami purki ruudun atomeiksi.  Hipan tempauksille ei voi kuin nauraa. Ehkä se ei tee kaikkia liikkeitä tarpeeksi pikkutarkasti, mutta ainakaan Hipan kanssa tokoileminen ei ole koskaan tylsää!  

Tunnari, illan ilonaihe, onnistui täydellisesti sekä Hipalla että Poppasella. Tein kummankin kanssa tunnarin yhteen kertaan. Poppaselle sanoin ensin tunnari-käskyn liian hiljaisella äänellä, ja käsky piti toistaa, mutta on pääasia, että oma kapula löytyi.

Poppasen kanssa harjoittelin vielä lopuksi kaukoja (seiso-maa, maa-seiso), liikkeestä istumista ja ruutua. Ruutuun lähetyksessä Poppanen kiinnostui vieressä haukkuvasta Luru-belgistä, ja ehdin jo säikähtää, että Poppis lähtee lapasesta. Komensin Poppasen maahan, ja se totteli heti! Palkkasin kongin repimisellä. Olemme kesän aikana harjoitelleet tämän tyyppisiä tilanteita, koska ne ovat terävääkin terävämmälle Poppikselle vaikeita. Upijaa, mahtavvaa, että urakointi on kannattanut!  

      

   

JUOSTESA...

    

PUKKAA HIKIÄ!

 

EDIT. Lisään vielä tähän samaan postaukseen onnittelut seuramme (Oulun Seudun KAS) taitaville tokojoukkueille. KAS osallistui SM-kisoihin kahdella joukkueella.  

Näistä KAS 2 -joukkue voitti lauantaina Kangasalla TOKO:n SM-KULTAA!!!!!!

Sylintäydeltä onnea Päivi & borcol Pihka, Katja S. & borcol Ruska, Katja M. & suusna Hemmo, Heidi & kropai Kapseli sekä Pipa & silnou Hellevi!       

TOKO:n yksilökisassa Päivi Lamminen ja Pihka sijoittuivat upeasti neljänsiksi! Paljon onnea taitavalle TOKO-koirakolle!

  

Pk-jälki

Eilen oltiin Saaran ja Judo-belgin kanssa jäljellä. Edellisellä yhteisellä reissullamme mukava kesäpäivä vaihtui yhtäkkiä vesisateeksi, ja samoin kävi nytkin. Emme ilmeisesti ole Pekka Poudan suosiossa?  Sadekuurojen lisäksi saatiin kuunnella ukkosenjylinää. Keli oli sateesta huolimatta kuuma ja nihkeä, ei siis mikään ihanteellinen jäljestyssää. Kaikenlaisia ötököitäkin metsässä pörräsi. Kotona huomasin, että Poppis-raasulla oli paarmojen (?) puremia kuonossa ja yksi jopa suun sisäpuolella.  Häiriöt eivät kuitenkaan vaikuttaneet belggarikaksikon työntekoon. Hienoa Judoka ja Poppikone!  

Jälkien tekovaiheessa ei vielä ukkostanut, mutta tunnin päästä siitä salamat jo räsähtelivät. Sen verran pelotti, että ajoimme autot metsäpolulle ihan jälkien viereen. Ei tehnyt mieli kävellä ukkoskelillä ulkona yhtään enempää kuin oli pakko. Jälkien ajamisen jälkeen totesimme, että metsässä ei saa autoja käännettyä, joten jatkoimme polkua suoraan, ja tulimme metsästä pois kuntopolun kautta. Onneksi lenkkeilijöitä ei ollut liikkeellä. Muuten tempauksemme olisi päätynyt paikallislehden yleisönosastolle.  

Poppanen yllätti eilisissä harkoissa - tapansa mukaan - sekä negatiivisesti että positiivisesti. Aloitetaan suomalaiseen tapaan niistä negatiivisista asioista... Takajälki oli päivän sana!  Poppis otti takajäljen kummallakin jäljellä (ensin lyhyt janalähetysharjoitus ja sitten pidempi jälkiharjoitus). Ei auta tamppaukset, eikä se, että Poppasen antaa jäljestää takajäljen loppuun. Se ei kertakaikkiaan hoksaa hommaa. Se ei myöskään näytä kokevan ahaa-elämystä tai pettymystä, kun jälki yllättäen loppuu.  

Lisäksi Poppanen on ihmeissään, kun lähetän sen takajäljen ottamisen jälkeen janalta uudestaan. Se etenee janaa paljon hitaammin kuin ekalla lähetyksellä, melkein mateluvauhtia. Eilen vaikutti hetken aikaa pahasti jopa siltä, että Poppis saattaisi lähteä uudestaan takajäljelle, vaikka oli hetkeä aiemmin sen jo ajanut?!  Karo, Sari, Sisi A U T T A K K E E   M E I T Ä,   A U T T A K K E E!

Poppasella voisi toimia sekin, että ottaisin sen heti pois takajäljeltä, enkä antaisi ajaa jälkeä väärinpäin? En usko, että Poppis paineistuisi siitä, koska se ei näytä nytkään noteeraavan minun sekoilujani. Luulee vissiin, että kaikenlainen ohjaajan aiheuttama häiriö kuuluu asiaan?  Hoksausharjoituksina voitaisiin edelleen tehdä janalähetyksiä näytöllä. 

Vinkumisten jälkeen on positiivisten asioiden vuoro. Niitäkin harkoissa onneksi riitti.  Olen niiiiiiiin iloinen, kun Poppanen pystyi toimimaan, vaikka ukkosti. Pari kertaa, kun jyrähti oikein kunnolla, Poppis tuli lähelleni, mutta jäljen se ajoi tuttuun ja varmaan tyyliinsä. Sekin tuntuu hyvältä, että Poppis turvaa paineistuessaan/pelätessään minuun, eikä yritä paeta paikalta. Paljon on päästy Poppiksen kanssa eteenpäin...! Minusta meidän suhteemme on parantunut (Poppanen luottaa minuun enemmän), kun olen yrittänyt johdonmukaistaa palkkaamistyyliäni ja käytän vain "poppismaisia" pakotteita. Poppanen on niin erilainen tapaus kuin Nuusku ja Hippa - tämän asian tajuamiseen minulta meni kolme vuotta.  Kisoihin meillä ei ole kiire, eteenpäin mennään hyväksi havaittuun "pamupoppistahtiin".

Monenlaista koiramaista menoa on taas suunnitelmissa... Huomenna mennään Kemiin näytelmiin - jos en sitten sairastu ennen sitä yrjötautiin, joka on käynyt koko lähipiirin läpi. Tiistaina mennään Opkyn epis-tottiskokeeseen totuttelemaan laukauksiin ja sen jälkeen Kassin hallille agiliitelemään. Keskiviikkona on Opkyn metsätreenit (esineruutu ja jälki). Viikon päästä näytelmäturneemme jatkuu, kun on Oulun KV-viikonloppu.

 

Ystävämme Rouva Pullukka

Touko- kesäkuun vaiheesta asti olemme seuranneet joka yö Rouva Pullukan edesottamuksia. Nyt tekin pääsette tutustumaan tähän suloiseen pikku siiliin.  Olen aina ollut yökyöpeli, mutta Rouva Pullukan myötä vuorokausirytmini on kääntynyt aivan päälaelleen. Ihmisten lisäksi meillä tököttävät jo koiratkin kirsut kiinni ikkunassa - niin jännä Rouva Pullukan ja sen ystävien tekemisiä on seurata. Telkkariakaan ei ehdi enää tollottaa, kun seuraamme joka ilta ja yö Rouva Pullukan, Matamin ja Purjeen elämää.  

Matamista ja Purjeesta en ole saanut räpsittyä kuvia, koska ne käyvät ruokintalautasella vain keskellä yötä, jolloin on liian pimeää kuvata. Linssilude Rouva Pullukka on ahne pikku possu ja se käy ruokakupilla pitkin yötä - vielä viimeisen kerran aamuviideltä.  

   

   

   

 

          

Oivalluksia liittyy maanantain tokoiluihin ja vuorikiipeily tiistain jälkiharkkoihin. Elämyksiä ja kokemuksia on siis tarttunut tassuun.

Tokoilemassa oli peräti 12 koirakkoa - eli häiriötä riitti - ja sen huomasi Poppasesta. Belgittären pää kääntyili treenien alkuvaiheessa sinne sun tänne. Tahkoamisen jälkeen sain Poppasen kuulolle. Seuraaminen (käännökset), liikkeestä istuminen, metalli- ja ohjattu nouto sekä lyhyet paikallaolot (istuen ja maaten) tehtiin hyvällä fiiliksellä.

Kaukokäskyjen kohdalle olin kirjoittanut treeniohjelmalapulle häiriötreeni - ja sitä saa mitä tilaa.  Poppanen meni liikkeen alussa nopeasti maahan, mutta siihen onnistumiset sitten jäivätkin. Poppanen haisteli kuono pitkällä ilmaa ja oli omissa maailmoissaan. Poppasesta tulee tuollainen vain silloin, kun paikalle tulee kesken treenien joku Poppasen siskoista tai Poppasen äippä. Ja sinne kentän toiseen laitaanhan Poppasen systerit ja äippä olivatkin juuri tulleet. Sinnillä väkersimme kuitenkin kaukot läpi.

Sen verran Poppasen haahuilu ärsytti, että tokoilin sen kanssa vielä hetken kotonakin. Nyt Poppis oli hyvässä vireessä. Hoksasin, ettemme ole Poppasen kanssa ehtineet viime aikoina tokoilla kahdestaan kotona. Kuitenkin juuri se olisi Poppaselle tärkeää, että saisimme rauhassa hioa joitakin keskittymistä vaativia liikkeitä.

 

Tiistaina kävimme metsässä (jälkeä ja esineruutua) Sisin, Karon, Sari H:n ja Saaran kanssa. Olipa erilaiset ja varsin elämykselliset metsätreenit!  

Esineruutu oli kinkkinen: pohja pelkkää hiekkaa lukuunottamatta ruudun takaosaa, missä oli viiden metrin kaistale kuivaa jäkäläkangasta ja muutama kitukasvuinen puu. Kaksi ekaa esinettä Poppanen löysi heti, mutta kolmas esine, muovinen kampa, teetti töitä. Kampa oli ruudun oikeassa takanurkassa ja tuuli vei kamman hajua poispäin ruudusta. Lähetin Poppasta monta kertaa viimeiselle esineelle. Poppanen oli sitä mieltä, että koko ruutu on jo käyty läpi, mutta lähti kuitenkin reippaasti uudestaan ruutuun, kun sen sinne lähetin. Siinä mielessä ihan hyvä esineruutuharjoitus, että Poppanen joutui tekemään kovasti töitä viimeisen esineen eteen - ja mikä parasta, se löysi kamman lopulta ja sen uurastus palkittiin. Uuttera esineruutukoira sai riepotella palkaksi kongia.

Jäljet teimme Saaran kanssa päittäin: Tein Judolle yhden jäljen näöllä ja toisen 300 metriä pitkän jäljen annoimme vanhentua 1,5 h. Lisäksi Judon ohjelmassa oli kepinostotreeniä. Judo on edistynyt kovasti! Saara teki Poppaselle kaksi janaharjoitusta (toinen näytöllä) ja 600 metriä pitkän jäljen. Janaharjoituksissa Poppis eteni hienosti lähetyksestä.

Kaksi tuntia vanhentunut jälki leikkasi janan 12 metrin päässä, jäljellä paljon erilaisia kulmia ja teiden ylityksiä. Eipä olla Poppasen kanssa ennen oltu tuollaisella extreme-jäljellä! Välillä rämmimme hiekkamontun seinämää ylös, välillä taas alas. Välillä kiipeilimme pienemmillä mäillä ja kivikkoisilla kumpareilla. Kahdesti kaaduin ihan rähmälleni, pari hiekkamonttua kiipesin nelinkontin ylös ja kerran minulta lähti kumpparikin jalasta. Muutaman kerran Poppanen sotkeutui jälkiliinaan, mutta se ei belgin menoa hidastanut, eivät myöskään minun kaatuiluni. Maastopohja vaihteli: oli hiekkaa, kuivaa jäkälää, rehevää varvikkoa, tiheää risukkoa ja kivikkoa. 

Saara peesasi jäljen ja varmistin häneltä vähän väliä, että ollaanko me vielä jäljellä. Oltiin me: kaikki kuusi keppiä löytyivät ja Poppanen teki töitä keskittyneesti. Jännä, miten Poppis saattaa ottaa häiriötä toko- ja tottisharkoissa, mutta ei metsässä. Yhden mäen päällä tuli vastaan variksenraatokin (Saara oli astunut raadon yli tallatessaan jälkeä), mutta Poppis ohitti sen pysähtymättä, sillä kun oli työt kesken. Taitava ja sitkeääkin sitkeämpi Poppis!  Päästimme lopuksi Judon ja Poppasen hetkeksi metsään riehumaan. Poppasen ja Judon leikeissä on aina sama kaava: Poppanen riekkuu Judon kanssa 10-15 minuutin ajan ympäri metsiä. Sitten Poppis hoksaa Judon pyrkivän nuuskimaan sen pyrstöä, ja siinä vaiheessa belgittären pelihuumori loppuu täysin.  

Loppuviikollekin on kivaa koiramaista ohjelmaa: Menemme sään salliessa Ellun, Jaden ja Neran kanssa Hietsuun agiliitämään. Saaran ja Judon kanssa on tarkoitus marssia metsään (janalähetyksiä ja motivointijälki).

 

Black and white summer

Leppoisia tuokiokuvia viime viikonlopulta: Pyykit kuivuvat narulla, koirat odottavat grillissä käristyviä makkaroita, kukat ja kasvit tuoksuvat, kesäsade väijyy pilvien takana. Äiti tuo pöytään salaattikulhon ja juttelee tuttuja sanoja. Isä vie saunaan puita ja tekee sen jälkeen vihdat. 

Näiden pienten tuokioiden voimin jaksaa pitkälle. Lämmin kiitos iskälle ja äipälle leppoisasta hemmotteluhetkestä! 

     

       

  

  

     

   

   

   

  

   

   

Kaksi vuotta sitten nimesin juhannuspostaukseni samalla tavalla kuin nytkin, silloin oli  kyseessä ensimmäinen juhannus Vikajärvellä, Rovaniemen kupeessa. Alla juhannushenkisiä kuvia Vikajärveltä. Pitkospuista piti räpsiä kuva tälläkin kertaa.

 

Meidän juhannusseurueemme, 10 ihmistä ja yhdeksän mustaa belgiä, taisi olla tänä juhannuksena ainut, joka nautti viileistä keleistä. Se johtui siitä, että vietimme keskikesän juhlaa treenien merkeissä. Viileä sää sopi metsätreeneihin mainiosti. Jo heti torstaina käytiin Perunkajärvellä harjoittelemassa esineruutua ja perjantaina metsässä meni 6,5 h. Lauantaina kävimme Rovaniemen juhannusnäyttelyssä ja sunnuntaina ennen kotiinlähtöä vielä jäljestettiin ja hakuiltiin. Sunnuntain harkkoihin ehtivät mukaan myös Minna, Jekku (Poppasen veli) ja Jane. Oli kiva nähdä hakukoira Jekku työn touhussa!

 

Ihan koko aikaa emme sentään treenanneet. Iltaisin oli mukava saunoa sekä istuskella kodassa grillaamassa ja juttelemassa. Olipa rentouttava - aivot narikkaan - juhannus! Kiitos seurasta Sisi, Pena, Karo, Sari, Jari, Saara, Jani, Minttu, Kimmo ja Minna! Ensi vuoden reissu on jo suunnitteilla...!

 

AVAINSANOJA JUHANNUKSEN AJALTA

Treenit menivät Poppasen kanssa mukavasti. Poppasella riitti motivaatiota vielä sunnuntainkin janalähtö- ja jälkitreeneissä. Eniten ilahdutti se, että Poppanen ei enää ota jäljestäessään tai esineruutuillessaan häiriötä mistään. Poppasta kiinnostavat vain ja ainoastaan kepit ja esineet - ei mikään muu. Perjantain harkkojen aikana lähistöllä ammuttiin, mutta niin vain Poppanen pystyi tekemään töitä paukkujen räiskeessä - mahtavaa!

Hakukoirakot palaverissa

 

Sunnuntaina askel alkoi jo painaa itsekullakin. Sisi ja Piu Perunkajärven piiiiiiitkällä taipaleella. Teimme janalähtöharjoituksia tienvarren metsikköön ja sinne on kaksikko suuntaamassa.

 

Näyttelypäivänä minulla oli vähän kuumeinen ja flunssainen olo, mutta näytelmäpaikalle kuitenkin selvittiin. Poppasen esitti Outi, ja hän sai Popsun esitettyä varsin mainiosti. Poppis sai ERIn, mutta ei sijoittunut. Kaikista parhaiten poppoostamme pärjäsi Poppiksen veli Jekku (Sysisalaman Dilledong), joka sai upeasti ekan sertinsä!

Blogisihteerikkö oli tänä juhannuksena ei-niin-skarppi. Tein muutaman kardinaalimokan: Unohdin kameran mökille, kun lähdimme näyttelyyn, ja sen takia sertikoira-Jekustakin jäi kuva ottamatta. En myöskään muistanut ottaa kameraa mukaan kuin sunnuntain metsätreeneihin. Kaikenlaisista ötököistä ja kasveista sekä juhannuskokosta sain räpsittyä kuvia.

Hassuja sattumuksiakin Vikajärven reissulle mahtui... Yhtenä iltana en esimerkiksi enää tunnistanut omaa koiraani. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan! Meidän kanssamme samassa mökissä olivat Sisi, Pena ja Karo koirineen. Joukossa siis myös Poppasen Doni-sisko, joka on samannäköinen kuin Poppanen. Useammankin kerran luulimme Popsua Doniksi ja päinvastoin.

Perjantaina istuimme iltaa kodassa, kun kodan oviaukkoon ilmestyi "Doni". Hetken päästä "Doni" häipyi ja luulimme, että Pena oli Donin kanssa lenkillä. Kului vartti ja "Doni" tassutteli taas kotaan. Minäkin höpötin jtn että: "Kenenkäs koiruli se täältä tulikaan?" Penaa ei näkynyt missään. "Doni" lähti taas omille teilleen ja vähän ajan päästä näimme sen tepsuttelevan pitkospuita pitkin rannasta. Koiruus oli käynyt itsekseen uimassa. Kun "Doni" tuli lähemmäs, tajusin, ettei se olekaan Doni vaan Poppanen. Joka oli siis ulkoillut itsekseen pitkän aikaa! Onneksi Poppis pysyi mökkialueella eikä lähtenyt kauemmas. Poppis oli livahtanut mökistämme ulos, kun Karo oli pissattamassa Pepiä ja Pupua. Jotenkin uskomatonta, etten tunnistanut omaa koiraani, vaikka Poppis tunki kodassa ihan iholleni! 

Tuliaisiakin tarttui mukaan näyttelyalueen myyntikojuista. Varsinkin uudet vesilelut otettiin kotona ilolla vastaan. Nealle ja Kallelle tuli riitaa mustekalanmallisesta koirien vesilelusta. *pyörittelee silmiään* Olisi pitänyt ostaa heillekin oma vesilelusetti, kun lelut olivat tarjouksessa: kympillä kolme!  Lisään blogiimme lähipäivinä Poppasen ja Piun uintikuvia. Belgikaksikko testasi uusia vesileluja Vikajärven vilpoisessa vedessä. 

Juhannuskokko oli aikamoinen yllätys! Mökkialueen isäntä pyysi meitä kokkoa katsomaan, ja mehän mentiin. Bensalla valeltu kalavaja = juhannuskokko! Löysin itsestäni pienen pyromaanin vajaa kuvatessani, niin hienolta liekkimeri näytti.

 

Poppasen nuuskuttelutaidot joutuivat viime viikolla kovaan testiin, kun kävimme neljä kertaa jäljestämässä. Ajattelin, että urakointi saattaisi näkyä Poppiksen vireessä, mutta niin vain Poppis oli täysillä mukana vielä sunnuntainkin jälkiharkoissa. The nenäeläin oli myös tarkkaakin tarkempi: yhtään keppiä tai esinettä ei jäänyt metsään. Sisupussi Poppis! 

Viime maanantaina suuntasimme nenuttelemaan Kiiminkiin. Mukana menossa oli wanha tuttu remmimme (Karo, Sisi, Pena ja Sari K.) sekä vierailevat tähtöset Reeta, Sinna ja Hilla. Esineruutua harjoiteltiin kahden kaistaleen avulla: ekassa esine oli takanurkassa ja toisessa esineet löytyivät takanurkasta ja keskeltä.

Janalähetykset menivät hyvin ja huonosti. Hyvää oli se, että Poppanen eteni janaa suoraan ja löysi jäljen. Huonoa se, että Pop puski määrätietoisesti takajäljelle. Yksi janoista tehtiin vahingossa Piukun jäljen päälle - Piukku oli onneksi jäljen jo ajanut - ja tämä lähetys meni ketuille.

Keskiviikkona aioimme pitää lepopäivän, mutta Sari H., Sisi ja Pena saivat houkuteltua meidät jäljestämään sen varjolla, että harkat pidettäisiin Haukiputaalla. Jäljestämään siis! Hyvä, että lähdettiin - oli mielettömän mukavaa!  Poppikselle tehtiin janalähetystreeniä. Sari ehdotti, että jäljentekijä tamppaisi takamerkin jälkeen muutaman askeleen. Ideana oli saada Poppis käyttämään aivojaan siinä vaiheessa, kun se löytää jäljen. Ja löytyihän pölkkäriltäni nenän lisäksi myös aivot!  Selvästi beegin päässä alkoi raksuttaa, kun se löysi jäljen janalta. Kiitos Sarille neuvoista!

Lauantaina jäljelle lähdettiin samasta syystä kuin keskiviikkonakin: meillä ei ollut jälkimetsään kuin kilsan matka, koska harkkasimme kotikonnuillamme Haukiputaalla.  Judo-belgi ja Poppis pitivät huolen jäljestämisestä, minä ja Saara keskityimme höpöttelyyn ja hihittelyyn. Poppikselle tehtiin kaksi janalähetystreeniä ja 700 metrin jälki, joka ehti vanhentua pari tuntia. Jäljellä oli kolme terävää kulmaa ja kaksi tienylitystä. Maasto vaihteli kuivasta, linttaanpoljetusta jäkälästä rehevään varvikkoon. Välillä mentiin ryteikössä ja välillä aukeilla. Janat onnistuivat hyvin ja jäljestys oli taattua Poppista. Pyysin Saaraa laittamaan kepit metsän tai varvikon jälkeisille aukeille, koska Poppis on joskus jättänyt kepin nostamatta sellaisesta paikasta. Kaksi keppiä laitettiin heti kulman jälkeen, että jäljellä olisi sopivasti haastetta.

Palasimme Poppiksen kanssa lauantain harkoista klo 22.30, ja samantien Sisiltä tuli tekstari. Hän ehdotti jälkiharkkoja sunnuntaille. Pitihän meidän mennä, koska harkat pidettiin taas Haukiputaalla.  Reissussa olivat mukana Sisi ja Piu, Sari ja Jens-bc sekä Päivi ja Harri dobbereineen. Harri ehdotti, että Poppis viedään autoon, kun se on ensin nähnyt jäljentekijän takamerkillä. Näin tehtiin, ja Poppis oli kuin eri koira. Ei minkäänlaista häsellystä lähetyksessä tai janalla! Jälki leikkasi janan n. 15 metrin päästä. Pop tarkisti jäljen suunnan ennen kuin lähti jäljestämään. Tällaisia lähetyksiä nyt muutama alle ja sen jälkeen matkaa voi kasvattaa pikkuhiljaa. Toivottavasti maltan mieleni, enkä kasvata matkaa turhan nopeasti. Yritän myös muistaa tehdä etukäteismaneerini ennen ruutua ja jälkeä. Niiden avulla Pop oppii ennakoimaan, mitä on seuraavaksi ohjelmassa.

Pidämme jäljestyksestä taukoa Rovaniemen juhannusleiriin asti, koska siellä treenaamme jälkeä aamusta iltaan keskiviikosta sunnuntaihin - terkkuja orjapiiskuri-Karkille!  Minua kiinnostaisi kokeilla hakua. Ehkäpä jussina päästään harjoittelemaan sitäkin.

 

Nuusku-agentti: Kuuluuko...?

 

Kuuntelen...

 

Poppis-agentti: Krooh, pyyh, krooh, pyyh...

   

Hippa-agentti: Mitään ei kuulu, mutta KESÄ - SE TUOKSUU JO!

PS. Hirmuilla on huomenna säästä riippumatta k e s ä j u h u l a t: Ne pääsevät Päivin, Desireen ja blogisihteerikön kanssa laavulle popsimaan makkaraa ja hiekkamontuille uimaan!

 

Viime torstaina Reeta sai minut painostettua jäljelle, vaikka olin edelleen pk-leirin jäljiltä hyytyneissä tunnelmissa. Sisi ja Pena innostuivat mukaan. Olipa onnistuneet ja piristävät harkat - kiitos Reetalle, joka jaksoi painostaa minua vötkylää!

Ensin tallattiin jäljet vanhentumaan. Taaplasin Piukulle 400 metriä pitkän jäljen, jossa oli muutama terävä kulma. Jälkien vanhentumista odoteltaessa teimme Sisin kanssa Poppikselle kaksi janalähtöharkkaa. Kumpikin lähetys meni hyvin, ekalla Popsu otti takajäljen. Teen seuraavalla kerralla niin, että annan Popsun nähdä mihin suuntaan takamerkillä seisova avustaja ottaa janalta askeleen. Sillä saan takajäljet pois ja pystymme keskittymään itse asiaan: janalla etenemiseen.  

Tässä välissä tallasimme esineruudun (50m X 50 m). Ruutuilu on Poppiksen bravuuri! Lähetin Poppikoneen ruutuun kolmesti ja jokaisella lähetyksellä se eteni ruutuun sopivaa vauhtia ja löysi heti esineen. Revitin lopuksi palkaksi yhtä esinettä.  

Jäljellä eka lähetys takkusi, mutta toisella kerralla päästiin matkaan. Jälki oli 400 metriä pitkä ja sillä oli kolme terävää kulmaa ja kolme tien ylitystä. Hurjan tarkasti Poppis taas teki töitä ja kaikki kuusi keppiä korjattiin metsästä talteen. Sisi vinkkasi, ettei minun tarvitse toistaa Poppikselle jäljestyskäskyä jokaisella kepillä. Olen miettinyt tätä itsekin, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Jännästi sitä usein unohtaa osan neuvoista ja jää toistamaan harjoituksissa tiettyä kaavaa.  

Nenuttelu jatkuu tänään. Olemme menossa Kiiminkiin jäljestämään Sarin, Reetan ja Moilasten kanssa.  Ohjelmassa on ainakin janalähtöharkkoja viime torstaiseen tyyliin. Esineruutua haluaisin harjoitella kaistaleiden avulla. Yhdessä kaistaleessa voisi olla yksi esine ja toisessa kaksi (toinen esine edessä).

Kotiin yritän suoriutua hyvissä ajoin, että ehdin tehdä halkoja huomista varten. Olemme menossa Niinan, Pepin ja Mytyn kanssa retkelle, ja laavulla ei varmaan taaskaan ole puita. Makkarat on saatava käryytettyä nuotion loimussa - muuten retki ei ole oikea retki.

Tällä viikolla on ehditty monenlaista... Maanantain tokot eivät olleet tehotreenit, vaan aloin treenisuunnitelmasta poiketen toistaa, toistaa ja vielä kerran toistaa liikkeitä. Kaikki liikkeet onnistuivat ihan mukavasti, mutta minulle jäi huono fiilis, koska jankkasin asioita liikaa ja painostin sillä tavalla koiraa.  No, tulipa testattua, että Poppis kestää minun taholtani painetta. Paineesta huolimatta Poppis yrittää sitkeästi, eikä ala piipata tai rauhoitella. Raasu seurasi hyvällä kontaktilla ja piti seuraamispaikan, vaikka kieputin käännöksiä käännöksien perään. Sitkeä Poppis!

Metallinoudossa sekoilin.  Metallinoutsikan toinen laippa irtosi, mutta lähetin Poppiksen hakemaan kapulaa. Poppis toi kapulan, mutta en tajua, mitä ajattelin lähettäessäni Poppiksen noutamaan rikkinäistä kapulaa?! Metalli on ollut Poppikselle viime aikoina yök, joten lisää vaikeutta liikkeeseen ei vielä tässä vaiheessa tarvita.

 

Eilisiltana kävimme Hipan kanssa Active Dogin hallilla harkkaamassa agia. Hippis oli vauhdikkaana: puomi hurautettiin täyttä laukkaa. Näyttää siltä, että stoppikin saattaa vauhtitassulla välillä unohtua. Sen kanssa saa olla jatkossa tarkkana. A:lla ja keinulla Hippa pysähtyy alastuloilla varmemmin.

Hallilla oli valmiina kymmenen esteen irtoamistreenirata. Harjoittelimme irtoamisen lisäksi takaakiertoja vähän kovemmasta vauhdista sekä tiukkoja valsseja. Yritän edelleen usein valssata "vanhan ajan tyylillä", eli jään seisomaan liian pitkäksi aikaa esteeseen päin, enkä tajua valmistella koiran kääntymistä jo ennen estettä. Tarpeeksi kun valsseja jaksaa tahkota, niin homma alkaa pelittää. Seuraavan kerran Hippitiitinen pääsee esteille ensi viikolla.

 

Tänään käytiin jäljestämässä Sarin, Karkin ja Sisin kanssa. Tein Pupulle jäljen ja Karkki Popsulle. Popsu pääsi vihdoin ajamaan sen lyhyen motivointijäljensä, jota en saanut sunnuntaina itse tallattua.  Janalla hyörimme ja pyörimme, ja Poppis otti takajäljen. Uusintalähtö meni hyvin ja jäljen suunta löytyi. Karolta sain vinkkiä Popsun virittelyyn ennen jälkeä - ja siihen, miten minun kannattaa janalla kävellä. Kävelykkää ei oo nii heleppua ku luulis!  Itse jäljestyksessä ei ole ongelmia. Kaikki kepit löytyivät ja Poppis pystyi keskittymään, vaikka häiriöitäkin oli.

Esineruutua harkattiin kapeiden kaistaleiden avulla. Kaistaleet olivat n. 50 metrin syvyisiä, mutta ainoastaan viiden metrin levyisiä. Tallasimme kolme kaistaletta, ja jokaisen perukoille vietiin yksi esine. Poppis oli hyvin kartalla: Juoksi suoraan kaistaleen päähän ja toi esineen minulle. Sama meininki jokaisella kolmella kaistaleella. Tämä me osataan.   

 

ETSI! Piu lähtee tutkimaan kaistaletta.

 

Yllä olevissa kuvissa esineitä kidättävät Piu ja Diva. Sisäpiirin vitsi, jonka Pohjoisen Belgien valokuvauskurssilla olleet ymmärtävät: Yllä olevat kuvat on pannattu. Hyvin sujuu pannaus!

 

Pupuselle makkaraa, kun keppejä löytyi!

 

Pupu on bongannut kuvaajan. P U P U V A A R A!!!!

 

Poppasen nenuun tulvii kiinnostavia tuoksuja, vaikka oma jälki on jo ajettu ja kaistaleet käyty läpi.

 

Jospa tuo Karkki heltyis pienen pusuttelun jälkeen viemään mut uudelleen esineruutuilemaan?  

 

Piu nautiskelee auringosta...

Autonmittari näytti peräti +16, kun ajelimme jälkimetsään!

 

 Duudson: Joko sait kuvat räpsittyä? Täällä tulee H I K I!

 

PS. Jos täälläpäin asuvat tutut saavat Pohjolan Työ -lehden käteensä, niin vilkaiskaapa lehden lemmikkisivuja - sieltä löytyy tuttuja.  Jutun aiheena on TOKO - ylläripylläri. Siitähän mulla juttua riittää.  

   

Hirmujen edellisyö venähti vähän pitkäksi...  Tapasin eilen kolme opiskelukaveriani ja palasin miitingistä kotiin aamuviideltä. Minun piti olla agikisapaikalla kuskaamassa kisatavaroita jo kahdeksalta, joten totesin, etten ehdi enää tuossa välissä nukkua - nukun sen jälkeen, kun olen saanut agikamat vietyä. Siispä treenikamat kasaan, koirat autoon ja tien päälle!

Kävin ensin tekemässä Poppaselle jäljen. Jätimme jäljen vanhentumaan ja ajoimme Active Dogin hallille. Puolen tunnin lämmittelyn jälkeen Hippis pääsi agiliitämään. Kyllä oli Hippiksellä virtaa, kun se pääsi viikon tauon jälkeen esteille! Jouduimme taukoilemaan selkävaivani takia. Tänään selkäni kesti agiliitämistä hyvin.   

Harjoittelimme kuuden esteen irtoamispätkää niin, että yritin saada Hipan irtoamaan putkeen ja hypyille aina vain kauempaa. Hippa irtoaa putkeen kaukaa, vaikka lähettäisin sen hankalastakin kulmasta. Renkaan laitoin radan puoleen väliin, koska sen kanssa on ajoittain tahkottu oikein urakalla. Tällä kertaa Hippa ei edes yrittänyt mennä kehikon ja renkaan välistä. Hjuva, hjuva Hipsuvarvas!

Keppejä harjoiteltiin kuuden kepin sarjalla. Lähetin Hipan kepeille avokulmasta, ja Hippis haki taitavasti oikean välin. Olemme näköjään tehneet liikaa tietyntyyppistä yksinkertaista pujotreeniä. Kun lisättiin vaikeutta ja vaihtelua, Hipan pujotteluun tuli heti enemmän intoa ja vauhtia.

Kontakteista tehtiin A:ta ja puomia. A:ssa ei ole minusta parannettavaa, mitä nyt stoppia saa tietysti vahvistaa edelleen. Puomilla Hippa joskus himmailee ennen alastulostoppia. Palkkasin Hippaa lelulla, ja sain sitä kautta himmailun pois.

Poppiksen ohjelmassa oli 3 X hyppynouto lelupalkalla. Sen jälkeen lähdettiin Hirmukolmikon kanssa jäähdyttelylenkille.

Kun Poppis pääsi lopulta ajamaan jälkeä, jälki oli ehtinyt vanhentua lähes 2 h. Se oli oikeastaan vain hyvä, sillä oli alkanut tuulla, ja Poppis joutui jäljestämään nenu syvällä maassa. Jäljen keskivaiheilla olevalla aukealla alueella, kuivalla jäkäläkankaalla, tuuli jäljen suunnasta -> Poppis yritti hieman kiihdyttää vauhtia, koska hajuja tuli yhtäkkiä kauheasti tuulen mukana.

Jälki leikkasi janan noin 10 metrin päästä lähetyskohdasta. Pop haki jäljen hyvin ja liikkeelle päästiin ilman takajälkeä. JES! Jäljelle lähtöjä haluan silti harjoitella enemmän, koska ne ovat Poppikselle ja minulle vaikeita. Toivottavasti lähtöjä ehditään treenata parin viikon päästä Vaalan pk-leirillä.

Olin ajatellut tehdä Poppikselle jäljestyskauden aluksi lyhyen (300-400 m) motivointijäljen, mutta jälkeä tallatessa tuntui, että jäljestä saattoi tulla hieman liian pitkä. Kaikki jälkiharkkakamut tietävät, että olen suuntavaistoton kana, jonka arviointikyvyssä olisi paljon parannettavaa. Jos Poppanen eksyisi jäljellä, Vapepa pääsisi etsintäpuuhiin.  Mittasin jäljen gps:llä, kun taaplasimme sen Poppasen kanssa: 1200 m. Se siitä "mukavasta motivointijäljestä".  

Poppis jäljesti tarkasti: Kaikki kepit löytyivät, ja jäljen yhdeksän kulmaa Poppikone meni kuin juna kiskoilla, tarkistelematta. Loppuvaiheessa väsy alkoi painaa, mutta sitkeästi Poppis nuuskutteli viimeiselle kepille asti. Tuli niin hyvä mieli Poppiksen menoa katsoessa! Pop juoksutti jokaisen kepin riemuissaan minulle - onnistumisen iloa! Makupalojen syömisen ja kapulan repimisen jälkeen sillä oli jo kova kiire päästä jatkamaan jälkeä.    

Meidän "pk-uramme" jää todennäköisesti BH-kokeeseen, koska Poppanen reagoi laukauksiin. Aiomme jatkaa jäljestysharrastusta, koska koira rakastaa jäljestämistä ja esineruutuilua. Vaikka meillä ei olekaan varsinaisia kisatavoitteita jäljen suhteen, niin omia tavoitteita kuitenkin on. Muuten hommasta katoaa mielenkiinto.

Tästä taas jatketaan! Huomenna toksutoksua KAS:lla Hipan ja Poppasen kanssa, maanantaina koutsaan KAS:n mölliryhmäläisiä ja esittelen ja ylistän samalla paikallislehden toimittajalle lempilajiani tokoa.  Maanantai-iltana olisi tarkoitus tokoilla muutaman tutun kanssa. Popsulle laitetaan tälläkin kertaa tilaukseen anti-terävyysharjoittelua. Katsotaan, mitä Hipan kanssa keksitään... Jos selkäni suo, niin ensi viikolla käydään Hippiksen kanssa 1-2 kertaa agiliitämässä. Poppiksen kanssa olisi kiva käydä jäljellä. Jos vaikka saisin nyt toisella yrittämällä tallattua sen lyhyen motivointijäljen.  

 

Ellun pyynnöstä käyttäydyin tänään niin kuin asialleen omistautuneen blogisihteerikön pitääkin: En estänyt Hirmuja rypemästä suolammessa - tyydyin ainoastaan taltioimaan tapahtumia.  Kuvat ovat hieman epätarkkoja, koska jouduin kuvaamaan koiria melkein aurinkoa päin. Sen verran näistä kuitenkin saa selvää, että näkee, miten hauskaa koirilla on! Mikään ei voita kevään kylmissä (muta)vesissä seisoskelua ja räpistelyä sekä riehumisleikkejä, joihin kolmikko turkit märkinä intoutuu.       

 

Kivvaa oli, niin kauvan ku sitä kesti! Hauskanpijolla on aina kuitenki hintasa, eikä mittää saa ilimaseksi: nyt pittää mennä pesulle, määräs Hirmujen äippä.

 

Viime viikko meni palveluskoirameiningeissä: Käytiin Poppasen kanssa pari kertaa jäljellä ja tottistelemassa. Kotiharkoissa olemme kertailleet avoimen luokan tokoliikkeitä ja ruutuilleet. Hipan kanssa olemme olleet tokoiluista tauolla, mutta agiharkoissa on käyty. Sen verran on tokotauosta lipsuttu, että ollaan treenattu Hipattimenkin kanssa ruutua ja noutoa.

Viikonloppuna ohjelmassa oli ei-koiramaista menoa, ja puin pitkästä aikaa päälleni juhulakoltun törkyisten reeniromppeitten sijaan. ;-) 

Paljon onnea vielä tätäkin kautta T & S!

Poppasen tottistreeneissä on koettu paljon onnistumisen hetkiä. Perjantaina Opkyn harkoissa Pop osoitti emäntänsä neurotisoinnin turhaksi ja liiteli kevyesti yli pk-estehypystä (korkeus 1 m). Viime syksynä Pop ei hoksannut sitä, että pk-este kannattaa hypätä ylöspäin, ei laakana niin kuin agilityhypyt. Tämän takia Pop kolhi takajalkojaan esteeseen, ja minä seurasin rytistelyä sydän syrjällään.

Nyt kun Poppis tajusi hypyn idean, se pääsee siitä kevyesti yli. Samoin jyrkkä A-este menee hienosti, vaikka sitäkin Poppis sekoitti alussa agilityesteeseen. En yhdistele vielä noutoa pk-estehyppyyn tai A-esteeseen vaan harjoittelemme toistaiseksi hyppynoutoa erikseen matalammalla hypyllä.

Perjantain tottisharkoissa myös ammuttiin. Vähän Pop kuulosteli pyssyn pauketta, mutta keskittyi sitten repimään motskaria. Lisää ammuntatreeniä vaan, niin eiköhän se siitä.

Perjantaiyönä lähdimme kepon ja koirien kanssa yölenkille puoliltaöin. Tein samalla Poppaselle jäljen (n. 400 m, kuusi keppiä, neljä kulmaa) ja tamppasimme esineruudun Hipan ja Nuuskun kanssa.

Jälki meni muuten hyvin, mutta ekat 100 metriä Poppikone meni hirveää kyytiä. Yritin toppuutella menoa liinalla, mutta eipä se paljon auttanut. Kahden ekan kepin päältä Popsu mennä viuhtoi, mutta loput neljä nousivat.

Esineruudussa kaksi ekaa esinettä löytyivät nopeasti, mutta kolmannen olin laittanut liian vaikeaan paikkaan. Pop haravoi tarkasti ruudun läpi ja löysi lopulta kolmannenkin esineen risukasan vierestä.

Eilisissä OKK:n jälkiharkoissa ruutuun oli viety etukäteen kaksi esinettä. Kumpikin löytyi hyvin, mutta toisen esineen Pop toi minulle vähän viiveellä, kun iso hätä iski kesken esineen tuonnin. Hätä ei lue lakia eikä katso aikaa tai paikkaa! ;-b

Jälki oli Poppaselle juuri sopivan haastava (Alla oleva kuva. Pyörylät tarkoittavat janaa ja pienet poikkiviivat keppejä). Näki miten Poppis nautti jäljen ajamisesta ja kinkkisten kohtien selvittämisestä. Kiitos Karo-koutsille mainioista opeista! 

Pop ei ole juurikaan ajanut teräviä kulmia, mutta ei niissä näytä olevan ongelmia. Jäljen tekijä oli vahingossa tiputtanut yhteen kulmaan kepinkin, mutta Pop nosti kepin ja jatkoi sen jälkeen jäljestämistä kuin juna raiteilla. Hurjan taitava Popsukka!

Janatreeniä tarvitsemme kuitenkin vielä kovasti. Poppis lähti janalla suoraan eteenpäin hakemaan jälkeä, mutta otti takajäljen. Hetken päästä tajusin Poppiksen jäljestävän väärään suuntaan ja huudahdin "Oho!". Mitä tekee Poppis? Kääntyy salamana ympäri ja lähtee jäljestämään oikeaan suuntaan. ;-) 

 

 

 

       

Treenitsempalot jatkuvat... Hipan kanssa menemme illalla agilityharkkoihin. Nämä ovatkin alkeiskurssin vikat treenit. Agiliitäminen on ollut niin mukavaa, ettemme malta jättää liitokiitoja tähän!

Poppiksen harkat jatkuvat huomenna (OKK:n tottis). Torstai-iltana vedän tokoharkat möllitokolaisille ja niiden jälkeen meillä on harkat tokokamujemme kanssa. Otan torstai-iltana tokoilemaan sekä Hipan että Poppasen. Loppuviikosta on tarkoitus käydä Poppasen kanssa seuraavan kerran jäljellä (lyhyt motivointijälki, jossa paljon keppejä? Janalähtöjä?).

Viikonloppuna edessä on taas tokokoekoitos. Tällä kertaa tulessa on Poppis. Toivottavasti Poppis ei ota mallia Hipasta, joka rytistelee avon liikkeet läpi. Hauskaahan rytistely kyllä on, mutta ei siitä pisteitä heru. XD  

 

 

 

Viime viikonloppu hurahti Vaalassa pk-leirillä. Meidän oli Poppasen kanssa vaikea päästä leirifiilikseen, koska taisimme molemmat olla uupuneita BH-puristuksen takia. Harmittaa, ettemme olleet reippaassa treenikunnossa, kun tuollainen mukava leiri kerrankin järjestettiin. Hydefiilikseni näkyi siinäkin, etten jaksanut edes kuvata leirillä. Kamera oli mukana vain lauantai-iltana, kun Jade ja Poppis riehuivat rannassa. 

Oli meillä leirillä kuitenkin kivaakin: Esimerkiksi sunnuntaiaamun jälkiharkoista jäi hyvä mieli. Samoin Poppasen ja koirakamujen uiskenteluriehumiset saivat hymyilemään. Mekin uskaltauduimme Ellun kanssa uimaan hyiseen Oulujärveen - vielä ei ole kesä, hrrrrrrhhh! ;-)

Lauantain aamupäivän hakutreenit menivät Poppiksella ja minulla ihan penkin alle. Kun hain Poppasen autossa, se oli innoissaan. Kun kävelimme metsään treeniryhmäläistemme luo, Poppis löi hännän koipien väliin ja alkoi nuuskutella ilmaa. En ole ikinä ennen nähnyt Poppasen reagoivan noin ja menevän täysin lukkoon. Näytti siltä, että se sai nenuunsa jonkun oudon hajun, jota se pelkäsi?! Iltapäivän hakutreenit sujuivat mukavasti, ja kouluttajakin kommentoi Poppasen olevan kuin eri koira. 

Sunnuntain aamupäivän jälkiharkoissa Poppanen oli taas oma itsensä: Kävi pusuttelemassa ihmisiä ja jäljestyskin sujui mainiosti (Pop lähti etenemään janalla luotisuoraan, ajoi kulmat tarkasti ja nosti kaikki kepit). Sunnuntai-iltapäivänä meillä ei ollutkaan esineruututreenejä. Tämä vähän harmitti, koska odotin esineruutuilua kovasti.

En tiedä mistä Poppasen kummallinen käytös johtui. Yksi hakuryhmässämme treenaava kertoi olevansa töissä minkkitarhalla, ja hänellä oli hakutreenien alussa jalassaan työsaappaansa. Poppanenhan on aika riistaviettinen ja "skannailee" ympäristöä koko ajan nenullaan. Olisiko Pop sitten reagoinut minkin hajuun tms.? Muuta selitystä en ole Popsun käytökselle keksinyt. Pop suhtautui kaikkiin ihmisiin normaalisti - ainoastaan lauantain hakuharkoissa Pop oli outo eikä ollut menossa tervehtimään ryhmäämme kuuluneita ihmisiä.

Minulle tuli Poppasen käyttäytymisen takia surkea olo. Tuntuu pahalta nähdä rakas Popsu stressaantuneena. :( Onneksi viikonloppuun mahtui paljon iloisiakin hetkiä, jolloin Poppis oli oma itsensä. Lauantaina kävimme rannassa kävelemässä Jaden ja Ellun kanssa. Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä beachpartyilemaan pääsivät Poppasen Diva-systeri, Pepi-äippä, Poppis ja pikku beegiläinen Pupu. Alla kuvia Poppasen ja Jaden vesisurffailuista.   

 

epäröivä kevätpäivä,

kuin hento höyhen hiekalla

 

taivaalla hilpeitä hattaroita

 

auringon lämmittämät kivet ja hiekka kertovat kesän tulosta

 

rannalla on kulkenut joku yksin,

 

sen rinnalle on pujahtanut toinen, ystävä

 

ystävän seurassa kylmät vedet muuttuvat polskittaviksi,

surullinen päivä nauravaksi  

 

 

 

 

  

Olisin voinut laittaa otsikoksi tylsästi "Jäljestysreissu, tokoa ja agilitya" - mutta "Puukkojunkkareita, jälkipelejä ja rähinää" kuulostaa paljon paremmalta  =D 

Lauantaina jäljestettiin ja treenattiin esineruutua Moilasten kanssa. Poppis kulki esineruudussa kuin juna raiteilla! Esineet löytyivät hyvin: eka esine todella nopeasti ja toinenkin pienen hakemisen jälkeen. Molemmat löytyneet esineet olivat puukontuppeja - jostain käsittämättömästä syystä?! ne sopivat minusta Poppasen persoonaan vallan mainiosti.

Jälkiharkat aloitettiin Poppiksen osalta janatreenillä. Pop otti takajäljen, ja minä en tiennyt, miten olisin reagoinut asiaan. Pitää miettiä, mitä teen Poppiksen ottaessa takajäljen, että jäljestys käynnistyy sen jälkeen sujuvasti. Itse jäljestyksessä ei ole ongelmia: Kepit löytyvät hyvin ja koira on jäljestyksestä innoissaan.

Kun treenit saatiin loppuun, oli jälkipelien aika. Väittelimme siitä, menivätkö kaksi jälkeä liian lähelle toisiaan tai jopa päällekkäin. Kun viiden minuutin jankutuskaan ei tuottanut tulosta, meidän piti lähteä takaisin metsään tarkistamaan asiaa. Rämpiminenkään ei auttanut, vaan väittely jatkui edelleen. 

Myöhemmin episodi nauratti: Jos joku olisi kuvannut jälkipelimme, siitä olisi saatu töllöön parempaa draamaa kuin Salkkareissa tai Kauniissa ja rohkeissa on koskaan nähty. Ja väittelyn aiheena tosiaan jäljestys *pyörittelee silmiään*

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin... Meillä oli todella mukava jäljestysreissu: kivaa seuraa, mahtava koutsi, upeat eväät ja kaunis jäljestyssää - sekä hyvät jälkipelit vielä kaupan päälle  ;o)

Sunnuntaina oli tokon ja agiliitelyn vuoro. Tokotukset sujuivat Hipan osalta mainiosti (jopa jäävät ja ruutu!) - ja Poppiksen osalta hmm... Poppistyyliin. Palkkasin Poppasta seuraamisliikkeessä patukalla - ja vieressä treenannut koira olisi myös halunnut leikkiä patukan repimisleikkiä. Kun toinen koira tuli melko lähelle Popsua, Pop ärähti ja otti pari hyppyaskelta toista koiraa kohti. Tästä toinen koira ymmärrettävästi ärsyyntyi, ja seurasi pari ärähdystä a' la Pop ja tämä toinen koira. 

Koirat eivät tapelleet keskenään, ja me saimme koirat nopeasti kytkettyä, mutta Pop lähti kuitenkin tapauksen jälkeen autoon jäähylle. Treeneissä treenataan, eikä haukuta tai rähistä kenellekään - piste. Jäähyn jälkeen treenit menivät hyvin eikä Popsulla ja sen ärähtelykamullakaan ollut mitään hampaankolossa toisiaan vastaan.

Agilityharkoissa Poppanen oli iskussa. Otimme eteenmenotreeniä (peräkkäin putki ja kolme hyppyä). Poppis suoritti hypyt, vaikka minä jäin putken taakse seisomaan ja lähetin sen hypyille sieltä.

Tämän jälkeen tehtiin puolikaaren mallinen irtoamistreenirata. Onneksi Poppis irtosi esteille mainiosti, koska minä en pystynyt tönkköselkäni takia liikkumaan kunnolla. Jatkossa pitää treenata sellaisia irtoamissuoria ja -kaaria, joissa hyppyjen välissä on monelaisia esteitä (pussi, rengas, muuri).

Lopuksi harjoittelimme pujottelua ja hyppy-rengas -yhdistelmää.

Agiliitelemään pääsemme huomenna ja sunnuntaina, tokoilut jatkuvat tänään. Hipan kanssa mennään lisäksi perjantaina Kassin tokotreeneihin.

 

Rakas rähinäkolmikkoni <3

Yhteistyössä on voimaa! Hippa ja Nuusku hyökkäävät yhdessä Poppiksen kimppuun.

 

Poppis on siitä tietysti aivan innoissaan, koska pääsee maastoutumaan.

    

 

Ei oo häpee olla nopee! Kuvassa oleva "usva" on pölisevää hiekkaa.  

 

 

Poppanen: Nuusku, mä tykkään susta ihan hirmusti  ;-)  

 

Blogisihteerin lisäys: Oikeasti Hirmut ovat sopuisa kolmikko. Meillä ei ole ollut valtataisteluita, tappeluita tai ärinöitä, vaikka koirien leikit näyttävätkin joskus rajuilta.     

 

 

 

 

 

Jokainen pk-jäljen tai mejän harrastaja tietää vastauksen yllä olevaan kysymykseen, myös minä. Siitä huolimatta yritän sitkeästi "jäljestää" itse, eli päättelen minne suuntaan jälki menee tai minne se ei voi missään tapauksessa mennä, enkä luota koiran jäljestämiskykyyn. Onneksi Poppanen jäljestää hienosti minun sekoiluistani huolimatta.

Kävimme lauantaina Poppasen kanssa treenaamassa esineruutua ja jäljestystä. Eilenkin oltiin  ruutuilemassa ja jäljestämässä. Treeniseuranamme olivat Ellu ja Jattunen sekä Reeta ja Sinna.

Jäljestyksen päätteeksi lenkkeiltiin hämärtyvässä illassa laavulle paistamaan makkaraa ja kahvittelemaan. Kiitos Ellulle sertikahveista! Oli mahtava reissu. Nuotion kajo syksyn pimeässä illassa - kaunista ja tunnelmallista. 

 

Treenitkin menivät mukavasti, ei vain kahvittelu  ;-) Poppaselle vietiin sekä lauantaina että eilen kaksi esinettä valmiiksi ruudun takaosaan. Pop saattaa tehdä pari " tyhjää pistoa", mutta löytää kuitenkin esineet ja tuo ne vauhdikkaasti minulle. Eilen olin Popsuun älyttömän tyytyväinen; se pystyi keskittymään työskentelyyn, vaikka ihanat koirakamut Jattunen ja Sinna odottelivat ruudun vieressä.

Lopuksi vein yhdessä Poppasen kanssa yhden esineen ruudun oikeaan takakulmaan. Ko. esine löytyi helposti.

Viime aikoina Poppis on jäljestänyt tasaisen varmasti. Sekä lauantain harkoissa että eilen Pop löysi kaikki kuusi keppiä (jälkien pituudet la 500 m ja eilen 300 m).

Nyt on tärkeintä saada janatyöskentely kuntoon. Pop löytää jäljen janalta, mutta minusta on edelleen järkevää treenata pelkkiä janalähtöjäkin viistojäljellä.

Toinen, haastavampi missio, onkin sitten se, että minä jättäisin jatkossa jäljestämisen koiralle. Eilen olin jäljen loppuvaiheessa jo päättämässä treenit, kun kuvittelin jäljen loppuneen. Poppis jatkoi estelyistäni huolimatta jäljestystä - ja pian viimeinen keppi löytyikin.  

 

Lopuksi "yleisön" pyynnöstä kuvia Poppasesta sen pentuajoilta. Poppanen tuli meille 3 kk:n ikäisenä, joten minulla ei ole kuvia ihan pikkiriikkisestä Poppiksesta, jonka korvat sojottivat sinne tänne vinksin vonksin. 

Poppanen 3 kk

 

Näyttelytreeniä. Poppis on näissäkin kuvissa 3 kk.

 

Poppanen körmyniska ahven -asennossa

 

Hampaat osattiin esittää oma-aloitteisesti jo pikku pentuna  ;oD

 

 

 

 

   

Tapasimme lauantaina Pepi-äipän sekä Oulun alueen Sysisalamasiskot (Diva, Doni, Piu). Minulla oli jäljestysreissulle lähdettäessä todella heikko olo - ja kotona kuumemittari vahvisti, että reissu tehtiin kuumeisena. Siitä huolimatta mustaturkkien matkassa oli taas kerran älyttömän hauskaa! 

Aloitimme esineruutuilulla. Ruudun oikeassa laidassa jokin tuoksui koirien nenuun extrahyvältä, ja melkein kaikki jämähtivät siihen nuuskimaan. Poppiksen esineet vein sen kanssa yhdessä ruudun keskelle ja vasempaan reunaan - ja tästä syystä oikean laidan nuuskuttelu jäi Poppiksella onneksi väliin.

Poppis jäljesti mallikkaasti. Janalähtökin sujui hyvin. Jälki oli n. 400 m pitkä ja sillä oli viisi kulmaa. Kaikki kuusi keppiä jäivät belgin hampaisiin!

 

Lauantain treeneihin mahtui myös muutamia hetkiä, jolloin kaikki ei mennyt  _ihan_  käsikirjoituksen mukaan  ;-) Pepi-äippä oli menossa sunnuntaina kokeeseen ja Karkki halusi treenata Pepsun kanssa esineruutua. Me kanssatreenaajat unohdimme "ystävällisesti" viedä Pepille ruutuun esineitä. Pepsu haravoi huolellisesti ruudun läpi, ja me ihmettelimme miksei se löydä esineitä. Sitten tajusimme, ettei ruudussa ole mitään :( Onneksi Pepsu on niin kone, ettei se häiriintynyt meidän sekoilustamme ja sunnuntain hakukoe sujui upeasti. 

Karkki ja Pepi saivat kasaan 290 pojoa - ja HK1 on nyt plakkarissa! ONNEA, ONNEA, ONNEA!!! 

 

Penan ja Donin lauantaista esineruutuilua

 

Piukku-siskokin ruutuili

 

Sari ja Diva selvittämässä ruudun salaisuutta

 

Huh, huh olipa niin kuumeinen reissu, että vieläkin on pakko läähättää!

 

Viikonloppuun mahtui muutakin actionia. Meillä oli viikonlopun ajan kylässä vauhdikas vilpertti, toyvillakoiravauveli Dino (ikä 11 viikkoa).

 

 

Olemme tottuneet pitämään Hippaa pikkiriikkisenä, koska sen laumakamut ovat belgejä. Dinon rinnalla Hippakin näytti jättiläiseltä.

Poppis ja Hippa tulivat mainiosti toimeen pikku-Dinon kanssa. Pop jaksoi jopa maata kärsivällisesti maastoutumisasennossa, että Dino uskalsi tulla sen lähelle.

Nuusku ei innostunut vilkkaasta pennusta enää sen jälkeen, kun oli sen moikannut. Nuusku sieti Dinoa lähellään, mutta ilme oli aneleva: "Milloin tuo lähtee pois?!!!"  ;o) Nuuskun päinvastaisesta toiveesta huolimatta Dino ihmisineen on tulossa pikapuoliin uusintavierailulle - tervetuloa Puttaalle kylläilemmään!

 

 

 

 

  

Eilisen aamulenkin yhteydessä treenasin Poppasen kanssa janalähtöjä ja esineruutua. Nuusku ja Hippa olivat ihmeissään, kun otin ne mukaani esineruutua tallaamaan. Kävelimme metsässä edestakaisin, kunnes saimme tallattua n. 50m x 50 m alueen.

Ensimmäinen janalähetysharjoitus onnistui mukavasti. Poppanen eteni suoraan ja löysi jäljen nopeasti (jälki leikkasi janan viiden metrin päässä lähetyskohdasta).

Toinen harjoitus oli liian vaikea - ja Poppanen lähti takajäljelle. Annoin Poppasen kävellä jäljen loppuun, koska halusin nähdä mitä se tekee. Neiti Pee kääntyi takaisin ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan  :)

Tein lopuksi helpon janalähetystreenin, koska halusin päättää harjoitukset onnistumiseen. Kolmas lähetys meni hyvin: Poppanen lähti jäljestämään oikeaan suuntaan ja löysi kepin nopeasti. Revitin palkaksi keppiä ja

Sen jälkeen oli esineruutuilun vuoro. Vein Poppasen kanssa esineen ruudun takanurkkaan. Poppanen eteni (vihdoin!) suoraan ruudun takaosaan ja löysi esineen lyhyen etsinnän jälkeen. Päätimme ruutuilun tähän, koska edellisissä treeneissä esineruutuharkat ovat kestäneet välillä liian pitkään ja Poppasen työskentely on mennyt sanan varsinaisessa merkityksessä etsimiseksi, etsimiseksi ja vielä kerran etsimiseksi...

 

 

 

 

 

Syöminen ei varmaankaan monien mielestä liity pk-jälkitreeneihin. Meillä kaikenlainen kulinaristinen nautiskelu on  _olennainen_  osa jälkitreenejä - kiitos Sisin, oman Kokki Kolmosemme. Samoissa merkeissä aloittelimme jälkiharkat eilenkin.

 

Blogisihteerikkö oli huolimaton: kameran patterit loppuivat kesken kaiken. Ehdin kuitenkin kuvata Pepsukan ja Karkin mukavasti sujunutta esineruutuilua.

 

Musta surma etenee tanner tömisten! 

 

Makupalojen toivossa team musta surma malttaa hetkeksi pysähtyä.

 

Treenit aloitettiin esineruutuilulla. Esineruututyöskentely onnistui kaikilla koirilla hyvin. Poppaselle vietiin kaksi esinettä, niin ettei se nähnyt esineiden vientiä. Kumpikin esine löytyi - jälkimmäinen tosin pienen haahuilun jälkeen.

Poppasen jäljen teki Sisi. Jälki oli 300-400 m pitkä, siinä oli pari kulmaa ja kuusi keppiä. Jälki ehti vanhentua 1,5 h. Maasto oli kangasmaastoa (jäkälää, kuivaa sammalta, varvikkoa).

Janalähetys takkuili, kun annoin Poppasen kävellä eteenpäin koko liinan pituudelta ennen kuin tajusin lähteä perään. Toinen lähetys onnistui hyvin, kun olin paremmin hereillä ja tajusin jopa lähteä kävelemään koiran perään  ;-) 

Jäljestys sujui hienosti, vaikka oma kulmatyöskentelyni ei ollutkaan kovin kummoista - yritin ennakoida kulmia liikaa ja se vaikutti koiran työskentelyyn.

Poppanen kestää jäljestäessään nykyään häiriöitäkin. Jäljen lopussa luulimme jäljentekijän kanssa jäljen jo loppuneen ja otin Poppasen kiinni. Poppanen halusi jatkaa jäljestystä, ja sieltähän ne kaksi vikaa keppiäkin löytyivät  :)  Mitä tästä opimme: Älä yritä itse jäljestää, vaan anna koiran hoitaa homma, jonka se osaa.

Kaikki kuusi keppiä löytyivät, ja Poppasen motivaatio oli kohdallaan. Jana- ja esineruututyöskentelyssä on parantamisen varaa, muuten Poppis on edistynyt kovasti.

Kyselin Karkilta vinkkejä seuraavia treenikertoja varten. Esineruudussa viemme seuraavalla kerralla yhden esineen yhdessä. Sitä seuraavalla treenikerralla otetaan ekaksi sellainen treeni, että kaksi esinettä viedään ruutuun Poppasen näkemättä. Kaksi seuraavaa esinettä viedään sitten yhdessä.

Jälkiharkoissa tehdään seuraavalla kerralla vain janalähtöjä. Sitä seuraavalla kerralla n. 400 m pituinen jälki, jossa on paljon kulmia ja, Karkin sanoin, "muuta hauskaa". Jotakin hauskaa pitää yrittää Poppikselle keksiä.

Ensi viikolla käydään jäljellä ja ruutuilemassa. Teen jäljet Poppaselle ja Nuuskulle. Hipalle on "tilauksessa" pari sorsaa kaadoksi. Kunhan ne saadaan, niin Hippakin pääsee verijäljelle.

 

 

 

 

 

 

Eilen jäljestettiin oman poppoon voimin. Tiina oli tehnyt Hipalle verijäljen vanhentumaan perjantai-iltana, kun olin itse silloin kuumeessa. Tilauksessa oli 200 m pitkä jälki parilla kulmalla ja makuulla. Jälki oli Hipalle juuri sopiva - ISO KÄSI Tiinalle! 

Tein eilen ensin Nuuskun ja Poppasen jäljet, ja ajoin niiden vanhentuessa Hipan kanssa verijäljen. Hippa jäljesti tarkasti. Erityisesti kulmat sujuivat hyvin. Makuut Hippa olisi voinut merkata tarkemmin; niiden yli suihkittiin vauhdikkaasti. 

Sitten kävimme lyhyellä lenkillä, ja törmäsimme sienestäjään, joka näytti tulevan sieltä suunnasta, mihin olin tehnyt Nuuskun ja Poppasen jäljet. Huono mäihä! Päätin kuitenkin ajaa jäljet koirien kanssa, koska en ollut varma, oliko sienestäjä "sotkenut" jälkiä.

Nuuskun jälki oli 300 m pitkä (kaksi kulmaa, neljä keppiä). Nuusku oli valtavan innoissaan. Se teki ilohypyn aina kun löysi kepin! Kaikki kepit löytyivät ja kulmatkin sujuivat mallikkaasti. Ihan jäljen lopussa Nuusku siksakkasi. Ehkä sienestäjä oli kävellyt siinä kohdassa jäljen päällä.

Poppaselle tein ensin yhden janalähetystreenin. Viistojälki ylitti janan 10 metrin päässä lähetyskohdasta. Poppanen eteni suoraan ja lähti epäröimättä jäljestämään oikeaan suuntaan. Kun keppi löytyi, palkkasin repimisleikillä ja makupaloilla.

Varsinainen jälki oli n. 400 m pitkä (jäljen ikä 1 h, kova sivutuuli, kolme kulmaa, kuusi keppiä, yksi tienylitys). Jäljen alkuosassa oli melko rehevää varvikkoa, loppuosassa kuivempaa jäkälä- ja kanervakangasta.

Janalähetys sujui ilman ongelmia. Jälki löytyi heti, ja Poppanen lähti taas jäljestämään oikeaan suuntaan. Kaikki kepit löytyivät. Kulmissa Poppanen ei varmistellut tai pyörinyt ollenkaan. Pidin jäljellä pari kertaa kepin löytymisen jälkeen tauon: silittelin Poppasta ja juotin sille vettä. Kepeillä palkkasin kepin repimisellä ja makupaloilla.

Jäi hyvä fiilis, koska Poppanen oli niin motivoitunut. Parilla edellisellä treenikerralla Pop on kyllä jäljestänyt, mutta vähän "puolivaloilla".  En tiedä, mistä motivaatiovaje on johtunut. Pari sellaista asiaa tulee kuitenkin mieleen, joilla voi olla merkitystä. 

Aiemmilla treenikerroilla Poppanen on välillä ajanut paljon vanhempia jälkiä. Edellisellä treenikerralla Poppiksen jälki ehti vanhentua 2,5 h. Silloin myös satoi, joten jälkeä sai varmaan tosissaan haistella, että sillä pysyi. Em. treenikerralla Poppanen väsähti kovasti jäljen loppuosalla, vaikka se ajoikin jäljen loppuun.

Toinen asia, jonka hoksasin, liittyy koirien lenkkeilyttämiseen. Käytän yleensä Poppasta ennen jälkeä vain kevyellä vartin lenkillä. Pidempi lenkki tehdään vasta jäljestyksen jälkeen. Aiemmilla treenikerroilla lenkkeilytys on hoidettu päinvastoin. Lisäksi Poppanen on riehunut näillä ennen jäljestämistä tehdyillä pidemmillä lenkeillä siskojensa kanssa. Ehkä se on hyydyttänyt Poppasen, ja se ei ole enää jaksanut innostua jäljestämisestä?  

Eilen tosiaan myös juotin Poppasta kesken jäljestyksen. Minusta Pop oli paljon reippaampi, kun pidimme välillä tankkaustaukoja.

Ensi viikolla on tarkoitus käydä ainakin kerran jäljestämässä - jos vain tokoiluilta ja agiliidoilta suinkin ehditään. Alla eilen räpsittujä kuvia Hirmuisista.

 

Nuusku haaveilee

 

Blogisihteeri sai kuningasidean: Hirmut on saatava yhtä aikaa kivelle. Koirakolmikko ei oikein ideasta innostunut  ;-)

 

 

Hippa ja Nuusku: "Hohhoijaa... Boring, boring, boring..."

 

 

 

 

 

Nuuskun ja Hipan juhannus sujui makkaranmakuisissa tunnelmissa vanhempieni luona. Minä suuntasin Poppasen kanssa juhannuksen viettoon Rovaniemelle. Edessä oli kolme päivää koiramaista menoa (pe-su jälki- ja hakutreenejä, la Rovaniemen KV-näyttely) ja hulvatonta hauskanpitoa.

Belgimäisestä menosta huolehtivat Poppanen sisaruksineen (Diva, Doni, Piu & Jekku), Venla-tervu, Jane-malinois sekä Kent-groenendael. Hihnanjatkeet (Minna, Sari, Jari, Pena, Sisi, Karkki, Anna, Kauko, Liisa & mie) yrittivät pysyä koirien menossa mukana.

Pieni mökkikylämme sijaitsi idyllisessä paikassa. Rantaan pääsi pitkospuita pitkin. Mökin lähellä kukkivat lappilaiseen tyyliin hillat ja suopursut. Muutenkin oli kesäisen rehevää.

 

Iltaisin kaikki tiet veivät "Mekkaan", grillikotaan, jossa tietysti grillattiin, paistettiin lättyjä (lättymestarina toimi Pena), nauraa höröteltiin ja pihkattiin housuntakamuksia. Alla olevassa kuvassa Jane käy tarkistamassa, löytyisikö kodasta jotain naposteltavaa.

 

Torstai-illan "mökillesaapumisjuhulissa" Karkki jakoi meille kaikille muistoksi makkaratikut. Makkaratikku on meillä kotona kirjahyllyssä. Hienoa tikkua ei raski sotkea nokeen ;o)

 

 

Torstai-illan Mekka-juhulien jälkeen heräsimme perjantaiaamuna "reippaina". Metsätreenit alkoivat pirtsakasti klo 9.00! Osa koirista treenasi jälkeä ja osa hakua. Poppasen viikonlopun treeneissä keskityttiin janalähtöihin. Sainkin niiden treenaamiseen paljon hyviä vinkkejä Karo-koutsilta. Tack! 

Alla kuvia viikonlopun treeneistä.

Vielä jalka nousee, vaikka takana on tiivistahtinen treeni- ja näyttelyviikonloppu.

 

Minna ja survival kit (juotavaa, oksia ötököiden häätämiseen ja sääskimyrkkyä), jonka avulla sääskien, mäkäräisten ja kuumuuden keskellä selvisi hyvin. 

 

Sari ja Diva treenaamassa janalähtöjä.

 

Piukku saa Karkilta palkaksi makkaraa ja paijauksia hyvin menneen jälkitreenin jälkeen.

 

Minna ja Jekku hakutreeneissä. Keli oli niin lämmin, että jopa ikiliikkuja-Jekku oli treenien loputtua vähän kuumissaan ja halusi pötkötellä.

 

Jane, Minna ja Jekku viettämässä lepohetkeä.

 

Ukkoja etsimään pääsivät myös Pepi ja Karkki.

 

Pepi käy treenien jälkeen tarkistamassa, löytyisikö Jariltakin makupaloja.

 

 

Lauantain KV-näyttelyssä Poppanen siirtyi lokakuisen Oulun näyttelyn H-luokasta Erittäin Hyviin tytteleihin :) Pepi-äippä ja Kent olivat armottomia ja korjasivat koko potin: Kent oli ROP ja Pepi VSP!!! Suuren suuret onnittelut molemmille koiruleille ja niiden taustajoukoille! Kent sijoittui vielä ryhmässäkin kolmanneksi.

Alla kuvia Pepistä, rouva sertifikaatista.

 

En saanut kaikista koirista treenikuvia, koska blogisihteerikköä laiskotti ja kamera tuli mukaan vain sunnuntain metsätreeneihin. Siellä kaikki eivät olleet mukana. Treeneihimme ilmestyi kuitenkin koirien ja ohjaajien yllätykseksi ylimääräinen treenaaja. 

Poro: "Minä asun täällä, mutta mitä TE täällä teette?"

 

"Outoa porukkaa!!! Rämpivät koirien ja liinojen kanssa metsissä etsimässä keppejä ja ukkoja. Ei tätä uskalla katsoa. Mä lähen meneen!"

 

Kiitos Sysisalaman D-tiimiläisille ja muille kamuillemme mahtavasta reissuseurasta!

Olipa ikimuistoinen ja ihana juhannus :) 

 

ps. Lähipäivinä HIRMUT-blogiin on tulossa kuvia Rovaniemelle eksyneistä Loch Nessin meririhviöistä!!!

 

 

 

Jokainen lajia harrastanut osaa varmaan jo otsikon perusteella päätellä, mistä koiraharrastuslajista TÄYTYY olla kyse. Muille paljastettakoon, että kyse on jäljestyksestä: tuosta sääskien ja mäkäräisten luvatusta lajista.

Uhmasimme ötököitä eilisiltana kahden belgin (Jade ja Poppis) sekä kahden blogisihteerin (Ellu ja mie) voimin. Öttiäisistä huolimatta saimme hyvin treenattua esineruutua ja jälkeä. Treenien päätteeksi käytimme koirulaiset uimassa.

Esineruutuilun aloitti Jade, jolla homma oli nyt paljon paremmin hanskassa kuin kertaakaan aiemmin. Hyvä Jadelma-Vadelma!

Jaden jälkeen ruutuilemaan tuli Poppanen. Ellu vei Poppikselle ruutuun pari esinettä, niin ettei Pop nähnyt esineiden vientiä. Kun lähetin Poppasen ekan kerran ruutuun, se lähti haahuilemaan pois ruudusta. Jouduin kutsumaan Poppasen luokseni ja lähettämään uudelleen, koska se meni haahuillessaan lähelle sille tallattua jälkeä. Tokalla lähetyksellä esine löytyi nopeasti.

Kun lähetin Poppasta ruutuun etsimään toista esinettä, tajusin miksi Poppanen haahuili ruudun sivussa. Hetkeä aiemmin ruutua oli ollut treenaamassa Jade, jonka esineet olivat ruudun alkupäässä. Juuri em. kohtiin Poppasen meno tökkäsi. Lisäksi sivutuuli vei esineiden hajuja pois ruudusta. Toista esinettä etsiessään Poppanen ohitti kuitenkin hienosti kohdan, jossa Jaden esine oli ollut, ja haki Poppaselle viedyn esineen ruudun takaosasta. 

Tuli tehtyä todella vaikea esineruututreeni, vaikka tarkoituksena oli tehdä helppo motivointitreeni. Onneksi neiti Pee suoriutui vaikeasta treenistä :)

Lopuksi veimme Poppasen kanssa yhdessä esineen ruudun takaosaan; esine löytyi helposti. Viimeiseksi vielä valevienti, että ruutuilu kiinnostaisi koiraa seuraavallakin kerralla.

Ruutuilun jälkeen oli jäljestyksen vuoro. Jade jäljesti minusta mainiosti. Ensi kerralla Jadelle voidaan jo kokeilla hieman pidempää jälkeä (50 m?). Tai voisimme testata, miten Jade jäljestää, jos se ei pääse jäljestämään heti sen jälkeen, kun olen tallannut jäljen.

Poppasen jälkitreenissä keskityimme erityisesti janalähtöön. Se sujuikin hyvin (jälki lähti n. 4-5 m lähetyskohdasta). Edelleen Poppanen saisi minusta lähteä etenemään suorempaan, mutta paremmin janalähtö nyt onnistui kuin edellisellä treenikerralla.

Alkujälki oli tehty kuivaan maastoon (kuivaa jäkälää ja välillä paljasta maata), ja Poppanen yritti jäljestää osittain ilmavainulla. Jäljen puolessa välissä maasto muuttui ja aluskasvillisuutta oli enemmän. Tässä vaiheessa Poppanenkin alkoi jäljestää intensiivisemmin.

Jälki oli 500 m. pitkä ja kulmia oli pari. Toinen kulmista oli heti kepin jälkeen. Poppanen löysi kaikki kuusi keppiä, mutta pilkunpiip-ohjaajan mielestä jäljestys olisi silti voinut olla vieläkin intensiivisempää.

Yritin juottaa Poppasta jäljellä. Pop vaikutti totaalisen kypsähtäneeltä, kun sitä "pakkojuotettiin" ja sen jäljestys keskeytettiin ;o) Juottamista on silti pakko harjoitella. Nytkin Poppanen jaksoi minusta käyttää nenäänsä paremmin, kun hörppäsi välillä muutaman lipaisun vettä. Oli kuitenkin kuuma ilma ja rutikuiva maasto, josta jäljen hajua sai hakemalla hakea.  

 

Alla kuvia Jadelman ja Poppasen esineruutuilusta.

Jade on tarkkana kuin porkkana, koska pian lähdetään metsästämään esineitä.

 

Jade: "Tännekö sä sen esineen veit?!"

 

Yhdessä vaiheessa huomasimme Jaden ontuvan toista etujalkaansa. Käpyryökäle oli mennyt koiruuden anturoiden väliin, ja se hieman haittasi esineruutuilua.

 

Kävyn poisto-operaation jälkeen vauhtia löytyi taas!

 

Seuraavana esineiden perään säntäsi Poppanen. Ellu kuvasi minun ja Poppasen edesottamuksia kamerallani - Kiitos Ellu!

 

Blogisihteeri: "Missä!"

 

Poppanen: "Täällä! Tämä oli iisibiisi homma meitselle!"

 

Sitten tehdään ruudusta löytyneestä nahkalompakosta entinen lompakko. Isälle SUURI kiitos lompakon lainaamisesta, hih!

 

Kuvan perusteella luulisi, että meillä on Poppasen kanssa tanssiharjoitukset menossa, mutta näin ei ole. Esineestä siinä taistellaan, vaikka emännän palkkaustyyli näköjään omalaatuinen onkin  ;-)

 

Raskas työ vaatii raskaat huvit... Treenien jälkeen suuntasimme vilvoittavaa vettä kohti. Joukkoa johdattivat mustaturkit emäntien rämpiessä mäkäräisten kanssa perässä.

Rannalla leikittiin ja juostiin vauhdin huumassa päättömästi kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

 

 

Kuuma tuli, ja armoton nälkä ja jano! Poppanen on silmin nähden järkyttynyt, kun osa makupaloista menee Jaden suuhun, ja Poppanen saa VAIN puolet.

 

Poppanen: "Mun Hippa-siskoni saa tiukalla tuijotuksella itselleen makupalan kuin makupalan, joten mä taidan kokeilla samaa metodia."

 

Makupalatankkauksen jälkeen on uintiharjoitusten vuoro. Emännät heittävät vuoronperään keppejä koirien haettavaksi.

 

Koirat varmaan hyppäävät veteen ajatustakin nopeammin ja uivat kilpaa hakemaan keppiä???

Ei sentään... Kyllä se keppi tulee rantaan jossain vaiheessa, jos jaksaa rannalla tarpeeksi kauan odottaa  ;-)

 

Ellun houkutteluyritykset auttavat hieman ja koirat kastautuvat.

 

Kun on alkuun päästy, niin keppien hakeminen uimalla ei ole homma eikä mikään!

 

Uinnin jälkeen on todella tärkeää muistaa ravistella turkki kuivaksi. Sen jälkeen on tärkeää myös...

 

ravistella ja...

 

ravistella vielä kertaalleen mukavan kaverin kanssa  :)

 

 

 

 

Olimme lauantaina jäljestämässä Haukiputaalla Sysisalamoiden (Pena & Doni, Sari & Diva, Sisi & Piu sekä Poppanen & emäntä) ja Karkin & Pepi-äipän kanssa.

Jäljestyskeli oli melko vaativa: maasto oli kuivaa ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Vilvoittavaa vettä ja eväitä kului sekä ohjaajilla että koirilla. Sisille kiitoksia maistuvista eväistä - olet opettanut meidät liian hyvälle :)

Minä tein jäljen Donille. Oli aikamoiset paineet niskassa, kun lähdin jälkeä tallaamaan. Pena ja Doni ovat menossa ekoihin jälkikisoihinsa parin viikon päästä ja minun piti tehdä heille alokasluokan jälki. Onneksi sain oikeanlaisen jäljen tehtyä ja Doni ja Pena saivat hyvän kisatreenin.

Ennen jäljestystä oli esineruutuilun vuoro. Tallasimme ruudun soramontun pohjalle. Aluskasvillisuutta ei juurikaan ollut, vain muutama hassu ruohotuppo tai pieni sammalmätäs siellä täällä. Pohja oli myös kuiva.: pääosin kuivunutta savea, ja ruudun loppupäässä hiekkaa.

Vein Poppasen kanssa yhdessä kaksi esinettä ruudun takakulmiin. Kumpikin esine löytyi vaivattomasti. Eka esine löytyi yhdellä lähettämisellä ja toinen kahdella. Poppanen jäi hetkeksi pyörimään ruudun alkuosaan, joten lähetin sen uudestaan etsimään. Lopuksi tehtiin vielä valevienti.

Jäljestys sujui hyvin: Poppanen löysi kaikki kuusi keppiä! Janalla Poppis lähti ensin takajäljelle, mutta huomasi virheen heti ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Jälki lähti n. 2-3 metrin päästä lähetyskohdasta <- sopiva lähetysmatka Poppikselle tällä hetkellä, että se oppii etenemään janaa suoraan.  

Vaikka kaikki kepit löytyivätkin, Poppiksen jäljestys ei ollut niin intensiivistä kuin parilla edellisellä treenikerralla. Varmasti (liian) lämmin keli vaikutti Poppasen jäljestykseen. Saimme vinkiksi treenata juomista jäljellä. Ensi kerralla pakataan siis jäljelle matkavesipullo mukaan sekä koiralle että emännälle.

Ensi viikolla käymme Poppasen kanssa itseksemme jäljestämässä - ellemme sitten saa houkuteltua Ellua ja Jadea mukaamme?

 

  

Sari yrittää saada koko "kanalauman" istumaan yhtä aikaa. Kenenkähän koira on AINUT, joka vain sitkeästi seistä tököttää muiden istuessa? Blogisihteeri ei tässäkään tapauksessa tunnista ko. koiraa omakseen ;o)

 

Makupaloja odotellessa tunnelma tiivistyy...

 

Pepi-äippä on niin huolellinen jäljestäjä, että se tutkailee jälkeä pohjia myöten  ;-) Turkkihan siinä sotkeutuu jäkälään, kun jäljestää syväluotaavalla tyylillä (alla olevat kolme kuvaa). 

 

Poppanen löysi metsästä "aarteen" (eli kepin).

 

"Hei, hei kaveri... Älä yritä tulla jaolle! Tää on MUN keppi!!!"

 

Reissun lopuksi kaikki tiet vievät Mekkaan ( = autolle) juomaan vettä  ja sitten kohti kotia.

Kiitoksia taas treenikavereille ja koutsille mukavasta ja opettavaisesta reissusta!

 

 

 

 

Olimme sunnuntaina Ellun ja Jaden sekä Poppiksen ja Hipan kanssa "etelässä rantalomalla". Rantalomalla koettiin dramaattisia hetkiä, kun Hippa-äippä päätti nautiskella ja unohti mustaturkkiset lapsensa rannalle ;o)

Ennen lomailua Poppaselle tehtiin esineruututreeni ja Jadelle jälkitreeni.

Vein esineruututreenin alussa kaksi esinettä ruudun takanurkkiin yhdessä Poppasen kanssa. Kumpikin esine löytyi helposti.

Sen jälkeen Ellu vei yhden esineen ruudun takaosaan, vasemmalle, niin ettei Poppis nähnyt esineen vientiä. Poppanen juoksi ruudun takaosaan ja siksakkasi siellä ruutua edestakaisin. Hetken etsimisen jälkeen esine löytyi. Sitten vielä valevienti - ja onnistunut ruututreeni oli takana :)

Jadelle tehtiin n. 15 metrin jälki. Jäljellä oli kolme keppiä. Jäljen ensi metrit Ellu ja Jade etenivät tosi vauhdikkaasti. Liekö ottaneet mallia blogisihteerin ja Poppasen ravaamisesta, joiden tavaramerkki liian vauhdikas jäljen aloitus oli pitkään?

Kun aloitus saadaan rauhallisemmaksi, Jaden jäljestys menee varmasti heti paljon eteenpäin. Nytkin homma sujui hienosti: kepit merkattiin ekaa keppiä lukuunottamatta, joka jäi vauhdinhurmassa edenneen Jaden jalkoihin. Jade myös jäljesti tarkasti. Hyvä Ellu ja Jadelma!

 

Kun työt on tehty, on huvin aika. Pk-treenien jälkeen suuntasimme nenut ja kirsut kohti hiekkarantaa ja viilentävää vettä...

"Äippä" paimentaa mustaturkkisia "lapsukaisiaan" veteen.

 

Jade nautiskelee viilentävästä vedestä.

 

Esimerkillinen äippä huolehtii siitä, että lapsukaiset palaavat turvallisesti rannalle.

 

Rannalla äippä järjestää lapsilleen leikkihetken (alla olevat viisi kuvaa), koska lapsi on terve, kun se leikkii. Ja jos se ei osaa lopettaa... hmm... no, se on sitten belgi ;)))

 

Äippä on itse ravistelun maailmanmestari, ja se yrittää opettaa taitonsa myös lapsukaisilleen (alla olevat kaksi kuvaa).

 

Sitten tapahtuu dramaattinen käänne: äipälle iskee päälle vapauden kaipuu ja armoton lomailufiilis - ja se unohtaa mustaturkkiset lapsensa kokonaan!

 

Lapsiparat lohduttavat toisiaan äipän poistuessa paikalta.

 

Äippä nautiskelee alla olevassa kuvasarjassa... Eihän se ole loma eikä mikään, jos ei saa riittävästi rapsutuksia? Ellun toisella puolella surkeana kärvistelee Jade, joka jää ilman rapsutuksia Ellun keskittyessä Hippaan.

 

Hippa-äippää ei kiinnosta edes se, että lapsukainen on mennyt yksikseen uimaan.

 

Jade: "Poppanen, onneksi meillä on sentään toisemme!"

 

Hippa-äippä se vaan tallaa omia polkujaan ja nautiskelee auringonpaisteesta.

 

 

(Lisätty pe 25.5. klo 20.15)

Kuulin juuri, että Poppasen siskot Doni (Sysisalaman Donitsi) sekä Piu (Sysisalaman Diorina) ovat läpäisseet tänään Oulussa pidetyn BH-kokeen! Mahtavaa!!! Onnea ja menestystä jälkikokeisiin molemmille tiimeille!

SUURET SUURET ONNITTELUT PENA & DONI SEKÄ SISI & PIU JA COACH-KAROLIINA!

 

Nyt siirrymme onnitteluista arkisempiin asioihin eli analysoimme viime viikon pk-treenejä. Viikon aikana olemme Poppasen kanssa pk-treenailleet pari kertaa (su esineruututreenit ja ti jälkitreenit).

Viime sunnuntaina olimme belgilenkillä Elina K:n ja Jaden sekä Reetan ja Sinna-tervun kanssa. Ennen lenkkiä tallasimme esineruudun, jonne pääsivät vuoron perään mellastamaan Poppanen ja Jade.

Sunnuntain sää oli esineruutuiluun vaativa: ERITTÄIN kova tuuli pyöritti hajuja sinne sun tänne. Lisäksi esineruudun pohja oli rutikuiva: pääasiassa liiskaantunutta jäkälää.

Poppaselle vietiin kaksi esinettä ruudun takanurkkiin, niin että se ei nähnyt vientiä. Kun lähetin Poppasta matkaan ruudun oikeasta etunurkasta, se kääntyi poispäin ruudusta, selkäni taakse?! Annoin Poppasen hetken aikaa etsiskellä, ja odotin, että se tulisi takaisin ruutuun. Kun näin ei käynyt, otin lähetyksen uudestaan. Tämän jälkeen molemmat esineet löytyivätkin hyvin.

Jatkossa: seuraavalla treenikerralla Poppikselle viedään ruutuun vain yksi esine kerrallaan näöllä, että koiruuden into esineruutuiluun säilyy. 

~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~ ~~

Tiistaiaamuna tapasimme Sisin ja Piukun sekä Sarin ja Divan kanssa jälkitreenien merkeissä.

Tallasimme koirille jäljet (minä tein Divan jäljen) ja lähdimme ulkoiluttamaan koiria jälkien vanhentuessa. Lenkillä olivat mukana myös Pepi ja Doni.

Ensin jäljelle lähtivät Diva ja Sari, minä peesasin. Jäljen alkuosassa Diva joutui hieman haeskelemaan, mutta jäljen loppuosassa jäljestys sujui hienosti. Sitten tapahtui se, mitä olen aina koirien kanssa metsissä liikkuessani pelännyt: tiellä lötkötteli kyy! Diva ehti kävellä 15-20 sentin päähän kyystä, ennen kuin se saatiin huutamalla pois kyyn läheltä. Kaikeksi onneksi kyy ei ehtinyt purra Divaa eikä Diva kävellyt suoraan lieron päälle.

Kyyepisodin jälkeen ajattelin ensin, etten lähde Poppasen kanssa ajamaan jälkeä. Jahkailun jälkeen lähdimme lopulta kuitenkin jäljestämään.

Jana tuotti Poppaselle vaikeuksia. Se ei lähtenyt etenemään lähetyksessä suoraan vaan kääntyi oikealle. Palautin Poppiksen takaisin ja lähetin jäljelle uudestaan. Sitten jälki jo löytyikin hyvin.

Poppanen jäljesti tarkasti ja merkkasi jäljen neljä ekaa keppiä hienosti. Itse en pystynyt keskittymään jäljestykseen, koska kyttäsin koko ajan kyiden pelossa maata ja yritin tömistellä, että kyyt ehtisivät edestämme pakoon. Onneksi Poppasella on jäljestys hyvin hanskassa, ja emännän sekoilut liinan päässä eivät vaikuttaneet sen menoon.

Kun olimme edenneet jälkeä n. 300 metriä, tuli sellaisia haittatekijöitä, jotka vaikuttivat Poppaseenkin. Yhtäkkiä ihan edessämme, keskellä metsää, tökötti neljä ihmistä. He olivat ilmeisesti tutkijoita, koska näyttivät suorittavan jotain mittailuja. Poppasen jäljestys päättyi kuin seinään, koska tutkijanelikko oli käveleskellyt jälkemme päällä.

Otin koiran sivulleni ja kävelimme tien reunaan, jossa heittelin Poppaselle yhtä keppiä ja "lavastin" sille jäljen loppumisen. Kaksi keppiä jäi jäljen loppupätkälle, jäljellemme eksyneiden ihmisten jalkoihin.

Tuli siis tehtyä varsinainen häiriöjälkitreeni. Oli mahtavaa huomata, että Poppanen jäljestää niin keskittyneesti, etteivät pienet häiriötekijät vaikuta sen menoon ollenkaan :)

Seuraavissa jälkitreeneissä keskitymme janaan. Jälki voisi alkaa vaikka 3-4 metrin päässä lähetyskohdasta, että Poppanen lähtisi etenemään janaa suoraan eteenpäin. Siitä jäljen alkukohtaa voi sitten pikkuhiljaa siirtää kauemmas lähetyskohdasta, että Poppanen hoksaa, että janaa edetään suoraan.

 

Musta surma saapuu!

 

Mustaturkit hakevat viilennystä omistajia miellyttävällä tavalla: pyörimällä mutalammikossa ;o)

 

Pepi-äippä jätti fiksuna mutalammikkopyörähdykset väliin, kun oli puhdasta vettäkin tarjolla.

 

 

 

Eilen olimme jäljestämässä Karkin, Pepin ja Piukun sekä Elinan ja Jaden kanssa. Jäljestysreissun jälkeen kiisin pikavauhtia kotiin hakemaan Hipan mukaan ja sitten suuntasimme kohti seuramme hallia. Vedin siellä tokotreenit, tokoilin sitten itse Hipan kanssa ja sen jälkeen treenasin Poppasen kanssa agiliitoa. Yhteensä, matkat mukaan luettuina, olimme eilen koirien kanssa liikenteessä 9 h - koiraimmeiset on pähkähulluja =))) 

Selkäni huusi illalla apua, mutta oli niin ihana päivä, ettei selkäkipukaan onnistunut vähentämään iloani. Ja ihana suklaajäätelökakku, jota ahmimme illalla äitienpäivän kunniaksi vanhempieni luona, lisäsi kulinaristin iloa entisestään.

Aloitetaan kommentointi eilisistä jälkitreeneistä. On vieläkin euforinen olo, koska eiliset treenit menivät Poppasen osalta putkeen. Muidenkin koirakoiden treenit sujuivat hienosti! Ensimmäistä kertaa kävi mielessä, että voisimme lähteä Poppasen kanssa jäljellä kisaamaankin. Samalla tuli hirveästi motivaatiota tottiksen treenaamiseen. Sen suhteen on vielä paljon petrattavaa ennen kuin kisaamista kannattaa harkitakaan.

Poppaselle vietiin esineruututreenissä kaksi esinettä takakulmiin, niin ettei Poppis nähnyt esineiden vientiä. Esineet löytyivät melko nopeasti. Toka esine teetti hieman enemmän töitä, mutta sitkeästi Poppikone jaksoi etsiä. Sitten vein yhdessä Poppiksen kanssa yhden esineen taakse, lähelle oikeaa takakulmaa. Poppanen juoksi suoraan ruudun takaosaan ja esine löytyi heti. 

Poppasen jälki oli n. 400 m. pitkä. Jäljellä oli kolme kulmaa (90 asteen kulmia) ja yksi tien ylitys. Janalla annoin Poppasen lähteä haahuilemaan oikealle. Sen takia otimme lähetyksen uudestaan. Jatkossa pitää huolehtia siitä, että Poppis lähtee etenemään janaa suoraan.

Mietin koiran perässä jälkeä rämpiessäni, että minun ja Poppasen lempilaji on tainnut löytyä. Jäljestyksessä yhdistyy monia asioita, joista nautin: luonnossa liikkuminen, yhdessäolo oman koiran kanssa ja se että koira saa tehdä rodunomaista työtä. Onpa pk-jäljessä omat jännitysmomenttinsakin: miten tottis sujuu, entä löytyvätkö esineet ruudusta ja löytyvätkö kepit jäljeltä ja miten koira yleensäkin toimii ja jaksaa jäljestää. Minusta on myös mukava tallata jälkiä muille - ja treenikaverien kanssa juoruilu on myös tärkeä (tärkein?) osa harrastusta  ;-) 

Eilen Poppanen jäljesti hienosti: kaikki kepit löytyivät ja jäljestysmotivaatio oli korkealla. Jäljen vieressä oli mm. teerenpapanoita, mutta Poppanen ei jäänyt niitä haistelemaan vaan jatkoi jäljestystä. Hyvä Bonkku-tyttö!     

Myös Elinan ja Jaden esineruutu- ja jälkitreeneihin saimme paljon mainioita vinkkejä. Suuri kiitos coach Karkki :)

Jäljestyksen jälkeen kotiin ja Hippanen kainaloon, kun tokoilu kutsui. Otin Hipan kanssa  seuraamista. Palkkasin pääasiassa motskarilla ja jonkun kerran lähetin Hipan palkaksi putkeenkin. Hippa meinasi välillä hieman edistää, mutta tekemisen intoa löytyi - se on pääasia.

Paikallaoloakin treenattiin. Se sujui muuten hyvin, mutta viereisen koiran karatessa paikallaolosta, Hippa vinkui hetken aikaa. Onneksi pysyi kuitenkin paikallaan. Otin lopuksi lyhyen ja helpon paikallaolotreenin, että sain palkattua Hippaa, kun se oli paikallaolossa rauhallinen ja ennen kaikkea suu supussa.

Poppasen kanssa kävimme läpi ne agilityesteet, jotka Kiikon treeneissä otettiin viime keskiviikkona, jolloin Poppis oli vielä treeneistä juoksun takia tauolla. Hyppy sujui hyvin. Otin sen niin, että ohjasin molemmilta puolilta. Palkkasin Poppaa pallolla. Putkea treenasimme pari kertaa samalla tyylillä kuin hyppyä.

Pujottelua treenasimme kuudella kepillä, niin että ohjasin Poppaa kädellä. Sain mielestäni Poppasen menemään hyvin läheltä keppejä, sivulle tai ylös pomppimista ei ollut.

Puomia emme ole koskaan aiemmin treenanneet. Laitoin makupaloja koko puomille ja lähdin sitten koira tiukasti valjaissa kokeilemaan, miten Poppanen uskaltaa puomilla edetä. Poppanen käveli reippaasti puomin päästä päähän, joten teimme puomin vielä pariin kertaan.

Mitähän agilitytreeneissä tehdään ensi keskiviikkona? Poppanen ja hihnanjatke eivät malttaisi millään odottaa keskiviikkoon =) Ennen agiliitoa on keskiviikkona Poppasen tokotreenit. Niitäkin odotan kovasti, koska ryhmä vaikutti meille tasoltaan juuri sopivalta ja kouluttaja osaavalta. Helatorstaina olisi tarkoitus taas jäljestääkin ja käydä belgituttujen kanssa lenkillä.

Hipan loppuviikko sujuu tokoilujen merkeissä. Näillä näkymin pe-su on kolmet tokotreenit.

Blogisihteeri yrittää pysyä koirien menossa mukana ja parannella treenien ohessa selkäänsä.

 

Alla kuvia Sysisalaman D-tiimistä ja yksi arkistojen kätköistä löytynyt kuva Jadesta ja Poppasesta. Kuvat on otettu huhtikuun loppupuolella.

Jännä "belgiasetelma". Kuvassa on ainakin Piukku. Ovatko kaksi muuta Pepsu ja Doni?

 

Alla kaksi vauhdikasta leikkikuvaa.

 

Karkki päätti leikittää koirulaisia kepillä. Ja kun belgianpainajaisia ei tarvitse paljon leikkeihin innostaa, niin mitä innostamisesta seuraakaan...

 

KEPPISOTA!

 

Sota loppuu lyhyeen, kun Pepi-äippä ottaa tilanteen ja kepin haltuunsa (alla olevat kaksi kuvaa).

 

Lenkin loppuvaiheessa koirulit rauhoittuivat sen verran, että blogisihteeri ehti saada mustaturkeista rauhallisempiakin kuvia. Alla olevassa kuvassa poseeraa Doni.

 

Malttoipa Poppanenkin olla hetken aikaa paikallaan.

 

Tässäkin jännä kuva, jossa mustaturkit ovat löytäneet jokainen oman puunsa. Yhdestä koirulista ei näy kuin musta hännäntupsu.

 

"Oli kyllä hauska nähdä. Mutta nyt me mennään taas! Heippa! These boots are made for walkin' - you know =)" 

 

 

EDIT. Loppuun lisätty Oulun näyttelytuloksia ja -onnitteluja tutuille koiruleille.

Hirmut-jengi on pikkuhiljaa palautunut viime viikonlopun hurlumhei-näytelmähuumasta, vaikka valiokahvittelua vielä jatketaankin. Kiitoksia kaikille onnitteluista!

Näytelmien lisäksi olemme ehtineet viime ja tällä viikolla tokoillakin. Pariin kertaan on tokoiltu Ainon ja lagottojen, Birgitan ja leo Jamaksen sekä Teijan ja pumi Takkusen kanssa.  

Lisäksi olimme Hipan kanssa viime viikolla Kiikon tokoryhmässä ja tällä viikolla agilityn alkeisryhmässä. Oikeasti ko. ryhmissä treenaisi Poppanen, mutta neiti Pop on vielä tämän viikon juoksutauolla. Hippa innostui agilitysta niin kovasti, että päätin opettaa sillekin esteet. Kisatavoitteita meillä ei ole, kunhan humputellaan ja agiliidetään omaksi iloksemme :)

Jäljestämäänkin on ehditty. Eilen olimme treenaamassa Elina K:n ja Jade-belgin kanssa. Sunnuntaina olisi tarkoitus jäljestellä Poppasen siskojen ja äipän kanssa - jos blogisihteerin selkä sallii. Alla raporttia eiliseltä jäljestyreissulta.

 

JADE JA POPPANEN NENÄ MAASSA, OSA 2.

Ensin esineruutuiltiin. Aluksi Jade ihmetteli, mistä hommassa on kyse, kun ei ole aiemmin "ruutuillut". Viimeinen esine löytyi kuitenkin jo sujuvammin eli uskon Jadelman pääsevän nopeasti hajulle hommasta.

Poppiksen esineet vietiin ruutuun ennen kuin Poppis tuli paikalle. Kaksi esinettä laitettiin ruudun takakulmiin. Eka esine löytyi helposti, mutta toista Poppis joutui hetken etsimään. En joutunut helpottamaan treeniä ollenkaan, vaan Poppis työskenteli koko ajan innokkaasti ja löysi esineet hyvin. Kolmas esine vietiin näöllä ja se löytyi nopeasti. Lopuksi vielä valevienti.

Jaden eka jälki taisi olla hieman liian vaikea. Edellisellä treenikerralla Jade jäljesti hienosti, joten nyt vähensimme jäljeltä makupaloja ja vaikeutimme jälkeä. Välillä Jade etenikin jälkeä hienosti, mutta vaikutti kuitenkin siltä, että jälki oli Jadelle liian haastava (hieman pyörimistä). Torstain treenien lopuksi teimmekin Jadelle vielä lyhyen makkarajäljen; se onnistui hyvin. 

Poppiksen jälki oli n. 300 metriä pitkä; jäljellä oli kolme kulmaa (yksi melko terävä) ja kuusi keppiä. Jälki leikkasi janan n. 5 metrin päässä janan alusta. Keli oli mitä mainioin jäljestykseen: pilvistä, mutta ei sateista, märkä maa, tuulta ei nimeksikään. 

Poppis yllätti. Kun lähetin Poppiksen janan alkukohdasta, Pop lähtikin heti jyrkästi oikealle. Mietin, käskenkö koiran takaisin ja lähetän uudestaan, mutta päätin sitten katsoa, minne se menee. Pop jäljesti suoraan ekalle kepille :) En tiedä, mistä oikaisu johtui?

Jäljestys sujui hyvin. Kuudesta kepistä vain yksi jäi merkkaamatta ja senkin kepin päältä Poppis jäljesti. Juuri ko. kepin kohdalla kävelin melko reipasta vauhtia (lue: liian reipasta vauhtia) ja liina oli löysällä -> siksakkailu alkoi heti ja kepin haju ei sen takia sattunut Poppasen nenuun. Lisää tarkkuutta siis koiran perässä rämpivälle emännälle!

Mukava maku treeneistä jäi. Ainoastaan se harmitti, että vaikeutimme Jaden jälkeä liikaa. Ensi kerralla Jadelmalle on luvassa juuri passeli, oikea unelmajälki - tämä on lupaus :) 

 

Alla kuvia Jadesta ja Poppasesta.

Jade poseeraa pk-liiveissä.

 

Vauhdikas meno maistuu pk-liivit päälläkin  ;-)

 

Ilman liivejäkin vauhtia löytyy!

 

Jade: "No, nyt mulle tuli HIRMUisen kuuma! Matkavesipullo, huhuu???"

 

Poppis oli tällä kertaa armollinen ja malttoi kärsivällisesti poseerata pk-liivit päällä, kun blogisihteeri tähtäili Poppista kamerallaan. 

                           ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~  ~~

Huomenna siis mennään Oulun näyttelyyn, jossa Hippa esiintyy ensimmäistä kertaa valioluokassa. Harmittavasti blogisihteeri ei taida pystyä esittämään Hippaa itse, kun viime viikonlopun autossa istuminen oli sihteerikön vanhalle selkävaivalle myrkkyä. Toisaalta on mielenkiintoista nähdä, miten Hippa esiintyy kehässä toisen esittäjän kanssa.

Oulun näytelmä takana... on tuloskatsauksen aika (kirj. su 13.5.).

Hippa oli pn3 eilisessä Oulun näyttelyssä! Karkki-sisko (Jaxonville Kerta Kaikkiaan) oli hienosti pn2. Olen Hipan tulokseen ja esiintymiseen valtavan tyytyväinen. Pystyin lopulta itse esittämään Hipan, vaikka selkäni on edelleenkin vihoitellut. Tuntui mahtavalta esittää oma koira VALIOluokassa :)

Gööteissä Region's kenneliin tuli sekä ROP- että VSP-sijoitus. Suuren suuret onnittelut Marjolle!

Poppasen siskoista Diva (Sysisalaman Diiva) oli upeasti VSP ja sai ekan sertinsä ja Doni-sisko (Sysisalaman Donitsi) sai varasertin. Mahtavaa Sysisalaman Deet!!

Pepi-äippä (Taikurin Ultima Thule) ja Piukku-sisko (Sysisalaman Diorina) saivat EH:t. Samoin Poppasen bestis Jade (Taiga Doo's Bella Bambina). Onnea kaikille kolmelle! 

Toinen Poppasen kamu, komea saku-uros Ringo (Dakota's Hobby), sai varasertin!!

Maaritin iki-ihana farkku-uros Wallu (Scheik's Vivaldi) jatkoi upeaa näyttelyputkeaan. Nyt tuli vetskukehässä BIS 3 sijoitus. Lämpöinen onnitteluhallaus Maaritille ja Wallulle!

Näytelmien jälkeen kävimme vielä Hipan kanssa ihailemassa Viipun (Cimillan Glory Lo) ja Elina E:n agiliitoa. Nollia ei vielä eilisissä starteissa tullut, mutta varsinkin eka rata oli vakuuttavaa menoa. Toivotamme onnea tuleviin liitokisoihin ja nollajahtiin! Team tumpelo ja pikku pesukarhu kiittää starttien välissä annetuista nasevista tokoiluvinkeistä :)

 

 

Vapun jäljestystarinoita osa 2. Ei riitä, että metsissä nyysitään 30.4., sinne on pakko päästä myös 1.5.! Tällä kertaa jäljestämään ja retkeilemään lähdettiin kokoonpanolla Elina ja Jade sekä blogisihteeri ja Poppis.

Reissu oli todella mukava ja rentouttava. Ensin hoidettiin treenit pois alta (esineruutu ja jäljestys) ja sitten suunnattiin Isoniemeen laavulle paistamaan makkaraa. Sää oli taas sitä Suomen vakiovappusäätä parhaimmillaan/pahimmillaan: lunta sateli hiljakseen ja tuuli oli jäätävä. Onneksi saimme nuotion viritettyä laavulle - me urheat partiolaiset! Nuotion lämmössä istuimmekin sitten pitkään, söimme eväitä ja nauroimme koirien tempauksille.

Jäljestys sujui molemmilla koirilla mainiosti. Jadelle voidaan seuraavalla kerralla tehdä jo pidempi jälki ja esineruutuakin taidetaan kokeilla.

Poppasen jäljestykseen olin tyytyväinen. Poppis löysi jäljen alun hyvin ja jäljestys oli intensiivistä, siksakkailua ei ollut nyt ollenkaan. Ekan kepin päällä Poppanen pyöri pitkään, astuipa Poppis kepin päällekin monta kertaa, mutta ei sitten kuitenkaan nostanut keppiä. Muut kepit Poppanen merkkasi hyvin ja toi ne minulle. Myös kulmissa jäljen jatkumissuunta löytyi nopeasti.

Esineruudussa Elina vei ensin kaksi esinettä ruudun molempiin takakulmiin. Eka esine löytyi helposti, toisen kanssa tahkottiin pidempään. Sekin kuitenkin löytyi. Lopuksi Elina vei vielä yhden esineen takaosaan, suurin piirtein ruudun keskikohtaan. Sen Poppis löysi heti. Blogisihteeri oli tästä niin innoissaan, ettei muistanut tehdä treenin loppuun valelähetystä, oops!

 

Alla olevissa kuvissa jälkeä nuuskuttelee Jade; liinan päässä on Elina.

 

Treenikommenttien jälkeen, on aika pakata retkeilytamineet rinkkaan, heittää rinkka selkään ja lähteä kahden mustaturkin matkaan ihmettelemään Suomen luontoa!

 

Jade liittyy hetken juoksemisen jälkeen pitkäkielisten heimoon ;-)

 

Onneksi Elinalla on mukanaan aina niin tarpeellinen matkavesipullo. Tässä tankilla Jade.

 

Nyt Tankki täyteen! T. Jade ja Poppanen

 

Näkymä Runtelin harjulta (Haukiputaan Isoniemessä). Meri oli vielä vappuna jäässä.

 

Koirien emäntien retkikohde nro 1.

 

Tässä taas koirien kohde nro 1, nami! (alla oleva kuva).

 

"Meil' on metsässä nuotiopiiri, jossa kuusten kuiske soi..."

 

Poppanen: "Anna mulle makkaraa, minä suorastaan VAADIN makkaraa!"

 

Jade: "Hei kaverit, MULLEKIN maistuis!!"

 

Alla olevissa kuvissa Poppanen pusuttelee Elinaa :)

 

Poppanen ja Jade vauhdissa.

 

Unenomaisia kuvia satukoirista.

 

 

 

 

Mitä tekevät jälkiharrastajat vappuaattona: painavat tietysti metsään jäljestämään! Kuka sitä nyt vappuna juhlimaan ja rentoutumaan lähtisi, kun voi värjötellä metsässä kylmissään ja nälissään sekä sihtailla varvikosta jotain kuivia keppejä  ;-) Ei vaiskaan, Sysisalaman D-tiimillä (Doni, Piu ja Poppanen) sekä Pepi-äipällä oli vappuaattona oikein onnistuneet treenit. Kiitostassutuksia treeniseuralaisille! 

Ensin otimme esineruutua. Poppaselle vietiin näöllä kaksi esinettä ruudun takakulmiin. Eka esine löytyi nopeasti, mutta toisen kanssa tahkottiinkin sitten pitkään. Poppanen jaksoi sitkeästi etsiä. Lopulta helpotimme treeniä ja kävelin Poppiksen kanssa lähemmäs esinettä, ja lähetin sen sitten uudestaan etsimään. Jo löytyi!

Sitten vietiin yksi esine melko keskelle, suurin piirtein ruudun puoleen väliin. Tämän piti olla helppo lopputreeni, mutta kuinkas kävikään. Koira etsi ja etsi - ja onneksi lopulta löysi esineen. Sitten vielä valelähetys loppuun, että homma jaksaa innostaa seuraavallakin kerralla.

Esineruutuilussa kuvasin vain Pepi-äippää. Alla kuvia Pepistä, joka on JÄLKIKOIRA isolla Jiillä, mutta löytyivätpä esineetkin ruudusta.

Ihana Pepsukka <3 t. fanijoukot

 

Pepi lähetetään metsästämään ruutuun kadonnutta hanskaa.

 

Hanska korjataan hienosti parempiin suihin.

 

Esineruutuilun jälkeen oli jäljestyksen vuoro. Blogisihteeri tallasi jäljen Piulle ja Poppiksen jäljen tallasi Piun ohjaaja Sisi.

Poppiksen jäljestys sujui mainiosti. Tahti oli paljon rauhallisempi kuin edellisellä treenikerralla ja ohjaajakin malttoi pitää liinan tiukemmalla: sivuttaissiksakkailua ei ollut juuri lainkaan vaan Poppis eteni jälkeä suoraviivaisesti. Kuudesta kepistä nousi viisi ja kulmat ajettiin tarkasti; olin tosi tyytyväinen Poppikseen.

Vinkit, joita saimme: Janalle lähetyksessä ohjaajan on maltettava mielensä. Jälkiliinaa annetaan koko matkalta, että koira saa rauhassa etsiä jäljen alun. Toinen vinkki liittyy emännän etenemisvauhtiin. Edistystä on tapahtunut, mutta edelleen emännän vauhti meinaa välillä kiihtyä liikaa. Ratkaisu: emännälle rautapallo jalkaan seuraaviin jälkitreeneihin - jospa se hidastaisi vähän vauhtia =D

Muidenkin koirien jäljestys sujui hienosti ja kepit löytyivät. Varsinkin Pepin jäljestystä oli upeaa seurata - on se Pepsu kone!

Alla kuvia jäljestävistä Sysisalaman D-tytsyistä ja Pepistä ohjaajineen.

 

Ensimmäisinä jäljelle pääsivät Sisi ja Piu. Eka keppi jäi nostamatta, vaikka Piu ihan sen päältä jäljestikin. Muuten homma sujui kuin tanssi.

 

Alla vielä kaksi kuvaa Sisistä ja Piusta. Tässä yhteydessä haluamme HIRMUT-jengin puolesta toivottaa ko. tiimille onnea ja menestystä ekaan tokokokeeseen. HIRMUsti Peukutuksia!

 

Seuraavana jäljelle singahtivat tutun (liian) vauhdikkaaseen tyyliinsä Poppanen ja blogisihteeri (kuvat Karkki Moilanen).

HUOM. Kiillottakaa silmälasinne ja teroittakaa katseenne: blogisihteeri malttaa kerrankin seisoa paikallaan, kun koira on merkannut kepin ja etsii sitä.

 

Sitten menoksi ja kirsu ja pipo edellä ryteikköön!

 

Keppiä paikallistetaan taas.

 

Kolmantena jälkeään lähti ajamaan Doni ohjaajansa Penan kanssa.

Jäljelle lähetys.

 

Ja sitten ei kun menoksi! (alla olevat kaksi kuvaa)

 

Doni tuo innokkaasti ekan kepin ohjaajalleen...

 

... upeasta suorituksesta odotellaan tietysti palkaksi makkaraa  :)

 

Sitten vuorossa on varsinainen Jälkikoira eli Pepi ohjaajansa Karon kanssa.

Jäljelle lähdössä.

 

Ja Pepsu matkaan!

 

Peesari seuraa jäljestävää Pepiä ja ohjaajaa tiukasti  ;-)

 

Alla kaksi jäljestyskuvaa Pepistä ja Karosta.

 

Kaikki retket on hyvä lopettaa makoisaan palkkaan. Alla olevassa kuvassa Pepsu saa makkaraa löydettyään jäljeltä viimeisenkin kepin.

 

Poppasen ja emännän jälkitreenit jatkuivat heti seuraavana päivänä, vappupäivänä. Ko. reissusta on luvassa savunhajuinen ja makkarantuoksuinen raportti lähipäivinä.

Tulevana viikonloppuna emme ehdi jäljestellä. Hipsuvarvas ja emäntä lähtevät kaksipäiväiselle näytelmäreissulle Joensuun lähettyville. Siitäkin reissusta on luvassa jossain vaiheessa HIRMUista tarinointia HIRMUT-blogissa. 

 

Aurinkoista viikonloppua!

 

Lämpöiset tsemppiterveiset alla olevan kuvan "kielillä puhuja" -koiralle ja koiran emännälle! Tunnistaako emäntä kuvasta omansa?

 

 

Viime lauantaina Sysisalaman Deet (Doni, Piu ja Poppanen) sekä Pepi-äippä kävivät treenaamassa pk-jälkeä ja esineruutua Jäälissä. Blogisihteeri treenasi samalla myös jäljen tallaamista - ja vielä hieman talviterässä sihteerikkö tuntui olevan. Onneksi blogisihteerin tallaaman jäljen ajanut Piu oli skarpimpana ja ajoi jäljen hienosti.

Treeniporukasta puuttui Diva-sisko. Divan omistajille sellaisia terveisiä, että jatkossa teidän on pakko jättää ulkomaanreissut väliin ;-) Oli orpo olo, kun yksi mustaturkki emäntineen oli joukosta poissa.

Ensin tallasimme jäljet ja niiden vanhentuessa käytiin lenkillä (lenkkikuvia tulee HIRMUT-blogiin myöhemmin). Lenkin jälkeen tallattiin esineruutualue. Tälläkin kertaa oli melko tuulinen sää; siitä huolimatta koirat löysivät esineet hyvin.

 

Ensimmäisenä olivat tulessa Sisi ja Piu.

Sisi heittää esineen ja Piu tarkkailee tilannetta vieressä.

 

Piu lähetetään matkaan. "Esine!"

 

Etsijä vauhdissa...

 

"Tännekö sä heitit sen esineen?!"

 

"Löytyi!! Jes!"

 

"Äippä, mä tuon tän sulle! Kaiva makkarapussi valmiiksi!"

 

Seuraavana esineruutu kutsui blogisihteeriä ja Poppasta (kuvat Karoliina Moilanen).

"Siis hä, minne mun pitäis tulla?!"

 

"Ai tää kiva etsintäjuttu. Oisit heti sanonut!" Ensimmäisen esineen blogisihteeri vei yhdessä Poppasen kanssa. Toisen esineen vei sitten Sisi. Kumpikin esine löytyi nopeasti. Hyvä Poppis! 

Jatkossa, jos Karo antaa luvan, treenaamme varmaan niin, että joku toinen vie haettavat esineet. Näöllä treenataan edelleen. En usko, että Poppis vielä hoksaisi mistä on kyse, jos se ei näe esineiden vientiä. 

 

Poppis lähetetään etsintäreissulle...

 

Tassut eivät meinaa pysyä maassa, kun etsijän into on niin kova :)

 

"Jabbadabbaduu, meitsi löysi esineen!"

 

Esineestä taistellaan ennen kuin se vaihdetaan makkaraan.

 

Kolmantena ruutuun marssivat Doni ja Karo.

Doni lähtövalmiina...

 

Musta luoti singahtaa matkaan!

 

"Tää oli ihan piece of cake! Meitsi löysi esineen - tietysti."

 

Ja makkaraa palkaksi mainiolle esineen etsijälle!

 

Viimeisinä, mutta ei vähäisimpinä, ruutuun singahtavat Pepi ja Karo.

Viime kerralla Pepi päätti antaa lapsilleen vähän armoa, mutta nyt oli eri ääni kellossa. Pepi haki esineet varmasti. Huom. Pepin keskittynyt ja rauhallinen ilme sen odottaessa etsintäkomentoa.

 

Alla olevissa kuvissa Pepi on tuomassa esinettä.

 

 

Alla olevassa kuvassa upea etsijä odottaa makkarapalkkaa.

 

Jäljestyskin sujui kaikilla koirilla hyvin. Poppasen janalle lähtö oli hieman haparoiva, koska blogisihteeri ei oikein muistanut, miten homma toimikaan ;-) Hyvin liikkeelle kuitenkin päästiin.

Jäljen alkuvaiheessa etenimme liian kovaa vauhtia. Poppis pysyi hyvin jäljellä, mutta kovan vauhdin takia kaksi ekaa keppiä jäi nostamatta. Ihan niiden päältä Poppis kyllä jäljesti, mutta ei niitä nostanut. Jatkossa pitää muistaa edetä rauhallisemmin ja pitää jäljestysliina tiukemmalla <- tuollaiset ohjeet saimme. 

Treenien päätteeksi pidimme vielä "taktiikkapalaverin" Moilasilla. Sisin naminamitarjoilujen jälkeen mieli oli korkealla ja treenien pienet epäonnistumiset unohtuivat  =)

 

 

 

 

 

 

 

Löytyihän niitä  :) Pitkäperjantain esineruututreenit eivät kestäneet juluman pitkään, vaan Diva, Doni, Piu ja Poppanen hoitivat esineet mallikkaasti ruudun reunalla odottaville emännilleen. Pepi-äippä päätti vielä näin kauden ekoissa esineruututreeneissä antaa lapsukaisilleen tasoitusta. Pitäähän lasten antaa hetken aikaa elää siinä luulossa, että ne osaavat enemmän kuin äippänsä  =D

Esineruututreeneistä ei valitettavasti ole todistusaineistoa kuvien muodossa, koska kamerasta loppuivat patterit juuri ennen treenien alkamista. Sain kuitenkin muutamia kuvia lenkiltä, jonka teimme ennen treenejä. Lenkillä Sisi, Annie-mestariampuja, ampui pistoolilla, kun koiruudet leikkivät keskenään. Kukaan koirista ei säikähtänyt paukkuja eli paukkuaroilta Sysisalaman Deet eivät vaikuta.

Sitten esineruutuiluista kommenttia... Poppasen eka esine vietiin ruudun takaosaan, niin että Poppis näki viennin. Poppikone haahuili välillä hieman ruudun sivussa, koska kova sivutuuli levitti hajuja. Pari kertaa Poppanen kävi minun luonani hakemassa apuja, mutta etsi sitten kuitenkin sinnikkäästi ja löysi esineen.

Toisen esineen vein itse Poppasen kanssa. Etsintä sujui paremmin kuin ekalla kerralla. Poppanen oli nyt selvästi mukana hommassa ja muisti, ettei esineitä kannata etsiä maavainulla.

Esineruututreenien jälkeen menimme Sarille ja Jarille kahville (Kiitos Sari!) ja katsomaan videolta Karon ja Donin tokokoetta. Olipa hyödyllistä katsoa koetta videolta ja samalla keskustella tokoilun kiemuroista. Sain taas uusia vinkkejä mm. seuraamistreeneihin.

Aion sittenkin opettaa tokon täyskäännöksen Hipalle ja Poppaselle niin, että käännös tehdään oikealle. Pk-tottiksessa täyskäännös tehdään Poppasen kanssa tietysti vasemmalle. Nyt olen tahkonnut täyskäännöstä vasemmalle Hipankin kanssa ja täyskäännöksestä meinaa väkisin tulla liian väljä. Kokeilin Hipan kanssa täyskäännöstä oikealle heti perjantaina, kun menin esineruututreeneistä kotiin. Se sujui jo ekalla kokeilukerralla kymmenen kertaa paremmin kuin vasemmalle tehty täyskäännös on meillä missään vaiheessa sujunut.

Sunnuntaina otin belgitokotreeneissä sekä Hipan että Poppasen kanssa pääasiassa seuraamista (Hipan kanssa käännöksiä ja Poppasen kanssa liikkeessä seuraamista). Kaukojakin otin kummankin kanssa. Niiden suhteen tilanne on sellainen, että alamme treenit alusta (Karolle kiitoksia vinkeistä!).

Poppasen kanssa pitää edelleen vahvistaa seisomista yksittäisenä liikkeenä, vaikka se onnistuu jo yleensä hyvin jäävänäkin liikkeenä. Hipan kanssa otin myös jääviä liikkeitä. Senkin kanssa seisomista pitää vahvistaa yksittäisenä liikkeenä.

Tästä jatketaan hyvillä mielin sekä tokoiluja että maastotreenejä :) Tokoilu jatkuu jo tänään illalla, kun menemme parin tutun koirakon kanssa tokoilemaan. Milloinhan päästään ajamaan ekat jäljet Hipan ja Poppasen kanssa?

Alla kuvia MAHDOTTOMISTA SYSIMUSTISTA valloittamassa Oulunsaloa - ja yrittivät emännätkin rämpiä koiriensa perässä ;-) 

Yritän saada blogiimme loppuviikosta kuvia myös HARMAISTA HURJISTA eli silloin on luvassa kuvia pääsiäisen ajan gööttilenkeiltä. 

 

"Apua, tuonne alasko meidän pitäisi päästä?!"

Pitkäperjantain esineruututreeneissä huomasin, että Sari taitaakin olla Karon apuri. Sen lisäksi, että meidän päämme menoksi oli suunniteltu JULUMAT treenit pitkäperjantaille, juoksutti Sari meitä ylös ja alas soramonttuja! Tavoitteena on selvästi nostaa rapakuntoisten treenikamujen kuntoa. Joulusuklaiden jäljiltä ainakin blogisihteerin kunnossa onkin kohottamista. Blogisihteeri-parka siellä laski yhden soramontun persmäkeäkin - mikä aiheutti suurta hilpeyttä kanssalenkkeilijöissä =D

 

Belgiläiset olivat soramontuilla kiipeilystä vain innoissaan. Ne ehtivät mennä montun pohjalle ja kiivetä takaisin ylös aika monta kertaa ennen kuin blogisihteeri pääsi edes montun pohjalle.

 

Mustaturkkiset tutkimusmatkailijat tutkailevat soramonttua.

 

Totuus valkenee blogisihteerille. Soramontusta ei pääse ylös kuin kiipeämällä, a-p-u-v-a! No, huonokuntoisin jättäytyy porukan viimeiseksi läähättämään, puuskuttamaan ja kuvaamaan.

 

Kiitoksia Karolle, Sisille ja Sarille HIRMUisen mukavasta lenkki- ja treeniseurasta! 

Terveisin Poppikone emäntineen